Type and press Enter.

Itä-Pasila on upea katutaidegalleria

Itä-Pasila on epäilemättä yksi rumimpia kaupunginosia Helsingissä. Kyllä, tämä on täysin subjektiivinen mielipiteeni, mutta sen takana seison. Se on kuitenkin myös kaupungin katutaiteen keskus. Katutaide luo mieletöntä kontrastia betonin harmaudelle, lähes kasvittomalle kaupunkiympäristölle. Olen todella monesti ollut aikeissa lähteä hortoilemaan ympäri Pasilaa ja etsimään taidetta, mutta aina se on jäänyt. Mistä niitä nyt löytäisikään? No, teoksia on yli sata, eli ei niitä voi olle näkemättä, mutta parhaiten näkee (ja saa paljon tietoa) osallistumalla katutaidekävelylle. Itse osallistuin MLL:n ja Helsinki Urban Artin järjestämälle katutaidekierrokselle kesän viimeisenä päivänä. 

Pasila on myös suomalaisen katutaiteen alkukoti. Siellä oli teollisuusraide, jota reunustivat betoniseinät. Tänne Pasilan galleriaksi kutsutulle raiteelle syntyi taidetta jo 80-luvulla. Helsingin Etyk-kokousta (1992) varten tilattiin muraaleja Pasilaan lähelle Messukeskusta, jossa kokousta pidettiin. Vuonna 1998 kaupunginvaltuusto aloitti Stop töhryille -kampanjan, joka loi nollatoleranssin kaikelle graffitti- ja katutaiteelle, eli kaikki pestiin pois. Tästä Helsinki Urban Artin oppaamme Rosa kertoi hauskan tarinan: Pasilassa on Helsingin vanhin katutaideteos. Sen maalasi tilaustyönä Finlaysonilla suunnittelijana ollut amerikkalainen. Hän palasi pitkän ajan jälkeen vähän parantelemaan kulunutta työtään ja samalla laittoi siihen allekirjoituksena. Tämä allekirjoitus pestiin pois, koska sitä pidettiin töhrynä. Sittemmin allekirjoitus kiinnitettiin seinään metallilaattana. 

Ita-Pasila katutaide
Ita-Pasila katutaide
Ita-Pasila katutaide
Ita-Pasila katutaide
Ita-Pasila katutaide

Vuonna 2008 stop töhryille -kampanja päättyi ja katutaide alkoi kukoistaa. Suurin osa Itä-Pasilan töistä on Helsinki Urban Artin taiteilijoiden tekemiä, ja yhdistyksellä on kiinteistönomistajien luvat kaikkiin töihinsä. Pasilassa on kuitenkin myös itsenäisten taiteilijoiden töitä.  

Katutaide, kaupunkitaide, urbaani taide, graffiti. Käsitteiden sekamelskasta en onnistunut oikein saamaan tolkkua, mutta ilmeisesti graffitiksi nimetään tyyliteltyjä tai tyylittömiä kirjoituksia, joiden aihe on kirjoittajan nimi tai nimimerkki. Tyylittömät ovat siis niitä, joita suuri yleisö pitää töhryinä. Katutaidekierroksella oli mukana useampi lapsi. Yksi teki ääneen havainnon, joka ehkä kuvasi monen mukana olleen aikuisenkinkin ajatuksia, kun nousimme taas yksiä portaita: ”Miksei tässä ole mitään maalattu? On vain tällaisia töhryjä.” Tämä kuvannee aika monen suhtautautumista yksinkertaisimpiin graffiteihin. Rosa tiesi kertoa, että joskus kohteissa, joissa on paljon vain sutaistuja nimmareita, saatetaan käydä myös jonkinlaista alakulttuurin keskustelua, jota ulkopuolinen ei osaa tulkita. 

Ita-Pasila katutaide
Ita-Pasila katutaide
Ita-Pasila katutaide
Ita-Pasila katutaide
katutaide helsinki

Koko graffititaiteen kerrotaan saaneen alkunsa 60-70-lukujen taitteessa New Yorkissa. Yksi versio syntytarinaksi on tällainen: Eräs pyörälähetti, joka tietenkin kulki kaupunkia paljon ristiin rastiin, alkoi kirjoitella nimimerkkiään ”taki 183” mustalla tussilla ympäriinsä. Tätä alkoivat sitten tehdä muutkin, ja sitten tulikin jo tarve erottua muista. Erottautumista varten alettiin tehdä tyylitellympää ja värikkäämpää jälkeä, ja näin olisi syntynyt graffitikulttuuri. Oli tarina totta tai ei, se kuulostaa hyvältä. 

Itä-Pasilan töillä on kansainvälinen tekijäjoukko. Ensimmäinen Concreate Urban Art Festival järjestettiin nimenomaan täällä, ja osa töistä on tehty sitä varten vuonna 2020. Tänä vuonnahan festivaali pidettiin Espoossa Keran halleilla. Festivaaliin oli avoin haku taiteilijoille. Muihin Pasilan töihin on voitu ulkomailta kutsua tekijöitä tai taiteilijat hakeutuvat tekemään. Yhdistyksen jäsenten töitä on toki Pasilassa myös. Tänä vuonna ei enää uusia töitä nähdä, koska yöt ovat jo liian kosteita. Suomessa katutaiteen tekokausi on sään vuoksi luhyt. Lupia yhdistyksellä on jo, eli ensi vuonna on odotettavissa uusiakin töitä. 

katutaide helsinki
katutaide helsinki
Perttu Häkkisen muistolle tehty maalaus. Sähkökaappien teksti “Nauroi yksin pimeässä ja eli unelmissa” on Häkkisen muistokirjoituksesta.
katutaide helsinki
katutaide helsinki
katutaide helsinki

Opin myös sen, että katutaide ei ole vain maalattua. Kohdallemme osui niin keraamisia töitä kuin tolppaan kiinnitetty kaunis kolmen asunnon linnunpönttö. Opin myös, että yksi suuntaus on sellainen, että työ jätetään ikään kuin kesken. Se siis näyttää viimeistelemättömältä olematta sitä. Tällaista tyyliä sanotaan ugly styleksi. Jos haluat itse oppia lisää tai lähteä ihailemaan taidetta, voit tehdä sen oppaan kanssa joka toinen lauantai lokakuun loppuun asti (katso lisää tästä) tai jos haluat kierrellä ominesi, voit ladata Helsinki Urban Artin kotisivuilta virtuaalisen kartan, jonka saa liitettyä Google Mapsiin. Siinä on samassa lyhyet kuvaukset töistä. Jos tutkit mieluummin paperikarttaa, sellaisen saa yhdistyksen toimistolta sekä Sokos Hotel Triplan aulasta, jossa on myös vaihtuva yhdistyksen näyttely.

katutaide helsinki
Helsingin suurin muraali
katutaide helsinki
Lapsetkin olivat kiinnostuneita monista töistä, varsinkin sellaisista, joissa oli heille tuttuja hahmoja.
katutaide helsinki
katutaide helsinki
katutaide helsinki

Katutaiteen ystävä, siis minä, oli kotona vielä ihan fiiliksissä. Näin voi yllättää oma kotikaupunki. Ei tarvitse lähteä merta edemmäs katutaiteen perässä. Jonkin verran olen sitäkin kyllä tehnyt. Listaanpa tähän sekalaisessa järjestyksessä omia suosikkejani katutaiteesta maailmalla:

  • Ensimmäisen kerran todella innostuin katutaiteesta George Townissa Penangin saarella Malesiassa. Kiertelin tarkoitusta varten tehdyn kanssa tunteja ympäri kaupunkia.
  • Ehkä yllättävin paikka katutaiteelle oli Djerbahood-niminen paikka Djerban saarella Tunisiassa. Se oli keskellä ei mitään, luultavasti ilman autoa täysin tavoittamattomissa, mutta mielettömän hieno.
  • Palermon kaupunginosa Buenos Airesissa on kuin Itä-Pasila, tosin sillä erotuksella, että Palermo ei ole ruma eikä se ole Pasila. Sielläkin osallistuin katutaidekävelylle.
  • Norja on yllättänyt minut katutaiteella. Oslossa kiertelin kaupunkia nimenomaan katutaidekartta oppaanani ja löysin ihastuttavan Grünerlokkan kaupunginosan. Myös Bergenissä on keskustassa jonkin verran töitä.
  • Havanna on kertakaikkisen mieletön kaupunki jo ihan sellaisenaan, mutta katutaide on osa myös vanhaa Havannaa.
  • Viimeisin katutaiteellaan minut hurmannut kohteeni oli Napoli reilu vuosi sitten. Espanjalaisessa kaupunginosassa oli yhden kujan mittainen oikein galleria ja satunnaisia töitä muuallakin, esimerkiksi kerrostalon päätyseinän kokoinen maalaus Diego Maradonasta.
  • Malesiassa katutaidetta on ollut muuallakin kuin George Townissa. Varmasti on vielä muitakin paikkoja, mutta minä olen nähnyt Kuala Terengganussa Manner-Malesiassa ja Borneolla Kutchingissa.
  • Pari viikonloppukohteeksi sopivaa kaupunkia katutaiteen ystävälle ovat myös Minsk (jos vaikka joskus taas poliittinen tilanne vähän rauhoittuisi) ja Kaunas. Katutaide ei ole niissä mitenkään hallitsevaa, mutta etsivä löytää.
  • Omia vanhoja juttuja katsoessani en aina koe ylpeyttä, mutta en silti voi olla jakamatta vielä yhtä, onhan Belfast kuitenkin varsin kuuluisa poliittisista muraaleistaan.

Kuten huomata saattaa, olen katutaidefani. Jos sinulla on vinkata sopivia kohteita, se olisi kiva!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

8 comments

  1. Tuossa oli muutama, mitä en ole huomannut. Mun vakiokampaaja on Itä-Pasilassa ja tuolla on tullut muutenkin huvikseen käveltyä juurikin katutaiteen takia.

    1. Osa oli paikoissa, joihin ei ehkä vahingossa osu, jos ei Pasilassa esimerkiksi asu. Ajattelin, että voisin joku kerta lähteä itse kartan kanssa etsimään loput suuret. Kierroksellakaan kun ei kaikkia ehditä nähdä.

  2. Itse en pidä Itä-Pasilaa erityisen rumana. Enkä ole edes tutkinut sitä tästä näkökulmasta, Palermosta tykkäsin Buenos Airesissa todella paljon ja Grünerlokka on paikka jossa haluaisin päästä käymään. Mielikuvissani se on vähän esim. Tukholman Södermalmia muistuttava alue.

    1. Kauneuden ja rumuuden kokemus on niin yksilöllistä. Itä-Pasila ei minulle ole riittävän sovjet-tyyliä ollakseen jo omalla tavallaan viehättävä 🙂
      Valitettavasti en osaa sanoa Grünerlokkan ja Södermalmin yhteydestä. Tukholma on minulle täysin vieras. En tiedä, miten olen niin hyvin onnistunutkin pysymään poissa länsinaapurista. Osloon on helppo mennä, joten Grünerlokka on kyllö helposti saavutettavissa.

  3. Itse lisäisin tuohon katutaide-kaupunki listaukseen vielä vanhan kunnon Berliinin, jossa katutaidetta ja isoja muraaleja riittää vähän joka puolella kaupunkia! Esimerkiksi Teufelsbergin vanhalle vakoiluasemalle kannattaa kiivetä katutaiteen perässä!

    https://www.visitberlin.de/en/urban-art-berlin

    1. Totta! Olenhan minä siellä itsekin ollut ja muurinpätkän muraaleja ihaillut! Kiitos hurjasti myös tuosta vinkistä. Olen miettinyt, että voisi Berliiniin taas mennä. Kiva keräillä kohteita.

  4. Onpas Itä-Pasilaan tullut paljon muraaleja. Näyttää piristävältä siellä betonin ankeudessa. Mutta se betonikin viehättää esim. yhtä kaveriani, joka halusi muuttaa nimenomaan Itä-Pasilaan asumaan ja elelee siellä nyt oikein tyytyväisenä, helsinkiläisittäin edullisessa omistusasunnossa ja lähellä keskustaa.

    Pasilan galleriasta tuli heti mieleen tämä biisi jostain 15 vuoden takaa, ajalta jolloin Stop töhryille ja FPS olivat vielä voimissaan: https://www.youtube.com/watch?v=5QHtDPYgKZc

    1. Jos junalla matkustaa työmatkat, Pasila olisi sijaintinsa puolesta kyllä aivan mahtava. Uudistuotanto vaan aivan järjettömän hintaista, ja ihan en itse viehäty betonista tässä määrin, että haluaisin asumaan. Mutta ymmärrän kaveriasi kyllä hyvin.