Budjetti auki – Kroatia on kallis sesonkiaikaan

Verrattuna muihin Balkanin alueen maihin Kroatia on kallis. Juuri tästä syystä en pari vuotta sitten noilla kulmilla yksin matkustaessani mennyt maahan, vaikka mieleni teki. Ei parin kuukauden reissussa vaan kassa kestänyt. Mutta nyt kun matkailu on satunnaisia päiviä tai ehkä viikko kerrallaan – ja en edes lähtenyt yksin -, Kroatia oli taas mahdollinen. Tässä jutussa on avattuna yksi kahdeksan päivän retken budjetti, ihan vain vinkiksi sellaiselle, joka omatoimimatkaa suunnittelee. Pari tarkennusta haluan sanoa kuitenkin vielä: Ensinnäkin matka oli heinä-elokuun vaihteessa, jolloin sesonki on kuumimmillaan – ja hinnat myös. Toiseksi varaukset on tehty aivan viime tipassa: lennot kahta päivää ennen matkaa, hotellit päivää ja kahta ennen. Tähän aikatauluun suhteutettuna hinta-laatusuhde oli oikeastaan ihan kohdallaan.

Liikkuminen Kroatiaan ja Kroatiassa

Kahden hengen lennot Helsinki – Frankfurt – Dubrovnik (meno-paluu) Lufthansalla (sis. yksi ruumaan laitettava matkalaukku) maksoivat 671 euroa. Uber lentokentältä majapaikkaan keskustan kupeeseen oli 26 euroa. Taksin hinnaksi sanottiin eri sivustoilla noin 35 – 40 euroa, eli Uberilla sai pienen säästön. Bussikin olisi ollut, mutta oli myös yli 30 astetta lämmintä roudata tavaroita.

Auton vuokraus haluamaksemme viideksi päiväksi olisi ollut melkein tonnin, joten siinä oli mainio paikka säästää. Kun lähdimme vähän kiertelemään, otimme ensin bussin Dubrovnikista Splitiin (2 x 17 euroa), josta edestakainen lautta ilman autoa Hvariin maksoi 2 x 30 euroa. Saarivisiitin jälkeen jatkoimme Splitistä bussilla Trogiriin muutamalla eurolla ja sieltä aamulla vielä halvemmalla Splitin kentälle hakemaan autoa (bussit yhteensä noin 12 e). Halusimme Krkaan ja koska piti takaisin Dubrovnikiinkin päästä, auto tuntui tässä kohtaa helpoimmalta, vaikka oli törkeän kallis. Emme pitäneet autoa kuin aamupäivästä seuraavaan iltapäivään, mutta koska nouto ja jättö olivat eri paikasta, hintaa kertyi muhkeat 365 euroa (vakuutuksen omavastuu 0 e). Skootterin vuokra vuorokaudeksi Hvarilla oli 53 euroa. Dieselistä ja bensasta kertyi maksettavaa noin 30 euroa.

Liikkumisiin meni yhteensä 1251 euroa.

Majoitus keskimäärin 134 euroa / yö

Majoituimme kolmessa eri paikassa. Kovin paljon ei ollut vaihtoehtoja jäljellä, mutta teimme onnistuneita löytöjä. Yksi kriteeri oli jonkinlainen parveke tai terassi, ja se täyttyi hyvin. Toinen oli sijainti keskustassa tai lyhyen kävelymatkan päässä. Muuten paikat olivat keskitasoa. Majoituksen hinta on ihan jotain muuta sesongin ulkopuolella: satunnainen tarkistus syyskuulle ja hinnat 30 – 40 prosenttia halvempia. Mutta koska loma oli silloin kuin oli, oli maksettava se, mitä pyydetään.

Apartments Blue & White Dubrovnikissa 3 yötä yhteensä 372 euroa

Pieni huoneisto sijaitsi rinteessä ehkä kymmenen minuutin kävelymatkan päässä vanhan kaupungin muurista, viiden uimarannalta. Itse asunto oli vaatimaton, mutta sen terassi ja näkymä olivat 6/5 ja isäntä erittäin avulias.

Art Deco Pape Hvarissa 3 yötä yhteensä 458 euroa

Luvattu merinäköala oli kyllä, jos meni parvekkeen kaiteelle kuikuilemaan. Sijainti oli rauhallinen ehkä vartin kävelymatkan päässä ytimestä. Samassa talossa omistajan tyttären koira, jota pidettiin huonosti. Se särki sydäntä.

Vanjaka Bed and Breakfast Trogirissa 2 yötä yhteensä 240 euroa

Pieni B&B oli vanhankaupungin muurien sisäpuolella, erinomaisella paikalla. Keskeinen sijainti teki vähän meluisaksi. Yläkerran huoneessa oli mieletön parveke ja näkymä. Aamiainen kuului hintaan. Se syötiin läheisessä kahvilassa.

majoitukset yhteensä 1070 euroa

Eläminen vie satasen jos toisenkin

Kroatia ei ole halpa ruokailumittarillakaan, jos siis ei kokkaile itse. Lyhyellä lomalla lienevät aika harvassa ne, jotka haluavat hellan ääressä aikaansa viettää. Ravintolahinnat eivät olleet ehkä ihan Suomen tasoa mutta lähellä. Baarihinnat ovat vähän alhaisemmat, mutta sanotaanko, että toisen Aperolin ottamista saattoi hetken harkita (ja jättää myös ottamatta). Edellä mainittujen kulujen lisäksi sanoisin, että saimme ruokaan, juomaan ja pääsylippuihin (Dubrovnikin vanhan kaupungin muuri, Krkan kansallispuisto, veneliput Cavtatiin, Unesco kirkko jne.) kulumaan reilun tonnin. Mukana on pari pitkän kaavan mukaan nautittua erinomaista ateriaa viineineen (yksi lounas, yksi illallinen). Muuten söimme aika perusruokia keskihintaisissa paikoissa.

Ilman vahvistettua tietoa sanoisin, että eläminen vei 1200 euroa.

Yhteenveto: ihanan kallista, mutta (lähes) euroakaan en kadu

Kroatia osoittautui siis jopa hämmentävän kalliiksi. Mistään emme pihistelleet, mihinkään emme varsinaisesti tuhlanneet. Suurin osa euroista on käytetty lähestulkoon täydellisesti. Vain niitä kahta kertaa kadun, jolloin sain niin pahaa ruokaa, etten saanut sitä syötyä. Ensimmäinen oli simpukoita ketsupissa (siltä se näytti ja maistui) ja toinen risotto, joka oli lähinnä puuroa. Tällaiseen rahan laittaminen on kuin seteleiden polttamista, koska laskun maksun jälkeenkin on vielä nälkä. Ai niin ja sitten yksi viini, joka oli liian pahaa juotavaksi loppuun.

Sen verran todettakoon, että seuraavien matkojen soisin olevan vuorokausihinnaltaan halvempia. Mutta seuraava ei kuitenkaan ole: lennot Venetsiaan on jo ostettu, ja viikonloppumatkan päiväkustannukset ovat aina aika suuret, varsinkin jos päättää ostaa bisnesliput. (Ennen kuin alat miettiä tämän järjettömyyttä, sanoisin, ettei ole sitä ollenkaan: hintaero oli vain 20 euroa / lento, eli vaihtolennoilla 80 euroa/matkustaja. Lennoilla ruoka, odotellessa lounge, ilmaiset matkatavarat. Kroatian-matkalla yksi matkalaukku maksoi neljäkymppiä. Lufthansan bisneslentojen mukavuuden puolesta olen puhunut ennenkin täällä.)