Type and press Enter.

Paluu Kappadokian taivaalle. Kuumailmapalloilu on minun addiktioni

Tätä matkavuotta on minulla leimannut paluun teema. Jatkuvasti uusia kokemuksia janonneesta on tullut ihanien kokemusten uusintoja kaipaava. Kun parhaana vuonna kävin yli kymmenessä itselleni uudessa maassa, ovat tämänvuotiset kaikki olleet jo tuttuja. Mutta muutama kokemus on ollut sellainen, että en voinut jättää sitä yhteen kertaan. Yksi ei vain ollut tarpeeksi. Palasin Brdaan elämään todeksi muutamaa matkaunelmaani ja palaan sinne varmasti vielä tämänkin jälkeen. Ljubljanassa halusin samaan hotelliinkin. Venetsiaan palasin ties monennenko kerran, ja viikko kului taas kuin siivillä. Sitten palasin Kappadokiaan. Vaikka kesällä sain tietyn tehtävän suoritettua (koko tarina luettavissa täältä), jotain minulla ja tuolla erikoisella luonnonympäristöllä jäi kesken.

Kuumailmapallolennot oli peruttu sääolojen vuoksi jo kolmena päivänä. Arvelin, että neljäntenä ei niin olisi, koska naapuri könysi kovaäänisesti johonkin ennen auringonnousua. Seuraavan kerran heräsin kellon soittoon 6.20, kymmenen minuuttia ennen auringonnousua. Ennen kun sain silmät kunnolla auki, kuulin tutun, rakkaan suhinan. Se kuuluu aina, kun kuumailmapallon kaasuhana avataan ja pallolle halutaan lisää korkeutta. Kolmeasteiseen aamuun piti pukea muutama kerros vaatetta, ja kun avasin oven, siinä ne olivat: pallot Kappadokian yllä. Cavusin on erinomainen paikka pallojen katseluun. Phocas Cave Suites on rinteessä. Palloja näkee tarvitsematta liikkua mihinkään, ja nousemalla vielä vähän rinnettä ylös on kuin jyrkänteen reunalla, josta aukeaa laaja, esteetön näkymä kohti Göremeä. Esteetön pallotaivas. 

Untitled

Untitled

Vaikka pyörin 360 astetta paikallani, näkyi palloja kaikkialla. Kyyninen voisi pitää rahastamisena, yhtenä turistibisneksen raadollisena ilmentymänä. Ihan sama. Minä en välitä kyynikoista. Olen palloromantikko. Minulle näkymä on maaginen, se on taianomainen. Pallolla auringonnousuun. Auringonnousuun lentävien pallojen katsominenkin tekee minut onnelliseksi. 

Untitled
Seurasin yhden pallon kohoamista ja lentoa ylitseni.
Untitled
Tuntui kuin pallo olisi lähtenyt suoraan rinteen alapuolelta.
Untitled
Hitaasti se kohosi, mutta nousi taivaalle. Se lensi suoraan yläpuoleltani. Kuulin ihmisten puheet. Jotain he italiaksi sanoivat valokuvista, joita otin tietenkin aika paljon.
Untitled
Ja sinne se meni. Liittyi muiden pallojen joukkoon.

Untitled

Untitled
Osa palloista nousi matalalla roikkuvien pilvien yläpuolelle, katosi pilveen.

Kesällä lensin kahdesti. Kirjoitin ensimmäisestä kokemuksesta, mutta toinen oli parempi. Kapadokya Balloonsin yksi piloteista on Phocas Cave Suitesin johtaja. Istuin yhtenä iltana terassillani, kun kuulin puhelimen soivan. Bekir soitti ja kertoi korissaan olevan vielä tilaa, jos haluaisin seuraavana aamuna lentää hänen kanssaan. Palasin terassille, ja pari kyyneltä valui silmäkulmastani. Ihmisten hyvyys ja ihanuus Turkissa, etenkin Kappadokiassa, oli jotain, mitä en vain oikein osannut ottaa vastaan. Kun nyt palasin, ei minulla ollut vaihtoehtoja, kenen pallolla haluaisin taivaalle.

Ensimmäinen pilottini oli vähän kuin helppoheikki, sellainen amerikkalaistyyppinen viihdyttäjä, joka ajatteli, että kuulailmapalloilu on spektaakkeli, viihdettä, johon kuuluu paljon puhetta. Mutta kun minulle selvisi, että toisenlaistakin on, ymmärsin vasta, mitä on se rauha ja hiljaisuus, jotka pallossa voi saavuttaa, kun se lipuu Kappadokian yllä. Kun pilotti on hiljaa, matkustajatkin enimmäkseen ovat. Harva haluaa rikkoa hiljaisuutta, jonka silloin tällöin vain katkaisee kaasun suhina tai kaukana alhaalla haukkuva koira.

Tällä kertaa minua tultiin hakemaan viideltä. Näin syksyllä, kun aurinko nousee vähän myöhemmin, pallotkin vastaavasti nousevat vähän inhimillisempään aikaan. Ennen auringonnousua Kappadokian teillä suhaavat autot liittyvät järjestäen jotenkin pallohommiin. Jotkin kuljettavat palloja, pilotteja ja muuta väkeä lähtöpaikoille, toiset hakevat asiakkaita toimistoille, josta sitten aamupalan jälkeen pallojen luo.

Aamulla oli vain muutama aste lämmintä. Toimistolla paloi takassa kodikkaasti tuli. Kesällä asiakkaat viedään pallolle jonkin verran aikaisemmin katsomaan, miten sen täyttyy ja nousee pystyyn, mutta kylmään aikaan tätä osuutta oli lyhennetty. Hädin tuskin ehdin ottaa pari kuvaa, kun tuuli jo tarttui palloon. Sitä piti miesvoimin pitää maassa, että pääsimme kyytiin, ja kun turvaohjeet oli annettu, kohta jo huomasin maahan jälkeemme jääneiden pallojen muuttuvan koko ajan pienemmäksi.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Pallo lensi aivan eri reittiä kuin aikaisemmin. Eihän sitä voi ohjata. Se menee, minne tuuli vie. Lensimme matalalla, välillä melkein kallionseinämiä hipoen. Selityskin oli ymmärrettävä: jos olisimme nousseet korkealle, tuuli olisi ottanut meidät huomaansa ja olisimme nopeasti olleet kymmenien kilometrien päässä. 

 Nyt huomasin, kuinka paljon merkitystä omalle elämykselle on muilla asiakkailla. Ensimmäinen kerta Bekir Bektaşin pallossa oli juuri niin rauhallinen ja tyyni kuin olen jo kertonut. Mutta tällä kerralla kaksi pallon neljästä osastosta oli täynnä sellaisia, joille palloilu olikin hauskanpitoa, naurua, kovaäänisiä (turkkia ymmärtävien mukaan järjettömän huonoja) vitsejä, taukoamatonta älämölöä. Se ei voinut olla vaikuttamatta omaan oloon. Sen sulkeminen pois mielestä oli mahdotonta. 

Untitled

Untitled

Untitled
Çavuşinin kylä. Keskellä olevan parkkipaikan oikealla puolella on hotellini Phocas Cave Suites. Sen yläpuolella rinteessä on paikka, johon nousin katselemaan palloja.
Untitled
Pallot Love valleyn pippelikivien yläpuolella

Mutta siellä me lentelimme, Kappadokian yllä, Kapadokya Balloonsin sinivalkoraidallisella möhkelöllä auringonnousuun. Maiseman hämärä harmaus vaihtui lämpimiin sävyihin ja aamun kirkkauteen. Love valleyn peniskivet jaksoivat hymyilyttää tälläkin kertaa. Lintuperspektiivi osittain jo tutuksi tulleisiin ja hyvin rakkaiksi muodostuneisiin maisemiin valloitti taas. 

 Palloilun taika ei kadonnut kolmannellakaan kerralla. Enää en haukkonut henkeä, enää en huokaillut edes puoliääneen. Mutta se ei vähentänyt yhtään tunnetta siitä, ettenkö lentäisi joskus vielä neljännenkin kerran. 

Untitled

Untitled
Auringon noustessa koko maisema muuttaa väriä.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled
Pilotti ja onnellinen matkabloggaaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

9 comments

  1. Olet saanut tartutettua minulle pallo- ja Kappadokia-kuumeen. Nämä kuvat ovat niin kauniita. En ihmettele yhtään, että sinusta on tullut palloromatikko. Jos minä perustaisin pallobisneksen, sääntö nro 1 olisi, että pallon kyydissä oltaisin hipi hiljaa.

    1. Silence Balloons olisi hyvä nimi sun firmalle. Mä ainakin lentäisin sitten vain sun firman palloilla.

      Tiesin suhtautuvani Kappadokiaan eri tavalla nyt aikuisena kuin ekan kerran teininä. Mutta että rakastuin siihen. Sitä en osannut odottaa. 🙂

  2. Tää on kullä jotain niin kaunista <3. Toivottavasti jonain päivänä tarjoutuu tilaisuus päästä fiilistelemään tätä näkymää. Tällaisten hetkien vuoksi sitä maltaa herätä vähän aikaisemminkin aamulla.

    1. Juu ei paljon haittaa nousta ennen aurinkoa, jos voi nousta pallolla taivaalle sitä katsomaan. Unelmat on tehty toteutettaviksi, joten uskon, että sinäkin saat omat hetkesi taivaalla.

  3. Upeita maisemia! Tätä pallohommaa haluaisin joskus kokeilla. Kesällä Prahassa heräsimme leirintäalueella kummalliseen suhinaan. Piti ihan mennä ulos katsomaan, että mikä ihmeen ääni sieltä kuuluu. Aivan vierestä urheilukentältä nousi ilmaan kuumailmapallo! Silloin harmitti – nimittäin jos olisimme tienneet, että palloja lähtee ihan vierestä, olisimme taatusti yrittäneet varata lennon. Olisihan se Prahan ylläkin varmasti hienoa ollut. Kappadokiassa tuosta on mun mielestä muotoutunut ihan legendaarista. Kuvat palloista hienon maiseman yllä ovat kaikille tuttuja. Olisi se kiva kokea itsekin.

    1. No just se suhina! Kun avasin silmät, kuulin suhinan. Tiesin, että taivaalla suoraan mun yläpuolella on taas palloja. Aivan varmasti olisi ihana lennellä myös kaupungin yllä. Ihan erilainen fiilis kuin Kappadokian luonto. Cavusinin kylän yli olen pari kertaa leijaillut, mutta muuten on enimmäkseen peltoa tai sitten niitä hassuja kivimuodostelmia. Minulla on käynyt joskus samalla tavalla liitovarjojen kanssa, että olen nähnyt lentelijöitä tai mainoksia, mutta vasta niin myöhään, ettei varaaminen enää ole onnistunut.

  4. Oli pakko tulla uudestaan – näin melkein neljän vuoden jälkeen – kommentoimaan juttuasi. Sillä joskus näitä sinun Kappadokia-juttujasi luin ja silloin heräsi haave – pallohaave, jonka vihdoin Tansaniassa pääsin toteuttamaan <3. Oi että!
    (Linkkailen näitä juttujasi omaan juttuuni, jos vain löytäisin sanat kuvailla omaa kokemustani… 🙂 ).

    1. Eipä näiden pukeminen sanoiksi aina olekaan helppoa. Palloilu on niin erityinen kokemus. Kiva, että uskaltauduit! Eihän ollut yhtään pelottavaa?

  5. […] Kuumailmapallolla Kappadokian ylläTravellover: Paluu Kappadokian taivaalle. Kuumailmapalloilu on minun addiktioniMaisemaonnellinen: Kuumailmapallolento – ja […]