Lago di Braies, vuoristojärvi Dolomiiteilla, näyttää maanpäälliseltä paratiisilta – Instagramissa. Turkoosi vesi, venevaja, soutuveneitä ketjuna tyynen järven pinnalla, johon vielä heijastuvat vuoret ja veneet. Tämän kliseisempää ja samalla kauniimpaa maisemakuvaa harvoin näkee. Olen ennenkin päätynyt kohteeseen vain siksi, että olen nähnyt siitä kuvan. Kerran päädyin etsimään vuohia puusta Marokosta, koska olin nähnyt mainoskuvan moisesta erikoisuudesta ja sen näkemisestä tuli pakko. Miksei sitten järvi Italiassa? Kun olimme päättäneet vaihtaa Balin Ranskaan, sukulaisiin, Champagneen ja vuoriin, en tyytynyt pelkkiin Alppeihin, vaan jatkoimme etelämmäs Pohjois-Italiaan, koska minun piti nähdä Lago di Braies.
Lue lisää Sancerresta ja sukulaisista: Sancerre – sauvignon blancin kaunis kotiseutu
Lue lisää Champagnesta: Champagne – kokemuksia ja vinkkejä samppanjaturistille
Päätimme, että pyrimme matkalla kohtuuteen: asumme keskihintaisissa paikoissa, vuokraamme edullisia autoja, syömme järkevästi, ehkä jopa joskus teemme itse jotain. Tietenkin haaveilin ainoasta hotellista järven rannalla, mutta se oli onneksi loppuunmyyty. Mutta hotelliin tuli peruutus. Tasapuolisuuden nimissä vuokrattiin sitten myös avo-Mini. (Ja kun keskellä yötä saatiin Mini ja lähdettiin Münchenistä ajamaan kohti etelää, satoi kaatamalla, mutta ei pilata enempää muistoa ihanasta autosta.) Odotukseni kasvoivat hotellivalinnan jälkeen vielä eksponentiaalisesti.
Totuus Lago di Braiesista ei ole se, mikä välittyy somesta. Onko siellä kaunista? On, jos katsoo oikeasta suunnasta. Siellä ei siis ole kaikkialla samanlaista kuin kuvissa? Ei todella. Kaikkialla näyttää samalta kuin rauhallisissa venevajakuvissa? No ei näytä. Vajoja on yksi, sen edessä on laituri, johon veneet illalla sidotaan. Siitä saa juuri niitä Instagram-kuvia. Muualla on nättiä, mutta ei lumoavaa. Kaukaa myös kaikki näyttää erilaiselta kuin läheltä.
Myönnän olleeni vähän huolissani, löydänkö kuvien upean venevajan. Turhempaa huolta ei voi olla. Lago di Braies ei ole mikään Saimaa, jolla on rantaviivaa tuhansia kilometrejä. Reitti järven ympäri on kolme kilometriä, ja sen kiertää hitaasti kävellen kaikkine valokuvaustaukoineen ehkä kahdessa tunnissa. Vaja on juuri siinä kohdassa, josta kaikki menevät parkkipaikalta järvelle.
Lago di Baies on järjettömän turistinen. Kun tulee parkkipaikalle, tajuaa tulleensa turistikohteeseen. Reitti järven ympäri oli paikoin jopa ruuhkainen. Toki olimme heinä-elokuun vaihteessa, jolloin kaikki muutkin. Polku on paikoin kapea ja hetkittäin jyrkähkö, mutta helppo kaikille, joilla ei ole liikuntarajoitteita. Toinen tapa tutustua järveen on soutelu, joka on ehdottomasti instagrammable myös. Kuinka monta seuruetta näimmekään, joilla työnjako oli selvä: mies on työntekijä, joka soutaa ja kuvaa nätisti pukeutunutta veneen keulaan asemoitunutta puolisoaan. Satoi tai paistoi, kuvien perässä lähdettiin soutelemaan. Puolen tunnin soutelu maksoi muistaakseni 50 euroa, mutta mitäpä sitä ei Insta-kuvista maksaisi… (Me voimme soudella mökillä, jos koemme paloa järvisouteluun.)
Alue hiljenee täysin illansuussa. Hotellin vieressä oleva ravintola sulkee muistaakseni seiskalta. Sen jälkeen järvellä on enää satunnaisia muita turisteja hotellivieraiden lisäksi. Silloin paikka on parhaimmillaan. Hotel Lago di Braies on tosiaan ainoa hotelli järvellä. Jos siellä asuu eikä halua illalla enää ajella mihinkään, on melkeinpä otettava puolihoito (aamiainen + illallinen). Kolme yötä tällä paketilla maksoi noin 700 euroa, mikä on kolmen tähden hotellista aika paljon. Mutta hyvä heidän on pyytää, koska tulijoita riittää. Aamiaisbuffa on monipuolinen ja pöytiin tarjoiltu illallinen ihan ok. Siinä oli aika paljon tasovaihtelua. Palvelu oli kuitenkin aina hyvää. Illalliselle istutetaan aina samaan pöytään, ja jos ostaa viinipullon, se säilytetään seuraavaa iltaa varten, ettei tarvitse koko pulloa höriä kerralla.
Rakennus on jo iäkäs, mutta siinä oli oma charminsa. Huonekalut ovat vanhaa tyyliä. Eksoottisinta oli käytävän vahvahko lehmän haju. Hotellin aulassa, joskus keskelläkin lattiaa, makaili usein järjettömän kokoinen koira, joka välillä lähti myös omatoimisille kävelyille lähimaastoon. Tyyppi lisäsi paikan sympaattisuuspisteitä rutkasti. Vuokrattava asiakassauna on hyvä. Se on hiljattain remontoitu ja ollut vähällä käytöllä.
Meillä kävi tuuri, ja vakiopöytämme oli ikkunan vieressä. Viimeisenä iltana illallisaikaan näkymä järvellä muuttui maagiseksi. Niiltä sijoiltani lähdin pöydästä, kiipeilin aitojen yli, kastelin kenkäni sateen jäljiltä märällä nurmikolla. Pilvet olivat laskeutuneet vuorten välistä järvelle. Hyvä etteivät pinnalla roikkuneet. Vaikka Lago di Braies ei täysin täyttänyt ehkä valmiiksi jo liian suuria odotuksia, tällaiset hetket ovat unohtumattomia. Ja nyt kun kuukausia myöhemmin katselen kuvia, mietin, eikö minulle mikään riitä, koska onhan Lago di Braies kuitenkin ihan tosi nätti!
Koska itse järvestä ei riitä nähtävää pitkäksi ajaksi, teimme pari päiväretkeä: toisen luontoon, toisen kaupunkiin. Bolzano osoittautui verrattomaksi kohteeksi. Muutaman tunnin kiertelimme ihastuttavaa vanhaa kaupunkia, nautimme terassielämästä ja toisaalta pidättelimme pahinta kaatosadetta naismuistiin. Bolzanoa voi sanoa hyvinkin tyypilliseksi pohjoisitalialaiseksi: hyvinvoivaksi ja kauniiksi. Taloissa on väriä, elämä on ulkona. Kapeiden katujen päässä saattavat siintää vuoret. Tässä muutama kuva Bolzanosta, ja ihan mielettömästä luontokokemuksesta lisää ensi kerralla. Pysy kuulolla.
14 comments
Me ollaan yövytty Cortinassa muutamia öitä, mutta jätettiin silloin Lago di Braies silloin ihan tietoisesti väliin ja keskityttiin alueen muihin upeisiin kohteisiin. Mutta onhan se totta, todella kauniiltahan tuo paikka näyttää, vaikka ruuhkat kyllä pelottavat itseäni. Varmaan tuolla seuraavalla kerralla tulee käytyä, pitänee vain käydä aamuvarhain tai sitten tosiaan illalla.
Me oltiin myös hetki Cortinassa. Se oli mun makuun vähän liikaa näyttäytymispaikka ja ihan hirveän kallis. Tehtiin ihan kyliltä alkaen pieni retki luontoon, mutta siellä ei vielä päässeet Dolomiitit ollenkaan oikeuksiinsa. En tiedä, mikä on väkimäärä suosituimoien lomakuukausien ulkopuolella. Voisin kuvitella, että esimerkiksi alkukesästä olisi paljon rauhallisempaa.
En ole käynyt Lago di Braiesilla, mutta minullekin se on silti hyvin tuttu nimenomaan somesta ja juuri niistä tietystä kohtaa otetuista ja usein överisti käsitellyistä kuvista. Ja kyllä tuolla minusta aika lumoavalta näyttää tämän sinunkin postauksesi perusteella! Nimittäin vajasta viis – nuo järven ylle laskeutuvat pilvet ovat upean näköiset, olet saanut tosi hienoja kuvia.
Rupesin miettimään, että minulla seuraava ainakin osittain Instagramin innoittamana tehty matkakohdepäätös on varmaan Hallstatt. Siellä olisi tarkoitus käväistä kesäkuussa autoreissun yhteydessä. Silloin ei pitäisi vielä olla kaikkein kovin ryysis, mutta olen varautunut siihen, että porukkaa riittää.
Omat kuvani ovat toki käsiteltyjä, mutta eivät överisti, lähinnä vastaamaan mielikuvaa, joka minulla paikasta on ja auttamaan kuvaa näyttämään sen, mitä haluan sen näyttävän. Illan hetki oli maaginen, kun yhteen vuorenhuippuun pilvien yläpuolella paistoi kirkkaana aurinko ja pilvet olivat sadepäivän jäljiltä laskeutuneet alas. Silloin paikka todella oli lumoava.
Piti käydä katsomassa kuvia Hallstattista. Ymmärrän vahvasti, miksi kuvat ovat saaneet sinut haluamaan kaupunkiin. Minäkin aloin välittömästi haluta!
Överisti käsitellyt kuvat häiritsevät minua. Milloin on koko maailma pastelliväreissä, milloin kaikki niin ruskeaa, että palmutkin ovat vaihtaneet väriä.
Pakko sanoa tähän, että tiesittekö, että kiinalaiset ovat kopioineet tämänkin? Siis ihan koko kylän. Kiinalainen versio löytyy reilu satakunta kilometriä Hongkongista koilliseen ja näyttää ainakin kuvissa aika aidolta, mitä nyt ihmiset ovat vähän eri näköisiä…
Enpä tiennyt mitään tällaisesta. Jos löydät kuvaa, johon linkittää, tai muuta ”todistusaineistoa”, olisi ehdottomasti kiva nähdä.
Tässä on aika hyvä kuvaus siitä ja valokuviakin: https://www.vagabondjourney.com/hallstatt-china-austrian-villlage-replica/
Voi hyvä tavaton! Kaikkea ne kiinalaiset keksii!
Tämä postaus aiheuttaa nyt ihan liikaa yllättäviä matkustustarpeita! En ollut koko järvestä koskaan mitään kuullutkaan, mutta sehän on aivan upea, ja varsinkin tuo kuva, jossa vuoret peilautuvat tyynestä vedenpinnasta ja hattara leijailee tuossa veden yllä. Wau!
Mä olen lähtenyt Youtube-videon nähtyäni Guamille ja muutenkin saatan tehdä matkapäätökseni ihan kummallisin perustein, joten ymmärrän hyvin, että Insta-kuvien perässä tulee lähdettyä Lago di Braiesille. Ja mitä ilmeisimmin kannatti lähteä.
Tuo Bolzano eli Bozen ja koko Etelä-Tiroli kiinnostavat myös. Puhuttiinko siellä oikeasti saksaa, enemmänkin kuin italiaa? Talot ainakin näyttävät jonkinlaisilta hybrideiltä, joissa on Pohjois-Italian lisäksi selkeitä eteläsaksalaisia tai itävaltalaisia viboja. Jään siis odottelemaan, niin se sitten selviää.
Sosiaalinen media ja blogit luovat tarpeita! Tiedän!
Kyllä ihan Pohjois-Italiassa puhuttiin paljon saksaa. Juuri nyt en muista, miten oli Bolzanossa, mutta Lago di Braiesin huudeilla hyvinkin. Oli hassua nähdä vaikkapa kylttejä saksaksi, ruokalistoja tietysti.
Upeita kuvia, hyviä vinkkejä!
Kiitos Pirjo ihanasta palautteesta!
Heh, me matkustettiin Dolomiiteille Lago di Sorapiksen takia, joka oltiin nähty Instassa 😀 Maisema oli hieno, mutta ehkä aikainen toukokuu ei ollut se paras mahdollinen ajankohta, kun vuoristossa oli vielä lunta ja olimme liikkeellä hyvin heppoisin varustein. Mutta anyway, haluan kaikesta huolimatta tuon Lago di Braiesinkin joskus vielä nähdä!
Näyttää upealta sekin! Näkyy olevan tosi lähelle Tre Cime Lavaredoa, jossa käytiin ulkoilemassa. Ehkä tekin olette käyneet?
Ai siellä voi toukokuussa olla vielä lunta? Ihanteellista sen puoleen alkukesästä, että vähemmän ihmisiä, mutta uskon, ettei osaa varautua riittävillä kamoilla: eihän Italiassa voi toukokuussa olla kylmä!