Bergen valikoitui minulla kohteeksi aika perinteisellä tavalla: Oli pitkä viikonloppu vapaata ja aloin etsiä sopivaa kohdetta. Sinne sai edullisesti suorat lennot. Oslo oli tuntunut kivalta, eli siitä vedin suoraan johtopäätöksen, että toinenkin norjalainen kaupunki olisi kiva. Tietenkin ajattelin, että Norjahan on talvella (joulukuussa) luminen talven ihmemaa, jossa jengi tervehenkisesti hiihtää menemään teknisissä ulkoiluvermeissään, posket punaisena ja hymyillen. No ei ole Bergen sellainen. Unohdin Golfvirran ja lämpimät Atlantin rannat. Opin, että Bergenissä sataa suunnilleen aina. Niinpä minulla jäi käymättä muutama paikka, joita olin suunnitellut. Ei ollut mitään asiaa esimerkiksi ulkoilemaan Mount Fløyenille, koska tuulen vuoksi kaapelirata oli pois käytöstä. Mutta minä viihdyin silti. Kyllähän ankea sää harmitti, mutta välillä pärjäsi ilman sateenvarjoakin, ja ihmiset olivat kyllä kivoja.
Jos olet koskaan nähnyt yhtään kuvaa Bergenistä, luultavasti olet nähnyt Bryggen ja tunnistat rannan puiset punaiset, oranssit, keltaiset ja valkoiset harjakattoiset talot ja niiden takana rinteeseen kasvavan kaupungin. Bergenin historia alkaa yli 900 vuoden takaa, jolloin se perustettiin kaupan ja merenkäynnin keskukseksi. Silloin kaupunki rakentui juuri tälle paikalle rannalle. Nykyisen arkkitehtuurin sanotaan olevan hansa-ajalta 1300-luvulta. Kun kortteleihin sukeltaa sisälle, tuntuu kyllä, kuin olisi jossain kaukana menneisyydessä. Rakennuksia on palanut vuosisatojen varrella, mutta niitä on pyritty entistämään vanhoilla metodeilla ja materiaaleilla. Kaunis Brygge onkin Unescon maailmanperintökohde.
Vaikka Brygge on viehättävä, minua kiehtoi enemmän vastaranta, Engenin kaupunginosa. Brygge tuntui olevan nykyään lähes vain turisteille, mutta toisaalla kauniissa puutalokortteleissa oli hyvinvoivaa norjalaista nykyelämää. Kapeilla kujilla oli jotenkin yleispohjoismaalainen tunnelma. Mielikuvieni Norja ei ole tällainen, mutta en kyllä osaisi sanoa, millainen sen pitäisi olla. Voin kuvitella, kuinka viehättävää täällä olisi kesällä, kun jokaisella ikkunalla pelargoniat kukkisivat… Taidan vähän romantisoida kaupunkia.
Vågsbunnen osuu näiden kahden puutaloalueen väliin. Se oli jotenkin yllättävä. En nyt voisi rappioromantiikaksi sanoa, koska siitä ei ollut kyse, mutta alueella on paljon baareja, ravintoloita, kahviloita, mutta illalla myös niitä, jotka eivät syystä tai toisesta pääse nauttimaan norjalaisesta vauraudesta, jos näin voisi sanoa. En minä oloani turvattomaksi kokenut, ja jos olisin ollut baarifiiliksissä, täältä olisi epäilemättä löytynyt kivoja paikkoja. Kaupunginosa yltää rantaan asti, ja siellä myös asuin Hotelli Opus XIV:ssä. Sen sijainti oli todella hyvä. Ei oikeastaan parempi voisi olla.
Lentokenttäratikalle on parisataa metriä ja rantaan ehkä sata. Mutta mikä erityisesti teki vaikutuksen, oli hotellin aamiainen. Se oli aivan omaa luokkaansa. Jos ei pidä kalasta ja äyriäisistä, vaikutus ei ole sama, mutta jos pitää, on tässä jo yksi syy matkustaa Bergeniin. Minä muistelen sitä kaipauksella.
Bergen on muuten mainio myös, jos tykkää taiteesta. Siellä on museoita ja gallerioita vaikka kuinka. Itse kävin vain KODE 3:ssa, koska halusin erityisesti nähdä Edvard Munchin töitä. Huutoa ei siellä ollut, mutta paljon hänen muita töitään ja kokoelma muuta Norjan kulta-ajan maalaustaidetta. Jos et lämpene taiteelle sisätiloissa, kuljeskelemalla kaduilla ja pitämällä silmät auki näkee myös katutaidetta. Bergen ilahduttaa myös katutaiteen ystävää.
Bergenin muutamasta erikoisuudesta kirjoittelinkin jo tuoreeltaan joulukuussa, ja harva kai kaupunkiin saapuu lähtemättä vuonoristeilylle. Olihan se reissun kohokohta, vaikka kuivalla maallakin oli kaikkea kivaa.
