Palermo ei ainakaan jätä kylmäksi 

Palermo ei tehnyt minuun ensimmäisellä kerralla mitenkään lähtemätöntä vaikutusta. Kun katsoin vanhoja valokuvia lokakuulta 2012, en tunnistanut mitään. Ei herännyt edes muistikuvia. Kuitenkin minulla on ollut jo vuosia tunne, että sinne pitäisi päästä uudelleen. Jo matkalla lentokentältä keskustaan jaetussa taksissa, ahtaalla eturivin keskipaikalla, tajusin, että Palermo ei ainakaan jätä kylmäksi. 

Liikenne oli kaoottista. Kuski ajoi monesti puoliksi vastaantulevan kaistalla. Autoilla ja skoottereilla ei tuntunut olevan mitään sääntöjä. En ikinä ajaisi täällä, mietin. Kuski puhui koko matkan puhelimessa. ”Mamma” ja ”Amore Mio <3” näin puhelimen näytöltä. Puheenparresta ei saanut selvää, kumman kanssa puhui. Hämmentävää. Majapaikassa oli parvekkeen ovi auki. Ulkoa kantautuivat sisälle Palermo ja Italia: Vespojen pärinää, ihmisten puheensorinaa, tööttäilyä, astioiden kilinää. Sillä hetkellä vielä pelkästään nautin. Tiesin, että ehkä kahdessa päivässä jo uuvun – ja niin kävi -, mutta tuo hetki oli puhdasta euforiaa. 

Majapaikkani sijainti oli mainio ihan vanhan kaupungin ytimessä. Turisti epäilemättä viettää suurimman osan ajastaan nimenomaan vanhassa kaupungissa – ja turisteja muuten riitti. Kuvittelin, että toukokuun alku olisi vielä rauhallista, mutta olin väärässä. Kävelykeskusta oli paikoin aivan tukossa. Turistimassa liikkui kuin yhtenä oliona, jonka otteesta oli vaikea livetä. Mutta ihan pääväylien ulkopuolella oli paikoin hyvinkin rauhallista. Siellä näkee tätejä istuskelemassa, pyykkejä kuivumassa, lapsia pelaamassa jalkapalloa, lommoilla olevia autoja, uskomattomia ajosuorituksia juuri auton levyisillä kujilla ja tiukoissa risteyksissä, joihin joku uuvatti on pysäköinyt autonsa, eli sitä italialaista meininkiä, jota Palermolta kaipasin. Mutta parhaimmillaan Palermo on aamulla, kun se vasta herää. Ihmisiä on liikkeellä, mutta turistimassoja ja ruuhkaa ei vielä ole. Olen itse liian aamu-uninen, mutta yhä useammin yritän selviytyä liikkeelle jo aamulla, kun jalkeilla ovat lähinnä paikalliset – ja Instagram-naiset. 

Olin Ballaron torilla (Mercato Ballaro) niin aikaisin, että myyntitiskejä paikoin vasta pystytettiin. Ballaro ei ole tori sanan varsinaisessa merkityksessä vaan kujille levittäytynyt paikallisten ostospaikka. Siellä on hedelmiä, vihanneksia, lihaa, kalaa. Hinnat ovat suomalaiselle älyttömän halvat: mansikat euron rasia, kirsikkatomaatit euron kilo ja niin edelleen. Marokossa viimeksi vähän mietin hygienia-asioita, kun katsoin lihakauppoja, joissa lihat roikkuvat lämpimässä. Mutta ihan sama meininki on täällä EU:n laitamilla: makkaroita ja lihoja roikkuu myös tiskin yläpuolella. Torilla oli kiva tunnelma. Haaveilin, miten hauskaa olisi, jos voisi puhua paikallisten kanssa italiaa. Olen opiskellut sitä vuoden, mutta siitä on niin kauan aikaa, että eihän keskustelusta mitään tule. Siinä kun joku huutelee tiskiltään ”buon giorno”, olisi niin kiva osata jutella muutama sana edes.

Vähän vastaava kuin Ballaro on Mercato di Capo. Se on kuitenkin selvästi turistisempi ja enemmän ravintolakeskittymä. Siellä ruoka valitaan tiskeistä, lämmitetään mikrossa ja tuodaan kertakäyttöastioissa muovipöydille. Yritin kerran mennä virran mukana ja syödä siellä, mutta epäonnistuin pahasti. Ensin jonotin tiskillä, kuten muutkin. Minut ohitettiin. Sain vihdoin kysyttyä, miten toimii. Ohjattiinkin pöytään. Ja ohitettiin taas. Kun kymmeneen minuuttiin kukaan ei tullut palvelemaan, lähdin pois. Täydellisiä loman kohokohtia tämmöiset. Mutta Capossa on sunnuntaisin hurja meno. Jos olet Instagramissa, kannattaa käydä katsomassa @balloda_capo_giro. Ilmeisesti kyse on DJ:stä, joka tanssittaa ja laulattaa porukkaa sunnuntaisin yhdeltä Mercato di Capon ytimessä. Sanotaanko, että paikasta et voi erehtyä, kun seuraat vain korttelien päähän kuuluvaa musaa. 

Mutta takaisin aamutoriin. Reippaana toriaamuna tein viiden kilometrin lenkin vanhassa kaupungissa. Katedraalin tienoo oli lähes autio. Quattro cantissa olivat Instagram-naiset paikalla jo ennen minua. Villa Bonanno -puistossa ulkoilutettiin koiria ja nautittiin lempeästä aamusta. Menin vielä vähäksi aikaa nukkumaan. Kun heräsin ja lähdin ulos, olin kuin eri kaupungissa. Ihmispaljous oli vallannut taas Palermon. En oikeastaan ihmettele paikallisten kyllästymistä turisteihin. ”Tourists go home” -seinämaalauksia näkyi joitain. Turisteja toisaalta houkutellaan sisäänheittäjien voimin ravintoloihin, mutta paikoin palvelu on hirveän huonoa. Ehkä meihin todella ollaan kyllästyneitä – jo toukokuussa.  

Palermo – upeiden Unesco-kohteiden kaupunki

Palermossa on seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta – tai siis ne ovat yksi kohde kahden muun sisilialaisen katedraalin kanssa. Ne ovat uskonnollisia ja siviilikohteita 1100-luvun Normannien valtakaudelta. Ajattelin käydä katsomassa kaikki seitsemän, mutta en ottanut tarpeeksi selville aukioloaikoja. Paljon kuitenkin näin, ja upeita olivat!

Katedraali on valtava. Mutta kaiken maailman katedraalien joukossa se ei oikeastaan tehnyt erityistä vaikutusta. Sen sijaan pienemmät kirkot olivat uskomattoman hienoja. Kaksi kirkoista Santa Maria dell’Ammiraglio ja Chiesa di San Cataldo sijaitsevat noin kymmenen metrin päässä toisistaan, mutta enempää erilaiset ne eivät voisi olla. Ensimmäinen on hulppea, upea, kaikkea, mitä katolinen kirkko voi olla, mutta jälkimmäinen on melkein kuin luterilainen kirkko kaikessa yksinkertaisuudessaan. Sielläkin oli kuitenkin aivan upea mosaiikkilattia.

Sen sijaan San Giovanni degli Eremiti oli jotain ihan muuta. Kadulle näkyy muutama ikivanha kupoli, mutta kun menee sisälle, aukeaa uskomaton maailma. Epäröin, miksi maksaisin 8 euroa jostain, kun muut olivat olleet paria euroa. Olin kuitenkin kävellyt aika kauas paikan takia, joten pitkin hampain maksoin – onneksi. Ensin on pieni puutarha, josta pääsee hyvin yksinkertaiseen kirkkoon, mutta kun jatkaa matkaa kuin antiikin pylväiden keskellä pienen paratiisiin. Siltä se ainakin hetken tuntui. San Giovanni degli Eremiti on siitäkin erityinen, ettei siellä ollut lisäkseni kuin muutama turisti. Muihin kirkkoihin joutui jonottamaan.

Palazzo dei Normannilta odotin paljon, mutta itse palatsi on varsin vaatimaton. Huoneet ovat ihan ok, mutta jos olet nähnyt palatseja, Palazzo dei Normanni ei tarjoa varsinaista elämystä. Siellä on myös vaihtelevia näyttelyitä. Omalle kohdalleni osui pieni Picasso-näyttely. Se oli viimeistä päivää ja oli osa vuoden 2024 Picasso-vuotta. Mutta. Sitten tulee kuuluisa mutta, joka kääntää tunnelman ihan toiseksi. Palatsin sisällä on aivan järjettömän mieletön kappeli. Jos muistat, miten vaikutuin Cordoban moskeija-katedraalista, ymmärrät, jos sanon, että tämä pääsi lähelle. Cappella Palatina on paljon pienempi, mutta aivan huikean upea. Mikään kuva ei tee sille oikeutta, mutta usko minua, yhdenkään Palermoon matkustavan ei kannata jättää sitä väliin. Jouduin itse jonottamaan pitkään. Kappelissa oli ristiäiset menossa, kun menin. Mutta senkin uhalla, että toistan itseäni, kappeli oli jonottamisen arvoinen. 

Palermo on rantakaupunki, mutta sen merellisyyttä ei oikein ole osattu hyödyntää. Rannassa on pieni huvivenesatama ja kävelytie, mutta ei erimerkiksi riviä kalaravintoloita tai terasseja, mikä oli minusta yllättävää. Niinpä ranta on myös rauhallinen, jos ei huomioi rekkarallia vilkkaalla rantaa pitkin kulkevalla pääväylällä. Jos autot saisi kiertämään vanhan kaupungin jotenkin muuten, alueesta voisi kehitellä vaikka mitä. 

Jostain blogista luin, että Borgo Vecchiossakin olisi mercado, mutta Googlen mukaan se on pysyvästi suljettu. Ajattelin kuitenkin tulla nurkille, koska kaipasin irtiottoa turistimassoista. Borgo Vecchio on ehkä vartin kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista – ja olihan täällä varsin autenttinen tunnelma. Toisaalta paikka ei ole kovin italialainen, koska siellä ei ole ravintoloita eikä viinipaikkoja, mutta on paljon leikkeleitä myyviä liikkeitä ja älyttömästi ulkomaalaisten pitämiä pieniä minimarketteja. Luin Borgo Vecchion olevan halpojen baarien alue, se näyttää pitävän paikkansa, mutta ei baareja ollut kuin pari, mutta drinkin sai neljällä eurolla (mojito sitruunalla). Toki mietin, olenko ollenkaan siellä missä pitäisi. Olin myös lukenut, että Borgo Vecchiossa olisi katutaidetta, mutta yhtään teosta en nähnyt. Monta kertaa matkoilla olen tilanteessa, että etsin jotain erittäin kiinnostavaa, mutta päädyn takapihalle. Borgo Vecchiossa oli Palermon-reissun takapiha. Tällaista matkailu joskus on. Kaikkien kirkkojen ja muiden erittäin turististen paikkojen, eli oikeastaan koko vanhan kaupungin, jälkeen ajattelin tällaisen paikalliselämän kuitenkin olevani ihan virkistävää.

Vähän samalla tavalla paikalliselämään pääsee kiinni, jos jatkaa yhtä pääkaduista Teatro Massimolta eteenpäin. Siellä on jonkin verran kauppoja, mutta jos lähtee sivukaduille, turistimassat ovat poissa ja vähään aikaan ei näy välttämättä ketään. Kolmen päivän aikana aloin ymmärtää, miksi näin turistit painukaa hiiteen -maalauksia. Kyllä tällaisen turistimassan kanssa on raskasta elää omaa arkielämää, jos sattuu asumaan tai työskentelemään vanhassa kaupungissa. Ajattele, että oma kotikaupunkisi olisi täysin turistien valtaama monta kuukautta vuodessa.

Palermoon tulijan kannattaa suunnitella matkaansa edes jonkin verran, koska kaupunki on suuri, jopa vanha kaupunki. Jos ei tee mitään suunnitelmia, voi päätyä epämääräiseen haahuiluun eikä välttämättä näe oikein mitään. Minulla oli joitain suunnitelmia, mutta aika niiden tekemiseen loppui kesken, ja lopputulos oli välillä vain haahuilua. Toisaalta haahuillessakin voi nähdä kaikkea kivaa, vaikkapa appelsiinin muotoisen baarin, josta voi ostaa take away -juoman ja jatkaa massan mukana askel taas vähän kevyempänä.

Palermo – pari käytännön vinkkiä

Lennot Palermoon olivat ainakin toukokuussa hävyttömän kalliit: melkein 800 euroa Lufthansalla Saksan kautta. Ryanairilla olisi päässyt paljon halvemmalla, mutta alle tunnin omalla vastuulla -vaihto Italiassa ei ollut matkalaukulliselle vaihtoehto.

Majoitus on myös melko kallista. Oma huoneeni oli edullisesta päästä ja maksoi reilun satasen yöltä. Paikan nimi oli Palermo Historia. Sijainti oli hyvä ja paikka uusi, joten huone ja kylppäri olivat tosi siistit, mutta muuten en voi suositella (meluisa sisältä ja ulkoa, aamiainen heikko, palvelu hyvää niin kauan, kunnes asiakkaalla jotain negatiivista, uloskirjautuminen jo kymmeneltä, ei matkatavarasäilytystä jne).

Lentokentältä suosittelen ottamaan jaetun taksin (shared taxi, lähtee terminaalin edestä, ovista oikealle) varsinkin, jos majapaikka on jossain Via Roman lähettyvillä. Se pysähtyy toivomaasi paikkaan Via Romalla ja maksaa 8 euroa. Shuttlebussi on vähän hitaampi, maksaa 6 euroa ja pysähtyy vain tietyillä pysäkeillä. Taksin käyttö on Italiassa ylipäätään kallista, ja lentokentältä vanhaan kaupunkiin on matkaa 30 kilometriä. Hinta on viidenkympin korvilla.