Type and press Enter.

Çavuşinissa luolia ja uskomatonta luontoa

Tämä kerta Kappadokiassa oli erilainen kuin kesäkuinen. Olin silloin koko kesän mittaisen reissuni alussa. Olin täynnä seikkailijatartarmoa, halusin nähdä paljon, ajaa skootterilla vähän itseäni ja muistojanikin karkuun. Toisaalta koko ajan mukana kulki isä, jonka vuoksi olin Kappadokiaan tullut. Ne kuusi päivää olivat hienot, mutta ne olivat myös uuvuttavat. Nyt sallin itselleni ihan toisenlaisen olemisen. Tiedän, että minun olisi pitänyt käydä tervehtimässä joitain ihmisiä, mutta en halunnut. En halunnut pitää mukanani menneisyyttä. Olimme vain Kappadokia ja minä. Ai niin ja aika paljon tekemättömiä töitä, joita varten etsin aurinkoisia terasseja tai lämpimiä kahvilan nurkkia.

Tiesin tulevani vielä takaisin. Jakaisin vanhempieni rakkauden tähän hyvällä tavalla omituiseen maailmankolkkaan. Mutta samalla tajusin, että minun olisi tehtävä se alusta asti omalla tavallani. En voi täällä, enkä missään muuallakaan, matkustaa toisten matkoja. Voin matkustaa vain omaani. Seuraavalla kerralla vuokraan sen auton, jonka nyt jätin vuokraamatta. Silloin laajennan reviiriäni, näen niitä paikkoja, joista olen toistaiseksi nähnyt vain kuvia.

Viimeksi en tajunnut, kuinka mielenkiintoinen pieni Çavuşinin kyläkin on. Ihmettelin, miksi muutaman hotellin vuoksi matkamuistobisnes on aika mittavaa. Mutta kylässä on 1960-luvulla autioitunut luolakaupunki, kuin vuorenrinteeseen louhittu valtava kerrostalo. Viitisenkymmentä vuotta sitten se alkoi olla vaarallinen, sortumavaara niin ilmeinen, että ihmiset muuttivat muualle.

Untitled
Çavuşinin kylänraitilla

Untitled
Tällaisia ovat oikeasti olleet ihmisten asumukset vielä viitisenkymmentä vuotta sitten.

Luolakirkko on se, mikä vetää turisteja paikalle. Siitä on jäljellä paljon vähemmän kuin vaikka Göremen ulkoilmamuseon muutamasta kirkosta, mutta kun kulkee luolahuoneesta toiseen, tajuaa paikan olevan yllättävän suuri. Maalauksista on jäljellä vain häivähdys, ja pahaa pelkään, että ei mene kovin kauaa, kun se vähäkin on tuhottu. Mikä ihmisiä vaivaa? Muutamakin nainen näytti mielellään raaputtavan pehmeään kalkkikiveen omia nimiään, ihan siinä kirkkaassa päivänvalossa, muiden vieraiden silmien alla, selfiesessioiden välillä. Missä on arvostus toisten kulttuuria ja historiaa kohtaan? Toinen, suurempi luolakirkko on puolen kilometrin päässä päätien varressa. Sinne on noin kolmen euron pääsymaksu (ja valokuvaus kielletty -kyltti ovella).

Untitled
St. John the Baptistin kirkko on louhittu kiveen.

Untitled

Untitled
Cavusin Kilise on ihan Göreme-Avanos-päätien varressa.

Untitled

Tämän vanhan “kerrostalon” tai luolakylän, miksi sitä sanoisi, takana aukeaa maisema, jonka kuvailemiseen sanoin on turha käyttää aikaa, koska sitä ei pysty sanoista hahmottamaan. Kappadokian luonto on niin ainutlaatuista, niin erilaista, että eihän sitä koskaan näkemätön pysty kuvittelemaan. Kuvista pystyy näkemään paljon, mutta Kappadokia on koettava itse. Vastaavanlaisia polkuja kulkee kaikkialla. On Rose ja Red Valleyt, Love Valley pippelinmuotoisine kivineen. Mutta ihan vain siinä Çavuşinissa, melkein hotellin takapihalla, näkee, miten kivellä voi olla eri värejä, miten hiekanvärinen vaihtuu punaiseen, miten eri mineraalikerrokset ovat muovanneet luontoa, miten vuosituhannet ovat hioneet kalkkikiveä aika mielikuvituksellisiinkin muotoihin.

Untitled

Untitled
Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Kappadokiassa suosittuja hotelleja ovat sellaiset, joiden nimessä on cave. Usein cave todella tarkoittaa, että huoneet tai osa niistä on kiveen louhitussa luolassa. Toiset käyttävät valitettavasti nimeä houkuttelevuuden lisäämiseksi. Näytin edellisessä postauksessa ensimmäisen huoneeni Phocas Cave Suitesissa, mutta koska sain viimeiseksi yöksi upgraden Presidential Cave Suiteen, haluan esitellä senkin. Sen lisäksi, että Phocas Cave Suitesissa on ihana henkilökunta, se on puitteiltaan tosi kaunis. Ja sen terassilta voi katsoa, kuinka aurinko laskee vastapäisen kukkulan taakse.

Untitled
Phocas Cave Suitesin Presidential Cave Suite
Untitled
Pressasviitissä on myös poreamme.

Untitled

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

6 comments

  1. Avatar

    Maisemat tosiaan näyttää ainutlaatuisilta, olet varmasti oikeassa että ne pitäisi kokea paikan päällä. Luola-asumuksia on toki ollut vaikka missä, mutta jotenkin pysäyttävää, että tuolla on asuttu vielä 1960-luvulla. Toisaalta voihan luolassa asua vaikka kuinka mukavasti, niin kuin nuo Queen Suiten kuvat osoittaa.

    1. Avatar

      Juu, toki on luolamiehiä ollut vaikka missä, mutta että modernina aikana. Toisaalta tuo kylä on muuttanut pois luolista, mutta on Kappadokiassa vielä paljon asutusta kiveen louhituissa asumuksissa. Olen sellaisissa vieraillutkin.

  2. Avatar

    Kappadokiasta on toki tullut nähtyä kuvia, mutta ne ovat usein vain siltä tietyltä alueelta. Sieltähän löytyy lisäksi vaikka mitä! Täytyy kysellä sulta tipsejä sitten, kun sinne joskus lähdetään, koska paikka kiinnostaa kyllä. Nuo luola-asumukset on kyllä ihmeellisiä ja etenkin juuri se, että niissä on asuttu vielä joitain vuosikymmeniä sitten! :O

    1. Avatar

      Ja kun monin paikoin niissä asutaan edelleen!
      Kappadokiassa tosiaan on vaikka mitä. Kuvissa näytetään useimmiten vain ilmapalloja, jotka nekin ovat ihan huippuja. Luontoihmiselle Kappadokia on ihan huippupaikka!

  3. Avatar

    Vaaaaau! <3

    Näyttää ihan siltä että tässä paikassa on yhdistynyt monta näkemäämme paikkaa yhteen. Luonto osaa tehdä niin uskomattomia asioita, ettei niitä tahdo uskoa todeksi.

    On todella hämmästyttävää ettei näille paikoille olla laitettu esimerkiksi vartijoita katsomaan perään ettei tuollaisia järkyttäviä asioita tapahtuisi, viitateen tuohon naiseen joka nimeään sinne kaiversi. Ei meistä kaikista tarvitse tuonne muistoa jäädä, kunnioitettaisiin sitä mitä aiemmat kulttuurit ja ajat ovat tehneet. Meidän aikakaudesta jää todennäköisesti jo ihan tarpeeksi merkkejä luettavaksi.

    Hotelli muuten näyttää aika ihanalta. Pitäisi ehkä harkita Turkkilomaa joskus. Kirjoituksesi on kyllä antanut aihetta ajatella että sieltä voisi ehkä löytyä jotain muutakin kun sitä perusturremeininkiä ja pakettimatkailua.

    1. Avatar

      En pysty ymmärtämään ihmisten tuhoamisvimmaa. Ensin kuitenkin nuokin naiset olivat halunneet kirkon nähdä eli kai kokivat sillä olevan jotain arvoa. Ja sitten nähtyään ajattelivat vähän kaivertaa.

      Turkista todella löytää muutakin kuin turreja ja pakettimatkalaisia. Minut maa vakuutti viimeistään viime kesänä, Istanbulin osalta jo paljon aiemmin.