Sintra on paljon enemmän kuin päiväretkikohde Lissabonista

Pressimatka: ATS

S intra vetää bussilasteittain turisteja Lissabonista, koska kaikki haluavat nähdä satulinnaa muistuttavan Penan palatsin. Palatsi on upea, en kiistä sitä ollenkaan, mutta Sintra on niin paljon muutakin kuin tuo palatsi (ja pari muuta. Upeita kun on enemmänkin.) Minä viihdyin siellä neljä päivää, ja helposti olisin ollut pidempäänkin. Aika oli poikkeuksellinen, koska turisteja ei ollut kuin muutamia. Normaalisti vilkas pieni keskusta oli lähes autio, palatseista sai kuvia ilman yhtään ihmistä. Tunnelma oli jotenkin epätodellinen.

Paikalliset sanovat, että Sintrassa on oma mikroilmastonsa. Ilma on helposti noin 8 astetta viileämpi kuin Lissabonissa, ja aamut ovat usein sumuisia. Sijainti meren ja Sintravuorten välissä vaikuttaa niin paljon varsinkin vielä alkukesästä. Kevyimmissä hellevaatteissa ei pärjää. Toisaalta mäkinen kaupunki olisi aika tuskainen hurjassa helteessä, ja sumun peittämät palatsit näyttävät kiehtovilta.

Päiväturisti joutuu ahnehtimaan kaiken kerralla. Hänelle tulee helposti ähky. Kun muutamaan tuntiin kiipeää kolmannelle muurille, se ei ehkä tunnu enää miltään. Sintran merkittävimmät palatsit ja linnat ovat toki kaikki kovin erilaisia keskenään, ettei voi sanoa, että kun on nähnyt yhden, olisi nähnyt ne kaikki. Mitä ähkyyn tulee, sen saa aikaan kyllä syömällä ja juomalla hyvin. Kaikki ne nautinnot saa unohtaa, jos vain juoksee palatsista toiseen.

Yritin laittaa kolme tärkeintä nähtävyyttä paremmuusjärjestykseen, mutta en pystynyt. Joka kerta listani näytti erilaiselta ja ykkösenä komeili eri rakennus. Jos taas ajan puutteen vuoksi pitäisi jättää yksi pois, en voi sanoa, mikä se olisi, koska ei sellaista ole.

Tärkeimpiä nähtävyyksiä

Quinta da Regaleira

Aloitan tästä, koska jostain pitää aloittaa. Se on lähinnä keskustaa, eikä sinne tarvitse kavuta kuin yksi mäki. Olkoon se peruste. Quinta da Regaleiran palatsi on rakennettu vuonna 1904, ja sillä on mielettömän upea neljän hehtaarin puutarha, jossa näkyy rakennuttajan viehtymys mystiikkaan. Puutarhassa ei ole pelkkää kaunista pintaa, vaan maan alla kulkee tunneleita, joista joihinkin on myös pääsy. Katsotaan, että maanalainen maailma on viittauksia temppeliritariin, vapaamuurareihin ja pimeään alkemiaan. Quinta da Regaleiran ehkä tunnetuin osa on kaivo (The Initiation Well), 27-metrinen maan alle menevä kierreportaikko, joka symboloi Templar-ritarien aloitusseremoniaa. Kaivon pohjalta pääsee maanalaista käytävää pitkin takaisin pinnalle. Palatsin alueella on myös muun muassa kappeli. Puutarhan terassilla voi nauttia myös lounaan.

Maurilainen linna

Maurilainen linna (Castelo dos Mouros) näyttää kuvissa kuin pienoismallilta Kiinan muurista. Linnoituksen rakensivat Pohjois-Afrikan maurit 800-luvulla vartioimaan kaupunkia, mutta se rappeutui kristittyjen valloituksen jälkeen. 1800-luvulla kuningas Ferdinand II muutti sen romanttiseksi raunioksi, jossa on säilytetty muinaisen raunion viehätys. Rinteessä kiemurteleva muuri on vaikuttava. Aurinkoinen päivä, vain muutama ihminen, tuulessa liehuva lippu ja maisema yli kaupungin ja korkeimmasta kohdasta Penan palatsille tekivät paikasta vielä jotenkin erityisen maagisen. Muuria pitkin kävellessä olo tuntui melkein kuin valloittajalta.

Penan palatsi

Penan palatsi (Palacio Nacional da Pena) on kuin Tuhkimon satulinna. Amerikkalaisturistien on kuultu sanovan, miten hassua on, että Portugaliin on rakennettu tällainen Disney-linna. He vain unohtavat Penan palatsin rakennetun jo 1800-luvulla. Palatsi on upea. Se saa miettimään, kuka on keksinytkin rakentaa kaikki nuo romanttiset tornit ja terassit. Erikoinen ulkomuoto saa odottamaan sisälläkin olevan jotain kaikista muista palatseista ja linnoista poikkeavaa, mutta sinne asti ainutlaatuisuus ei yllä.

Mielikuvituksellisen ja kirkkaissa väreissä leiskuvan palatsin vastakohtana sillä on ympärillään valtava 200 hehtaarin puistoalue, joka paikoitellen on kuin sakea metsä. Puistossa on kasveja ympäri maailmaa, pieniä ”järviä” (lampia) ja ihan reilun kävelymatkan päässä palatsista kreivitär Edlan alppimaja (Chalet da Condessa d’Edla). Kuningatar Maria II:n leskeksi jäänyt puoliso Ferdinand II rakennutti tämän palatsiin verrattuna erittäin vaatimattoman korkkipuisin ikkunanpuittein koristellun huvilan, jossa eli uuden puolisonsa Elisen kanssa. Valitettavasti tulipalossa tuhoutunut rakennus ei enää ole alkuperäisessä kunnossa.

Kun katsoo näitä palatseja ja linnoja, ei ehkä ole suuri ihme, että Sintra on Unescon maailmanperintöluettelossa.

Mitä muuta Sintra on?

Sintran keskusta on pieni ja helposti kävellen haltuun otettavissa. Vanha keskusta on selvästi nätimpi kuin uusi, johon junalla tuleva matkailija päätyy. Lissabonin lentokentältä Uber maksoi 20 euroa, jos haluaa päästä kaupunkiin helpolla. Ihan ytimessä on Palacio Nacional, ja sen ympärillä joitain kortteleita pastellinväristä suloista keskustaa. Kun nousee seuraavaan kortteliin rinnettä ylös, löytää enemmän kuin yhden terassin, joka mainostaa, että heillä on kaupungin parhaat näkymät. Olin samaa mieltä: kaikilla oli. Vinkki: Palacio Nacionalen vieressä on Café de Paris, hurmaavan näköinen kahvila. Paikalla on paha tapa laskuttaa ylimääräistä tai palauttaa rahasta väärin takaisin. Paikalliset eivät suosittele.

Igreja de São Martinhossa (kirkko lähellä Palacio Nacionalea) näki jotain hyvin mielenkiintoista. Kirkko itsessään ei ole erityisen näyttävä, mutta milloin pääsee kipuamaan sen kellotorniin, voi nähdä torniin johtavissa portaissa jotain erikoista: niissä on ihmisten nimiä ja päivämääriä. Portaat on rakennettu vanhoista hautakivistä. Jotenkin spookya.

Sintra on ehdottomasti hyvinsyöntipaikka

Haluan esitellä kolme aivan erilaista ravintolaa, joissa sekä tunnelma, palvelu että ruoka olivat minusta 5/5 ehdottomasti.

Incomum by Luis Santos on fine diningia mutta kohtuuhintaista silti. Kolmen ruokalajin erinomainen ateria paritettuine viineineen oli kahdelta satasen. Ravintolasali on jotenkin vähän askeettinen. Paikka herätti alkuun siis vähän epäilyksiä. Kaikki epäilykset sulivat, kun pöytään alkoi tulla ruokaa ja huumorintajuinen henkilökunta pani parastaan. Kun en esimerkiksi osannut päättää kahdesta jälkiruoasta, tehtiin minulle annos molemmista.

Taverna dos Trovadores on vähän kauempana keskustasta selvästi asuinalueella. En usko sinne eksyvän, jollei paikasta etukäteen tiedä. Eksyä kannattaa. Taverna dos Trovadores on paikallisten suosima, perjantaisin on elävää musiikkia, ulkona on valtava valkokangas jalkapalloa varten, asiakkaat ja henkilökunta monesti tuntevat toisensa, tuolilla voi nukkua kissa. Tunnelma on ihanan välitön ja alun hienoisen jähmeyden jälkeen henkilökuntakin lämpeni ulkomaalaisille. Ruoka on ehdottomasti portugalilaista, mutkatonta ja tosi hyvää.

Tascantiga on tapastyyppinen ravintola jossain Sintran vanhan kaupungin portaikon alapäässä. Jotenkin sinne päädyimme, ja sen viihtyisän näköinen terassi pakotti pysähtymään. Paikka on persoonallinen: siellä on värikkäät eripari tuolit, vessoissa roikkuu vanhoja vaatteita katossa, kuin olisivat jääneet kuivumaan siihen kohta sata vuotta sitten. Ruoka on mainiota. Kannattaa tilata useita annoksia ja jakaa. Valkosipulikatkaravut olivat niin hyviä, että oli pakko tilata toinenkin annos.

Bonuksena on pakko kertoa vielä Lawrences’ Hotelin iltapäiväteestä. Minä luulin iltapäiväteen olevan lähtöisin Iso-Britanniasta, mutta niinpä vain opin uutta ja sen saaneen alkunsa Portugalista. Herkkulautanen sisäpihan terassilla, vähän teetä, mehua ja skumppaa oli muuten aika kiva piristys, kun oli päivän kiipeillyt kaupungin rinteillä. Mukana on joitain tavanomaisia afternoon tea -herkkuja mutta etenkin makeissa on tyypillisiä portugalilaisia leivonnaisia. Pastel de nata on ehkä tunnetuin portugalilainen herkku, mutta niitä ei setissä ollut. Onneksi natoja on saatavilla muuten suunnilleen kaikkialta.

Ravintoloiden verkkosivut löydät täältä: Incomum, Taverna dos Trovadores, Tascantiga, Lawrences’

Majoitusvinkki: Casa do Valle – maisemia ja palvelua

En tietenkään voi sanoa, mikä olisi Sintran paras majoituspaikka, koska olen ollut vain yhdessä, mutta suositella voin ainakin Casa do Vallea. Sen superior-huoneiden terassilta on esteetön näkymä mm. Penan palatsiin (milloin ei ole liian sumuista). Ei ollenkaan ole hullumpaa tulla aamulla katsomaan, näkyykö palatsi auringossa vai onko se pilvien sisällä, tai illan pimeydessä katsoa palatsia valaistuna. Tämä bed and breakfast ei ole luksusta yleisillä standardeilla, mutta se on viihtyisä, hyvällä paikalla, sen puutarhassa kasvaa vaikka mitä hedelmiä. Toinen omistajista on suomalainen. Parikymmentä vuotta Sintrassa asunut Virpi on mieletön tietopankki, joka tietää kaupungista kaiken tarvittavan.

Tarjolla on joogaa ja sauna, hierojan voi tilata omaan huoneeseen. Venyttelyjooga puutarhassa ja sen päälle hieronta olivat muuten ihanat aktiivisen rinteillä kävelyn jälkeen. Uima-altaalta on myös kivat näkymät. Casa do Vallessa on jotenkin ihanan kotoinen tunnelma. Jostain saattaa lönkötellä omistajan koira, jos asiakas ei pane pahakseen.  A la carte aamiainen tuodaan tilauksen mukaan sovittuna aikana huoneeseen. Sen voi nauttia omalla terassilla tai vaikka sängyssä, kuten minä.