Pääsiäisen Slovenian-matkalta jäi kolme unelmaa, joiden vuoksi halusin palata Brdaan. Halusin nähdä sen kesäisen vihreänä, kun viiniköynnöksissä on lehdet ja raakileet. Halusin tuntea siellä lämmön, muunkin kuin ihanien ihmisten. Mutta ne tärkeimmät olivat vapaa liikkuminen sähköskootterilla pitkin mäkisiä teitä viiniviljelmien lomassa, halki pikkukylien, yöpyminen Gredičissä, vanhassa linnassa, joka on restauroitu hotelliksi, ja lasillinen (tai pari) viimeksi maistamaani kuohuviiniä, jonka voittanutta en ole sen jälkeen mistään saanut. Viini on rakkausliitto puoliksi slovenialaisia, puoliksi italialaisia rebula-rypäleitä, joita ei kasva muualla kuin Brdassa. Kolme päivää Brdassa olivat matkaunelmien elämistä todeksi. Olin onnellinen.
Hotelli Gredič ja sen viinikellarit
Gredič on seitsemän huoneen kapasiteetillaan pieni, mutta tarjoaa kaiken, mitä voi haluta: huippupalvelun (Mikään pyyntö ei ole mahdoton. Jos tarvitaan parempi netti, lisätään tukiasemia. Jos tarvitaan pistoke ulos skootterille, kolmen naisen voimin säädimme senkin ja totesimme, että vähän liian helposti kävi.), hiljaisuuden ja rauhan, ihan parhaat unet, uima-altaan, pienen, mutta täydellisen aamiaisen, viinikellarin, erinomaisen ravintolan (joka harmikseni kiinni maanantain ja tiistain, ja minä yövyin sunnuntaista keskiviikkoaamuun).
Varsinkin viikonloppuisin Gredičin edustalla pyörii paljon slovenialaisia. Hotellin julkisivua ja ulkotiloja on käytetty suositun saippusarjan kuvauksissa, onhan se linna 1500-luvulta. Sisäkuvaukset on hoidettu Ljubljanassa, mutta monet haluavat tulla ottamaan kuvan itsestään tunnetulla paikalla. Hotellilla suosio olisi voitu tuotteistaa myymällä matkamuistoja tai pitämällä kahvilaa pihalla, mutta siihen ei ole lähdetty, mikä näin yöpyjän kannalta oli ihan kiva ja vähän rauhoitti ympäristöä. Ainakin minulle yksi syy tulla oli nimeomaan hotellin sijainti vähän keskellä ei mitään, vain viiniviljelmiä ja peltoja, muutama asuintalo siinä kulmilla, mutta vain muutama sata metriä Italian rajalta ja muutama kilometri Michelin-ravintolasta, johon koskaan en ehtinyt.
Unelma 1. Toteutettu. Täyttyivätkö odotukset? Ehdottomasti!
Sähköskootterilla Brdan viinikukkuloilla
Gredič oli loistava tukikohta skootteritytölle. Dobrovon turistitoimisto muutaman kilometrin päässä vuokraa sähköskoottereita ja myös sähköfillareita. Täytin matkaunelma numero 2:n. Ajelin kahtena päivänä juuri niin ihanissa maisemissa, kuin olin kuvitellutkin niiden olevan. Brdaan on suunniteltu kolme reittiä, joita ajelemalla saa monipuolisen kuvan alueesta. Ajelin niistä kaksi. Vähän eksyin, vähän tein omia poikkeamia, hiukan jouduin pelkäämään, riittääkö akku perille asti vai pitääkö työntää. Sähköskootterin ajomatka on vain noin 55 kilometriä, ja pitkähköstä vikaan ajamisesta tulee äkkiä aika paljon kilometrejä…
Tiet ovat enimmäkseen aika hyvässä kunnossa ja liikenne rauhallista. Sähköskootteri ei ole varsinaisesti mikään tykki, ja ylämäessä sen vauhti ei suorastaan päätä huimaa, kunhan vaivoin kapuaa huipulle, mutta tällainen sunnuntaiajelumeininki sopi minulle loistavasti. Ne pari kertaa, kun joku vähän hönki takalokasuojassa, kaipasin omaa Vespaani, mutta muuten rauhallinen eteneminen oli ihan parasta: olihan matka kauniine maisemineen paljon tärkeämpi kuin määränpää.
Unelma 2. Toteutettu. Oliko kivaa? Sähkövehje ei ihan niin nautinnollinen ajettava kuin Vespa, mutta ihan huippua oli!
Maailman paras kuohuviini
Skootteri- ja viinimatkailun yhdistäminen tuo omat haasteensa. Kun otat, et aja. Siinä säännössä ei minusta ole neuvottelemista. Savolainen kyllä yhden kylänvälin kännissä ajaa -ajattelu ei toimi. Siksi on hyvä, jos majoitus on paikassa, jossa viini on lähellä. Gredičissä oli: oma viinikellari ja terassi. Ja huoneissa minibaari, jossa 12 pulloa viiniä. Minibaari on siis vähän harhaanjohtava nimitys tässä tapauksessa. Mutta se kuohuviini, jonka vuoksi tulin, jäi saamatta. Vinoteka Brda Dobrovossa oli kiinni maanantain ja tiistain. Tiedänpähän ensi kerralla valita päivät oikein.
Unelma 3. Ei toteutunut. Oliko mitään korvaavaa? Myönnän, että en jäänyt osattomaksi Brdan kuohuviineistä. Minibaaria en avannut kuin kuvia varten, mutta viinikellarin aarteista en jäänyt osattomaksi.
Kolme päivää ja yötä Brdassa oli liian vähän. Olisin tarvinnut ainakin kaksi lisää: toisen kävelemiseen jollakin ympäristön vaellusreiteistä, toisen ihan vain oleiluun uima-altaalla, lukemiseen, nautiskeluun. Mutta tämä oli hyvä alku. Seuraavalla kerralla toteutan uudet unelmat. Brda on niin minun kohteeni!
Oleilua Brdassa olivat mukana toteuttamassa hotelli Gredič, Slovenia Tourist Board ja Tourist Information Centre Brda
Linkkejä:
Hotelli Gredič
Slovenia.info
Tourist Information Centre Brda
22 comments
Sait kaiken kuulostamaan aivan täydelliseltä! Tekstistä oikein huokuu se hyvä olo, mikä itselläsi tuolla reissulla on ollut 🙂 Nyt mäkin haluan Brdaan sähköskootteroimaan.
Ihanaa, jos hyvä olo välittyi myös tekstistä, sillä nautin Brdasta ihan älyttömästi. Brda on niin mun makuun. Ihana! Että sinne vain!
Oi, näyttää niin ihanalta! Niin maisemat, majoitus kuin ruoatkin. 🙂
Brda on niin ihana! Ylisanani loppuvat, koska kerta kaikkiaan viihdyn siellä niin hyvin.
Kiva lukea toisten matka blogeja, kun en ole ikinä käynyt Suomesta missään.
Osallistu Riviera Maisonin pyyhkeiden arvontaan mun blogissa.
Matkablogit ovatkin ihan parasta, kun haluaa nojatuolimatkailla ympäri maailmaa.
Huh tuota viinibaaria, ei kun siis minibaaria.! Ihana! Viehtymykseni ei liene yllätys 😀 upeat ovat myös maisemat. Kelpais 🙂
Mua nauratti “minibaarit”, kun kävin tutustumassa hotelliin pääsiäisenä. Olisin epäilemättä tarttunut sen antimiin, jos en olisi ollut yksin. Yksin tuntui vähän liioittelulta. Hinnathan alkoivat jostain vähän yli kympistä!
Villen kanssa ollaan puhuttu, että Sloveniassa pitäisi käydä, koska se puuttuu vielä molemmilta. Tämä oli tosi hyvä & informatiivinen postaus! Just toi muakin aina viinimatkoissa nyppii: että ei voi ajaa JA juoda. 😀 Hotelli näytti aivan ihanalta kaikin puolin.
Slovenia on kyllä todella vierailemisen arvoinen. Siellä on niin kaikkea. Ekalla kerralla se oli musta kiva. Toisella rakastuin. Kolmannella suhteemme vakiintui. Tiedän sen olevan pysyvä.
Sinä ja Pöndekengissä-blogin Mira olette kyllä myyneet mulle Brdan jo niin hyvin, että haluaisin lähteä sinne saman tien. Ihan omaa tyhmyyttäni, kun muita suunnitelmia kiilaa edelle. Mutta tämä on yksi tosi harvoista kohteista, joita olen pitkiin aikoihin lisännyt must see -listalleni.
Brda on todella vielä salainen helmi, jota mikään massaturismi ei ole pilannut. Samanlainen on oikeastaan koko maa. Se on vähän kuin Italian symppis pikkuveli.
Aika mielenkiintoinen tuo sähköskootterijuttu. Itselle pahin painajainen on reissussa se, kun bensatankki alkaa olemaan punaisen puolella. Ei silti, että pelkäisin sen loppuvan, mutta se on oikeastaan ainoa asia mikä itseä matkoilla tressaa. Slovenian punaviinit kiehtovat kyllä, niin kuin koko maakin. Kuohuviini sitä vastoin ei ole mun juttu, vaikka olisikin ollut maailman parasta.
Jääpähän mulle enemmän skumppaa, jollet ole sen ystävä. 😉
Kuulostaapa mahtavalta <3 PS. Millaista on maailman paras kuohuviini :-)?
Maailman paras kuohuviini on rakkausliitto Brdan rebula-rypäleitä. Puolet Italiasta, puolet Sloveniasta. Kuiva, raikas, ihana. Sellaisena sen muistan. Liian pitkä aika on pääsiäisestä. Nythän jäin ilman.
Kyllä loksautti tuo omassa huoneessa oleva viinikellari suun auki. 😀 HUIKEA! 😀 Oikea viinimatkailijan paratiisilinna!
Tämä on sellainen kohde, jossa olisi ihana viipyä pidennetty viikonloppu oman kuomasen kanssa. Viinejä maistellen, viinipeltoja ihaillen ja rauhallisuudesta nauttien! <3
Olet päässyt ihanien matkaunelmien äärelle! <3 Ei ihme, että haluat vielä palata takaisin!
Titta
Kaikki oli vallan mainiota ihan yksinkin. Viiniteltyä olisi tullut ehkä enemmän, jos olisi ollut seuraa, mutta se ei ole pelkästään hyvä asia. 🙂 Brda on niin mun kohde. <3
[…] Travelloverin blogissa on tarjolla viiniä, ruokaa ja skootteriajelua Brdassa: Brda – palasin elämään (viini)matkaunelmia todeksi […]
Ahh, olen niin tyytyväinen, että varasin huoneen Gredičistä! Vähän harmittaa, että vaan yhdeksi yöksi. Mutta eka matka Sloveniaan käytetään kiertämällä ja löydetään toivottavasti paikkoja minne halutaan palata. Lähtö ensi viikolla ja on ollut kiva fiilistellä lukemalla blogipostauksiasi 😊
Voih, nyt olen melkeinpä kateellinen! Gredič on ihan superihana! Melkein voisin sanoa, että kun sinun on yhden yön jälkeen aika lähteä pois, takerrut oven pieleen ja sanot haluavasi jäädä, jollei tulossa ole seuraavaksikin jotain ihanaa. Slovenia on muutamalla kerralla sulattanut sydämeni ihan täysin. Nauti matkasta!
[…] vielä lopuksi kiittää Pöndekengissä-blogin Miraa ja Travellover-blogin Annikaa, joilta kuulin Goriška Brdasta ensimmäistä kertaa. Kiitos myös Toisiin maisemiin […]