Urbaani Berliini 

Berliini on täynnä historiaa. Aika monesta nähtävyydestä voi sanoa sen olevan osa Saksan vastenmielistä lähihistoriaa, natsi-Saksaa, kaupungin kahtiajakautumista. Moni on kuullut Checkpoint Charliesta, yhdestä kylmän sodan ja Berliinin jaon symboleista. Se oli yksi muurin porteista länsipuolen Kreutsbergin ja itäpuolen Mitten eli vanhan keskustan välillä. Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki (Holokaustin muistomerkki) on paljon uudempi, mutta kertoo vielä rumempaa tarinaa Euroopasta. Melkein 3000 kivipaatta levittäytyy Brandenburgin portin tuntumassa noin neljän jalkapallostadionin kokoiselle alueelle. Pilvisenä päivänä, kun koko kaupunki oli lähes mustavalkoinen, paasien välissä kulkeminen oli erityisen synkkää. Kivipaadet ovat tasaisissa riveissä, rivien päässä näkyy valo, mutta silti olo on kuin päättymättömässä labyrintissa. 

East Side Gallery – kenties maailman tunnetuin katutaidekeskittymä

Berliinin muuria voi nähdä vielä viidessä paikassa, ja pisin jäljellä olevista on 1,3 kilometrin mittainen osuus, joka kulkee Spree-joen suuntaisesti. Se maalattiin täyteen kuvia jo hyvin pian muurin murtumisen jälkeen, ja huonoon kuntoon päässyt muuri kunnostettiin vuonna 2009. Silloin taiteilijat maalasivat työnsä uudelleen. Muurissa on 105 työtä taiteilijoilta ympäri maailmaa. Kevyesti ajateltuna East Side Gallery on 1316-metrinen ulkoilmataidenäyttely, mutta vaikea historiaa on sivuuttaa varsinkaan poliittisesti kantaa ottavien maalausten kohdalla. 

Urban Spree ja RAW-Gelände – teollisuusromantiikkaa ja rentoa meininkiä

Muurin Warschauer Straßen puoleisesta päästä on vain kivenheitto Urban Spreehen ja RAW-Geländeen. Vanhalle teollisuusalueelle on virinnyt erinomainen esimerkki siitä, mitä on urbaani Berliini. Ylhäältä rautatiesillalta näkee ensin katuruokakojuja ja Urban Spreen terassin. Sen rantatuolit olivat ylivoimainen houkutus. Aidan sisäpuolella on lisäksi kirjakauppa, joka myy myös taidejulisteita. Baarin asiakaskunta ja hintataso eivät minusta kohdanneet: sanotaanko, että olimme ehdottomasti parikymmentä vuotta paikan keski-ikää vanhempia ja enemmän kuin 20 prosenttia keskiluokkaisempia. Mutta kuten Berliini ylipäätään, myös tämä on helppo paikka ihan kenelle tahansa. Istutuksineen ja puineen se on vähän kuin urbaani puutarha.

Kun jatkaa terassilta pidemmälle, levittäytyy laaja teollisuusalue, jolla on yökerhoja, baareja, skeittihalli ja en edes tiedä, mitä kaikkea muuta toimintaa. Kaikki seinäpinnat ovat katutaiteen ja ei niin taiteellisen maalauksen peitossa. Sunnuntaisin alueen valtaavat katuruokakojut ympäri maailmaa ja kirpputori. RAW-Gelände on aivan mahtava ihan vain kuljeskeluun ja ihmisten tarkkailuun. Jos oli myynnissä kovin monenlaista vaatetta ja tavaraa, yhtä monenkirjavaa oli asiakaskunta. Ihan mahtavaa!

Graffiti hall of fame – ei maksa vaivaa

Graffiti hall of fame näytti nimenä Google Mapsissa tosi kiinnostavalta. Matkaa Urban Spreeltä oli vain alle kilometri. Mutta nimi on kertakaikkiaan harhaanjohtava. Paikalla on Intimes-niminen ravintola, sen terassi ja samanniminen leffateatteri. Koko kulmatalon julkisivu on kaikenlaisen maalauksen ja sanoisinko myös sutun peitossa, mutta katutaiteen ystävälle se ei tarjonnut kuin kivan aurinkoisen paikan lasilliselle rieslingiä. Kävely ei kuitenkaan mennyt hukkaaan, koska alue itsessään oli kiinnostava. Simon-Dach-Straßen varrella (suorin reitti RAW:sta ja Urban Spreestä) on paljon ravintoloita ja edustettuna noin kaikki maailman keittiöt. Itse istuimme Trattoria Lambrettan ruudullisen pöytäliinan ääreen. Lounaan aikana kulki ohi pienoiskoossa koko maailman monimuotoisuus.

Minusta Berliinissä on jotain samaa kuin New Yorkin Brooklynissa. Ehkä tunne tulee rosoisuudesta mutta vielä enemmän katutason yläpuolisesta raideliikenteestä, punatiilisistä rautatiesilloista, kaikenlaisista kulkijoista. Minusta paikallisjunat ja paljon maan pinnalla kulkevat metrot ovat Berlinissä ihan super. Sen lisäksi, että ne kuljettavat paikasta toiseen, junan ikkunasta voi nähdä paikkoja, joita ei tiennyt olevan olemassa mutta joihin on aivan ehdottomasti mentävä. Seuraavat kaksi ovat junalöytöjäni, kuten oli Pirates Berlin, josta kerroin viimeksi (linkki tämän jutun lopussa).

Holzmarkt 25 – jännä urbaani keidas

Lähellä Ostbahnhofin juna-asemaa, toiseen suuntaan East Side Galleryyn nähden, joen rannalla on merkillisen näköinen pihapiiri, jossa on ulkona suurin koskaan näkemäni diskopallo, pari pikkuruista kahvilaa, jätteestä tehtyä taidetta, baaritiski, seinämaalauksia. Sitä voisi sanoa jonkinlaiseksi kulttuurikeskukseksi tai kaljaterassiksi – näkökulman mukaan. Vaikka siitä ensinäkemältä tuli vähän rähjäinen ja nuhjuinen vaikutelma, oli helppo muuttaa mieltä. Minusta se oli oikeastaan kaupunkikeidas, jossa luultavasti viihtyisin pidempäänkin kuin yhden viinilasillisen, jos lämpömittari näyttäisi enemmän kuin 8 astetta.

YAAM on pieni pala Afrikkaa

Holzmarkt 25:n melkein vieressä on samantapainen paikka mutta vahvoilla Afrikka-viboilla. Sen nimi on YAAM, Young African Art Market. Tuona viileänä pitkäperjantain iltana ei taidetta kyllä näkynyt, mutta oli musiikkia, ruokakojuja, katutaidetta ja lupauksia siitä, että kauniilla ilmalla voisi olla hyväkin meininki: Kyltti rannalle vei pois päin joelta, mutta hiekkarannaltahan se näytti. Pienen nyppylän päällä oli Hakuna matata -baari puiden katveessa. Harmitti, että olimme liian aikaisin keväällä.

YAAMin ja Holzmarkt 25:n välissä on Ibis-hotelli. Tuli vain mieleen, jos tekee mieli viettämään iltaa pidemmän kaavan mukaan näille kulmille eikä halua matkustaa nukkumaan kovin kauas…

Haus Schwarzenberg

Alkoi tuntua, että värikäs ja urbaani Berliini olisi keskittynyt vain itään. Yksi kiinnostava paikka löytyi myös lännestä läheltä Hackescher Marktin juna-asemaa. Haus Schwarzenberkin portti on helppo ohittaa. Sillä on kadulle päin vain tavallinen porttikonki, joka vie värikkäälle muraalein maalatulle sisäpihalle, jolla on pari baaria, leffateatteri ja pienessä kerrostalossa muutama liike, jotka myyvät lähinnä vaatteita, julisteita ja kirjoja. Ylimmässä kerroksessa on pieni galleria. Paikassa oli jotain hurjan mielenkiintoista. Se oli vähän kuin hylätty takapiha mutta silti täynnä elämää. Ehkä vähän liiankin täynnä. Varjoisa sisäpiha on myös viileä, mutta voisin kuvitella sen tarjoavan lämpimänä kesäpäivänä täydellisen paikan istahtaa vaikka virkistävälle juomalle.

Keväisen viikonlopun muut vinkit voit lukea täältä: Berliini – keväisen pitkän viikonlopun satoa