Saarenmaa ylitti odotukset

Minulle Saarenmaa on aina ollut eläkeläisten kylpyläsaari. Siellä mummot menevät jonossa syömään ja käyvät tehdasta muistuttavissa kylpylöissä aikataulun mukaan hoidoissa, jotka ravitsevat epäilemättä enemmän sielua kuin ruumista. Kaikenlaisia omituisia mielikuvia ihmiselle syntyykin! Epäilemättä mielessäni on sekoittunut paikkoja, ja lisäksi vielä saatoin vähän paisutella oletuksiani. Olin siis kovin väärässä. Ei näkynyt mummoja edes. (Toki bussimatkat Suomesta ovat vielä tauolla.) Mielikuvat ja todellisuus eivät voisi olla kovin paljon kauempana toisistaan. Saarenmaa on ihana. 

Jos Tallinna on helposti saavutettavissa, Etelä-Helsinki, kuten vääräleuat tapaavat sanoa, on Saarenmaa selvästi ulkomailla. Kun aamulla lähtee kotoa, on päivä jo pitkällä, kun voi kaartaa Kuressaaren suloiselle kylänraitille. Tässä on pari vinkkiä Saarenmaalle autolla menevälle:

• Luota Googlemapsiin ja aja Tallinnan keskustan halki. Noudattamalla opasteita tekee tunnin ylimääräisen lenkin kehäteillä. (Saarenmaalla asuvien ystävieni vihje, joka todella toimii käytännössä.)
• Tallinnasta ajaa Virtsun satamaan kahdessa tunnissa, jos ei ole ruuhkia ja noudattaa suunnilleen nopeusrajoituksia. Virossa vaikutetaan ajavan rajoitusten mukaan mutta mukavan reippaasti. Maantientukkoja ei näkynyt.
• Lauttoja mantereelta Saarenmaalle kulkee (ainakin kesäaikaan) 35 minuutin välein. Jos pystyy ajoittamaan satamaan tulon, kannattaa lippu ainakin loma-aikoina ehdottomasti ostaa etukäteen. 70 prosenttia paikoista myydään verkossa. Loput menevät jonottamalla. Selvisimme yhden lautanvälin odotuksella mennessä, kahden tullessa. Torstaina ei enää saanut etukäteislippuja sunnuntain lautoille, eli hyvissä ajoin kannattaa olla liikkeellä (ainakin heinäkuussa). Jos sattuu missaamaan oman etukäteen varatun vuoronsa, voi samalla lipulla matkustaa, mutta joutuu liputtomien jonoon.
• Bensa ja diesel ovat huomattavasti halvempia kuin Suomessa. Koko matkan hinnat olivat täsmälleen samat asemasta riippumatta. Meillä kehittyi jo vitsi: ”Et ikinä arvaa, paljonko diesel maksaa.” ”Olisiko 1.22?” ”Mistä ihmeestä sinä sen saatoit arvata?” Aina tietenkin on yksi poikkeus. Tällä kertaa se oli mantereella hyvin lähellä lauttarantaa.
• Jos ei halua ajaa, pääsee Saarenmaalle myös lentämällä Tallinnasta. Tästä päivästä lokakuun loppuun näyttivät meno-paluuliput olevan 52 euroa.

Kuressaaren parhaat

Idyllinen, vanha Kuressaare on pieni. Se on vain joitain kortteleita ja levittäytyy vähän pääkadun molemmille puolille. Mutta enempää ei pitkässä viikonlopussa kaipaa, ainakaan jos yhtään käy kaupungin ulkopuolella. Keskusaukion ympärillä on ravintoloita ja liikkeitä, sen kupeessa pieni tori. Parhaat käymämme ravintolat (Ku-Kuu ja Saaremaa Veski, joka on tehty vanhaan tuulimyllyyn) ovat muutaman korttelin päässä, mutta kaikki on kävelymatkan päässä kaikkialta. Kahviloista suosittelen Avellaa, joka sijaitsee suunnilleen siinä, mistä keskusta alkaa, kun ajetaan satamasta Kuressaareen. Hyvää aasialaistyyppistä ruokaa ja ämpäriksi kutsumiani mojitoja (tuplakoko, ei sentään mitään kiuluja) saa ystävieni mummotunneliksi sanomasta Chameleon Kohvikista aukion laidalta. Ei siellä Helsingin Mummotunnelin meininkiä ole, mutta terassi on rakennusten välisessä kuilussa, kuten esikuvansa.

Linnan alue on ihan viehättävä vaikka piknikpaikaksi. Vallihaudan ulkopuolella on sekä mainitsemani Ku-Kuu että kiva John Bull pubi, jonka terassilta on kivat näkymät. Linnan takana on pieni hiekkaranta, mutta sitä eivät ystäväni suositelleet. Ongelmana taisi olla levä. Pubista tuli mieleeni vielä paikallinen panimo Pöide, joka oli juuri avannut uuden grilliravintolan keskustaan. Oluen ystäville siellä on erinomainen mahdollisuus maistella paikallisia. Kolmen miehen testijoukkomme maistoi neljää. “Oikein hyvä”, “tätä ostan kotiinkin”, “peruslager, toimii” – mutta yksi oli kuulemma omituinen. Olutta juomattomalle en suosittele paikan mojitoa. Niitä varten kannattaa mennä mummotunneliin. Hyvien viinien ystävälle on pääkadulla Vinoteek.

Keskustan kadut on nopeasti kävelty, mutta kaikenlaista kivaa osuu silmiin siellä kierrellessä: kissa ikkunalaudalla, pullakauppa, kauniita istutuksia, puuportaat kuin katsomo, mainio paikka vaikka heittää hetkeksi pitkäkseen, ehkä maailman suloisin pieni omakotitalo, jossa asumisesta aloin heti haaveilla. Eikä me varmaan oltu ainoat, joiden piti yön pimeinä tunteina testata omaa juoksunopeutta pääkadun nopeusnäyttötaululla ja saada se vilkkumaan ylinopeuden merkiksi. Kun nopeusrajoitus on 10 kilometriä tunnissa, saa aika helpolla vilkkumaan punaisen suupielet alaspäin olevan naaman.

Retkikohteita muualle Saarenmaalle

Saarenmaa ei ole suuri, mutta välimatkat ovat kuitenkin sen verran pitkiä, että jos haluaa hengata myös Kuressaaressa, on kätevää tehdä sieltä päiväretkiä muualle. Me teimme pari puolen päivän retkeä, joita hyvinkin voisin suositella muillekin.

Tiesitkö, että Saarenmaalla on kilometrien pituinen hiekkaranta? Se on täysin luonnontilassa eikä palveluja ole parkkipaikkojen kohdalla olevia pukukoppeja lukuunottamatta, mutta ainakin saa rauhan loikoilla hiekalla tai käydä uimassa ilman vieri vieressä makoilevia muita turisteja. Viivyttiin hetki, eikä meidän lisäksi näkynyt kuin yksi pariskunta ja perhe. Rannalle pääsee, kun lähtee ajamaan Kuressaaresta kohti Sääreä, Viron lounaisinta kolkkaa.

Sääre on pikän ja kapean niemen päässä. Sinne on Kuressaaresta hämmentävän pitkä matka, yli 50 kilometriä. Säären vetonaula on majakka, johon voi myös kiivetä, mutta hurjassa helteessä ei tuntunut omalta jutulta mennä kapuamaan ahtaaseen torniin. Luotin ystäväni sanaan, että näkymät eivät ole ihan niin hyvät, että kannattaisi. Mutta jos majakoista tykkää, paikka on ihan nätti.

Toisella päiväretkellä lähdimme kohti sisämaata. Kuressaaresta koilliseen noin vartin matkan päässä on meteoriittijärvi, Kaalin kraatteri. Visit Estonian verkkosivujen mukaan se on Viron harvinaisin luontonähtävyys ja koko Euraasian merkittävin kraaterikenttä. Kraatterin ajoituksesta näkee monenlaisia arvioita. Yhden niistä on esittänyt Ursa artikkelissa Kuinka vanha on Kaalin meteoriittikraatteri. Turisti näkee puiden välissä pienen pyöreän järven. Se voisi olla mikä tahansa metsälampi, mutta se on tavalliseen lampeen verrattuna syvä: 16 metriä. Tutkin vähän Helsingin lammista tehtyjä mittaustuloksia, ja normaali syvyys oli siinä metrin luokkaa. Jos paikalle sattuu hiljaiseen aikaan, sen reunamilla on kiva käyskennellä. Koko kraatterin näkee parhaiten, kun nousee ylemmälle tasolle, jolla kulkee kävelytie. Reilut sata metriä halkaisijaltaan oleva lampi on kuitenkin nopeasti nähty. Eihän se nähtävyytenä sinänsä ole erityinen, mutta on ajatuksessa meteoriitista jotain mystistä kuitenkin, eikö?

Tuulimylly on Saarenmaan tunnus. Niinpä aika moni suuntaa Anglan tuulimyllymäelle, jolla on jäljellä viisi kunnostettua myllyä. Sinne ajaa kraatterilta vartin, Kuressaaresta puolisen tuntia. Paikka on varsinainen perhelomakohde, mutta kyllä siitä saa irti ihan vain tuulimyllyromantikkokin, kun pääsee katsomaan sisälle ja kiipeämään ylisille. Vanhat maatalouskoneet saattavat kiinnostaa poikia ja miehiä (anteeksi sukupuolirajoittuneisuuteni, mutta tein havaintoja, ketkä koneiden ympärillä pörräsivät), päärakennuksessa on ravintola ja näyttely ja yhden rakennuksen takana vuohia, joiden touhuja oli kiva hetki seurailla. Näyttelystä sen verran, että se on kuulemma “joka pojan must kohde”, koska siellä on “kaiken sorttisia mekaanisia työkaluja ja laitteita”. “Oli muuten päheitä laitteita”, kuului vielä lisäys.

Kuten huomaat, ei Saarenmaalla mitään maailmanluokan turistikohteita ole, mutta kivoja retkipaikkoja kuitenkin, jos haluaa lähteä Kuressaaren ulkopuolelle. Jos oikein ymmärsin ystävieni puheista, jäi ensi kertaankin vielä nähtävää. Koko Muhun saarikin vain ajettiin läpi. On siis aika varmaa, että Saarenmaa ei jäänyt tähän yhteen kertaan.