Type and press Enter.

Venetsia ensikertalaisen ja konkarin silmin

Viime jouluna ajelimme kohti Kolia. Auton navigaattorissa näkyi Venäjä. Hän totesi, että saan muuten viedä hänet Pietariin joskus. Vajaata kuukautta myöhemmin hän täytti pyöreitä. Korona jylläsi pahimmillaan, eikä suhdekaan ollut kovin vanha ja vakiintunut, mutta minä muistin Pietariin viemisen. Annoin lahjaksi matkan, jolla kaksi vaihtoehtoista määränpäätä: Pietari ja Venetsia. Koska matkalle ei ihan heti olisi asiaa, olisi suhteellakin aikaa vakiintua ennen kuin realisoituu satojen eurojen lahjan maksaminen. Olin kovin ylpeä nerokkuudestani. Vaihtoehto oli mukana, koska Venäjän, koronan, Sputnikin pyhästä kolminaisuudesta ei voisi olla mitenkään varma ja Venetsia nyt kertakaikkiaan on aina hyvä idea. 

Viikko sitten me siellä sitten oltiin viikonloppu minä ja hän minun lempikohteessani – hän ensimmäistä, minä en tiedä monettako kertaa (jotain yli kymmenen mutta alle 15 sanoisin). Sää oli kaupunkilomailuun enimmäkseen täydellinen, vaikka lähtöpäivänä alkoikin sataa. Yritin antaa hänen päättää, mitä tehdään, mutta huomasin vähän johdattelevani. Pitihän minun sentään näyttää lempibaarini ja viedä hänet ylittämään Canal Grandea traghettolla. Jälkimmäinen ei kyllä tehnyt vastaavaa vaikutusta kuin tekee minuun: sanoi sitä Venetsian Föriksi (ja minä olin työntää kanaaliin koko äijän). 

Paluumatkalla tivasin, mikä oli matkassa mukavinta, mistä hän piti eniten. Järjestykseen hän ei osannut asioita laittaa, mutta joitain seikkoja nimesi. Tällaisia olivat ensikertalaisen tunnelmat: 

Italialaisten ystävällisyys Ensimmäisenä hän otti puheeksi italialaisten ystävällisyyden ja mukavuuden. Jostain syystä oli odottanut tympeyttä ja välinpitämättömyyttä, mutta kohtasimme vain kivoja ihmisiä. 

Gondoliajelu Ykkösasiaksi kuitenkin oli helppo nimetä gondoliajelu. Sanoi sitä kliseeksi, joka kuitenkin jokaisen Venetsian-kävijän pitäisi kokea. Ei hän menisi yksin eikä kaverin kanssa, mutta yhdessä minun kanssani siinä oli kaikki kohdallaan: hyvä kuski, illan hämärtyminen, romanttinen tunnelma.

Otimme gondolin San Marcon aukion kohdalta. Hän valitsi sijainnin, koska halusi ajaa Huokausten sillan alta. En tiedä, miksi juuri siitä, mutta ehkä syynä on kotini seinällä oleva 2,5 x 2,5-metrinen kuva sillasta. Ehkä se on painunut alitajuntaansa jonkinlaisena maamerkkinä. Meillä oli myös yhteneväinen toive, millainen gondolieerin tulisi olla: kokenut ja hattupäinen. Tällaisen saimme. Hän oli toiminut ammatissaan 44 vuotta. Kysyin, onko gondolinsa ollut aina sama. ”Ei rouva, tämä on kolmas. Ne ovat puuta.” Olipa rouva hölmö. 

Lue lisää: Reissutytön sisustusidea: valokuvatapetti omasta kuvasta

gondoli Venetsia
Gondoli Venetsia
Gondoli Venetsia
Gondoli Venetsia
Venetsia illalla

Kapeilla kujilla vaeltelu Hän mainitsi seuraavaksi rakennusten katselemisen, klassiset pyykkinarut, kapeat kanavat. Kävelemällä ja eksymällä näkee kaupunkia parhaiten. 

Trattoria

Vaporetto nro 1 Canal Granden ajelu San Marcolta Rialtolle vaporetto numero 1:n takakannella osoittautui hänelle klassikoksi, josta ei tiennyt etukäteen. Sanoi kuulleensa siitä minulta ensi kertaa toisin kuin gondolista, jonka tiesi valmiiksi. Eihän tuo siinäkään hihkunut, kuten minä, mutta luonne-eroille ei mitään voi. 

Canal Grande vaporetto no 1
Canal Grande vaporetto no 1
Canal Grande vaporetto no 1
Canal Grande vaporetto no 1
Canal Grande vaporetto no 1

Tynnyribaari Viinibaari Un mondo di vino oli mieluisa. Sanoi sitä autenttiseksi ja paikalliseksi. Ei näe itseään yksin Venetsiaan, mutta jos jostain syystä niin kävisi, hän viihtyisi nimenomaan täällä, koska tarjolla on hyviä viinejä, cicchettejä (italialainen tapas) ja kiva henkilökunta. (Tynnyribaari on minun nimitykseni baarille. Aikaisemmin sen edessä oli muutama suuri viinitynnyri pystybaarina. Enää tynnyreitä on vain yksi, mutta en minä antamastani nimestä luovu.)

Un mondo di vino Venezia
Un mondo di vino Venezia
Un mondo di vino Venezia

Aamiaishetket parvekkeella Varasin meille hotellin, jossa oli oma parveke. Se kannatti, koska amiaishetket parvekkeella kerran pääsivät suosikkien listalle. Ca’ San Giorgiossa oli ystävällinen henkilökunta, joka toi aamiaistarjottimen omalle parvekkeellemme, jossa sai syödä kesäisessä säässä, omassa rauhassa. 

Untitled

Laituri-Bellini Bellini oli juomana hänelle uusi. Sen nauttiminen laiturilla lähellä Rialton siltaa pääsi listalle näistä syistä: Canal Granden varrella kiva laituri, lämpö, kesä, aurinko, oma tunnelmansa, kaunis paikka, rauhallinen, Canal Grandella meni kaikki ohi. 

Untitled
Untitled
Untitled

Melkein koko viikonloppu olikin jo noissa seitsemässä, mutta ehkä pari juttua vielä. Lauantaiaamuna vaelleltiin kala- ja vihannestorilla. Olisipa itselläkin tuollainen paikka kävelymatkan päässä kotoa. Varmasti opettelisin valmistamaan kalaa ja söisin sitä enemmän kuin nyt. Paikka on ihanan aito. Tietenkin siellä on meitä kamerakaulaturistejakin, mutta hyvin paljon paikallisia oikeasti ostamassa ruokatarpeita. Vihannespuolella raikui välillä yhden myyjän soidinhuuto, kun yritti saada ostamaan hedelmiä halvalla. 

Rialton sillan ja vihannestorin välissä on lempibaarini Al Mercà. Se on vain tiski, jonka eteen kertyy sekä jonoa että antimista nauttivia ihmisiä aina, kun se on auki. Se on auki aamusta alkaen iltamyöhään, mutta pitää siestaa keskellä päivää. Kunnon italialainen meininki siis. Eniten myyty tuote vaikuttaa olevan Aperol Spritz. Aamusta alkaen niin kauan kuin tuotteita riittää, Al Mercà myy myös pieniä täytettyjä sämpylöitä ja jotain muuta pikkusuolaista. Sämpylöitä hain usein aamiaiseksi, kun muutama vuosi sitten asuin kaupungissa viikon. Saatoimme tällä kertaa käydä nauttimassa ilmapiiristä jo tuloiltana ja torireissulla. 

Al Merca Venetsia

Minulla oli yksi kohde, johon välttämättä halusin päämäärättömän haahuilun ohessa päätyä. Se oli kirjakauppa Libreria Acqua Alta. Olin Instagramissa näkemieni kuvien uhri. Se näytti niin ihanalta ympäri kauppaa vaeltelevine kissoineen ja kirjaröykkiöineen. Mainostavat sitä myös maailman kauneimmaksi kirjakaupaksi. Minusta Livreria Lello Portossa on kauniimpi, mutta tunnelma ja kissat antoivat paljon lisäpisteitä Acqua Altalle. Lelloon on pääsymaksu, joka hyvitetään ostoksista. Jotain vastaavaa suosittelisin tännekin, sillä suuri osa porukasta tuli ilman mitään ostoaikeita. Melkeinpä sanoisin Instagram-kuvia ainoaksi aikeeksi. Minä tiesin jo mennessäni, että haluan ostaa Venetsia-aiheisen kuvakirjan, mieluiten mustavalkoisen. Ihan sellaista en löytänyt, mitä toivoin, mutta Cats of Venice pelastaa luultavasti monta huonotuulista räntäpäivää. Siinä on muuten omistettu kaksi aukeamaa kirjakaupan kissoille. 

Lello ja muita Porton suosikkeja: Porto – Travelloverin viisi suosikkia

Libreria Acqua Alta
Libreria Acqua Alta
Libreria Acqua Alta
Libreria Acqua Alta

Tämä viikonloppu oli kertakaikkinen irtiotto, vaaleanpunainen kupla, jota ei häirinnyt mikään. Saattoi muuten käydä niinkin, että bisneksen ja turistiluokan hintaero oli niin pieni, että nautittiin Lufthansan palvelusta vähän extraa. 

Lue lisää: Mukavuutta halvalla. Kannatti maksaa Lufthansan bisneslipuista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

5 comments

  1. Tässä olikin varsin hauska näkökulma. Itse en vielä ole Venetsiassa käynyt, jotenkin ne ruuhkat aina pelottavat. Kauniilta Venetsiassa kuitenkin näyttää, siitä ei ole epäilystä. Isossa osassa kuvia tunnelma näyttää kuitenkin varsin rauhalliselta eikä ihmisiä näytä olevan lainkaan liikaa.

    1. Ruuhkia on kesällä tietyillä alueilla, mutta rauhallisia alueita on silloinkin. Turistit keskittyvät lopulta varsin pienelle alueelle. Syyskuu oli ainakin mainiota aikaa, kun vielä oli tosi lämmin, mutta kesälomakausi ohi.

  2. Onpa hienoa, että pääsit palaamaan Venetsiaan! Minulle näistä kuvista tuli nyt niin paljon muistoja, kun vietin siellä viime joulun, yhden ikimuistoisimmista ikinä. Voisin lähteä tältä istumalta takaisin tuonne, vaeltelemaan noille kujille kaikessa rauhassa ja herkuttelemaan italialaisilla leikkeleillä ja juustoilla, tuoreella leivällä… Ostin muuten minäkin tuollaisen piccolo-Bellinin jouluaatoksi.

    Vihannestorin autenttisuus yllätti minut. Ajattelin, että jos Rialton sillan tuntumassa on tori, ja Berlitzin matkaopas sitä hehkuttaa, niin paikka ei voi olla Helsingin yyberturistista Kauppatoria kummempi. Mutta olihan se, ainakin silloin koronajouluna, aivan aito paikallisten ostospaikka. Ja on sitä ilmeisesti kesemmälläkin.

    Minullekin venetsialaiset olivat todella ystävällisiä. Mutta ymmärrän ennakkoluulon. Ainakin suomalaisia lehtiä lukemalla saa sellaisen käsityksen, että venetsialaiset suorastaan vihaavat kaupunkinsa pilaavia turisteja, joten onko se ihme, jos ajattelee vastaanoton olevan vähintäänkin nihkeä. Onneksi ei ollut!

    1. Tori on hyvin autenttinen myös vilkkaimpana turistisesonkina. Joskus vuokrattiin asunto viikoksi suoraan toria vastapäätä Canal Granden rannasta. Silloin käytiin itsekin ostamassa kalaa, vihanneksia, simpukoita.

      Ymmärrän toisaalta venetsialaisten nihkeän suhtautumisen turisteihin. Asuntojen hinnat ovat nousseet pilviin, kun asuntoja vuokrataan turisteille kovaan hintaan. Onhan se kestämätöntä. Toisaalta ilman turisteja jäisi hurjia määriä tuloja saamatta. Risteilijät voisi kieltää. Laivaturistit ei åst jöötä maihin oikein edes rahaa.

  3. […] San Trovason telakka, jossa valmistetaan ja huolletaan gondoleita. Travellover-blogin Annika (lue tästä Venetsiasta) kertoi ihailleensa lukuisat kerrat salskeita veneentekijöitä osterian terassilta. Meidän […]