Arvelin jo lentoja varatessani, että Alicante ei ole unelmieni matkakohde, jossa haluaisin viettää koko kahdeksan päivän lomani, mutta parin päivän kesään laskeutumiseen se oli epäilemättä mainio. Koko Espanjan eteläosa oli minulle täysin kokematonta aluetta, ja koska lennot Alicanteen olivat selvästi halvemmat kuin Malagaan, päätin tulla tänne. Halusin myös luottaa siihen, että Aurinkorannikko on nimensä veroinen ja että sateenvarjo on mukana vain painolastina. Toistaiseksi näyttää hyvältä: sääennusteissa ei näy pisaraakaan vettä. (Myöhempi korjaus: on Costa Blancaa, ei Auronkorannikkoa.)
Majapaikkani on parin korttelin verran huvivenesatamasta ja kivenheiton päässä vanhasta kaupungista. Parvekkeelta näkyy kaunis sininen kirkon kupoli (Concatedral de San Nicolás) sekä Santa Bárbaran linnoitus. Linnoitukselle pitäisi olla matkaa kilometri, mutta ainakin parvekkeelta katsottuna näyttää, kuin pitäisi kiivetä pystysuoraa seinää. Siltä muuten nouseminen tuntuikin. Merkit kertoivat nousun olevan 20 prosenttia, ja kyllä ylhäällä tunsi nousseensa. Linnoituksessa itsessään ei ole minusta juuri näkemistä, mutta näkymä 360 astetta yli kaupungin on hieno.
Vanha kaupunki (Casco Antiguo-Santa Cruz) on kaunis. Siellä on vanhoja valkoisia muslimikortteleita tai lähinnä joitain kujia jäljellä. Toisaalla värikkäät talot kilpailevat keskenään huomiosta. Kukat loistavat vielä lokakuussa. Kävi sääliksi turisteja, jotka raahasivat helteessä matkatavaroitaan portaita ylös vanhaan kaupunkiin. Siellä on vain vähän mitään palveluja. Olisin kaivannut kahvilan terassia, jolla vain ihailla ympäröivää nättiä kaupunginosaa. Omia suosikkikujiani olivat Calle Muchamiel, Calle San Antonio ja Carrer de Saint Lluís. Noilla pääsee myös suunnistamaan oikeaan suuntaan, jos muuten on taipumusta harhailla jotain tiettyä etsiessä. (Enhän minä ainakaan etsinyt Santa Cruzin kujia toista kilometriä väärästä suunnasta.)
Merenrannan suuntaisesti kulkee palmujen reunustama Passeig Esplanada d’Espanya. Se on nätti kävelykatu. Pitkin matkaa on puisia tuoleja ja joitain penkkejä, joilla päivisin istuu paljon ikäihmisiä. Ajatus on viehättävä: ovat siellä, missä tapahtuu ja missä näkee ihmisiä, vaikka eivät enää jaksaisi kävellä niin paljon kuin ennen. Oikeastaan siinä, missä kävelykatu päättyy, alkaa lähin uimaranta Playa del Postiguet. Se on ihan kiva keskustarannaksi: rantaa pitkin kulkevan kävelytien varressa on baareja ja ravintoloita, aurinkotuoleja ja -varjoja on vuokralla, hiekka on sellaista, kuin hiekkarannalla pitääkin.
Jos taas haluaa pitkän ja rauhallisen rannan, jolla on myös satunnaisia palveluja, suosittelen hyppäämään kolmosen ratikkaan ja ajamaan reilun vartin San Juan Playaan. Kaupunkialueella ratikka maksaa vain 1,45 euroa, ja osan matkasta on merinäköala. Rannalla on pituutta kolme tai kuusi kilometriä. Ehkä se vaihtaa nimeä välillä, koska itse kävelin pidempään kuin kolme enkä lähtenyt edes päästä. Hyvä pysäkki jäädä pois on Costa Blanca. Lipun saa ostettua ratikassa olevasta automaatista. Meitä varpaat vesirajassa kävelijöitä oli paljon. Suurin osa oli eläkeläisiä, joiden talvehtimismuoto on rannalla oleilu. Oli hauska katsella ihmisiä. Naisilla oli kaikilla jonkinlainen käsilaukku tai pussukka kädessä, miehillä ei mitään. Näillä kulmilla kaupunkia ei oikeasti ole muuta tekemistä kuin oleilla rannalla. Rantaa reunustavat lähinnä korkeat kerrostalot, joista osa hotelleja, eivätkä edes erityisen viehättäviä. Mutta kävelyyn ranta oli ihana. Tuntui lähes loputtomalta.
Hyvä paikka hypätä keskustassa kyytiin on Mercadon pysäkki. Sen vieressä on vanha kauppahalli Mercado Central. Toivoin sen olevan samanlainen kuin Madridin supertyylikäs halli, jossa on elintarvikemyynnin lisäksi myös lukuisia pieniä ravintoloita ja baareja, joissa voi pysähtyä lasilliselle tai parille pintxolle, mutta ei ollut. Se ei ole turistihalli ollenkaan. Koko suuri yläkerta myy lihaa ja alakerta vihanneksia ja kalaa. Valtavat ilmakuivatut kinkut olivat ehkä turistille tutuinta. Veriset eläimen päät taas jotain, mitä ilman olisin pärjännyt. Mutta jos asuisin täällä, hallissa minäkin kävisin ostoksilla. Suomeen lähti viesti hänelle: ”Kun ollaan vanhoja, hommataan mummokärryt, joissa on pakasteille oma etulokero.” Hankinta sopi hänelle, mutta totesi kuljettavansa thermolokerossa kylmää kaljaa. Vai niin.
Millainen Alicante siis on? Ihan jees, sanoisin. Pariksi päiväksi täällä on hyvinkin nähtävää ja tekemistä, mutta rehellisyyden nimissä olen oikein tyytyväisenä jatkamassa matkaa. Täällä on kaunis vanha kaupunki, tähän aikaan vuodesta miellyttävä ilmasto, paljon kivannäköisiä ruokapaikkoja, aivan liikaa houkutuksia herättäviä leipomoita ja kahviloita, mukava hintataso. Mutta ei Alicante ole seuraava Venetsiani, jonne aina uudelleen palaisin. Nämä muutaman päivän kuitenkin viihdyin hyvin.
Next stop Cartagena.
6 comments
Kiva, kun Travellover matkustelee taas!
Mä olen koronan aikana “löytänyt” Malagan, kun tuossa vuosi sitten tuntui siltä, ettei pääse oikein minnekään ilman proopuskoita, mutta Espanjaan pääsi ja Finnair lensi suoraan. En mä olisi normaalioloissa tullut käyneeksi Malagassa peräti neljä kertaa, mutta oli mukava nähdä, miten se avautui pikku hiljaa. Hiljaiset kadut ja ulkonaliikkumiskielto vaihtui toiveikkaaseen kevääseen ja suorastaan riehakkaaseen kesään. Ja hotelli (asuin samassa joka kerta) nosti hintojaan pikku hiljaa ja avasi yhä uusia kerroksia. Aika erikoisia muistoja.
Alicantessa en ole käynyt, mutta ihan mukiinmenevältä kaupungiltahan se vaikuttaa ainakin muutaman yön reissulle! Mä olen nyt täällä Bakussa, ja Gazelli Café on tullut tutuksi. Edullista ja herkullista, eli kiitos vinkistä. Kaupunki on muutenkin oikein mukiinmenevä. Suorat lennot kun saisi, niin tulisin tänne toistekin!
Koko ajan olen rajoitusten puitteissa yrittänyt maailmalle päästä. Täällä ollessani olen niin taas saanut kiinni siitä, kuinka tärkeää matkailu minulle on. Espanjan eteläosat ovat minulle olleet ihan tuntemattomat, ja epäilemättä joskus lennän myös Malagaan ja kierrän siitä lähikohteita, kuten nyt Alicanten ympäristössä. Pitäähän tähänkin maahan jonkinlainen suhde muodostaa!
Kivat on näkymät Santa Bárbaran linnoitukselta. Itse tosin tykkään vielä enemmän näkymästä tuonne rannan suuntaan. Ehkäpä se johtuu noista veneistä. Ja tosiaan, tuo vanhakaupunki näyttää kyllä hienolta, joten kuten Daniel totesi, ihan mukiinmenevältä kaupungilta se minustakin vaikuttaa!
Jep, nimenomaan sellainen ihan jees -kaupunki, josta oli kiva aloittaa loma, totutella vapauteen. Vanha kaupunki on kiva, mutta se on kävelty muutamassa tunnissa niin, että on jokainen kuja nähtynä. Minulle ei jäänyt tunnetta, että haluaisin vaellella siellä loputtomiin. Sellaisiahan paikkoja on vaikka kuinka. Mutta koska Alicanteen on suoria lentoja, sen arvo nousee huimasti.
Alicanten olen kokenut ystävän kanssa vuodenvaihteessa lomaillessa, jolloin ihastuimme pieneen kokoon ja runsaaseen ravintolatarjontaan, aitoon meininkiin ja kauniiseen rantaan, jossa talvipäivinäkin tarkeni kävellä. Myöhemmin olen ollut Alicantessa äiti-taapero-matkalla, ja siihen voin suositella kaupunkia ehdottomasti. Sopivan kokoinen, tarpeeksi tekemistä, kivoja leikkipuistoja. Mutta yksi tarkennus, eli kyseessä ei ole Aurinkorannikko (Costa del Sol) vaan Costa Blanca, joka ulottuu suomalaisten suosimaan Torreviejaan asti.
Kiitos kivasta blogista.
Kiitos korjauksesta, pitääpä vaihtaa. Minulle Espanjan eteläosat aika tuntemattomia (vain tämä yksi matka sinne tehtynä). Uskon monien kohteiden kiinnostavuuteen ja viehättävyyteen vaikuttavan myös seura, jossa on. Yksin Alicante ei tuntunut erityiseltä, mutta sama kokemus minulla on jostain muualtakin, että seurassa olen viihtynyt tosi hyvin. Alicantesta pääsi kivasti liikkumaan muualla alueella, kun vuokrasi auton. Reviirin laajentaminen sopi minulla hyvin.
Ja kiitos, ihanaa, että olet täällä. 🙂