Lissabon, rakkaani

Lissabon on yksi ehdottomista suosikkikohteistani. Olen ollut siellä monta kertaa, ja tuntuu, että reviirini pienenee koko ajan. Melkein joudun sanomaan, että minulle Lissabon on lähinnä Alfaman kaupunginosa, jossa viihdyn päiväkausia vain vaeltelemalla kapeita jo varsin tutuksikin tulleita katuja, ottamalla yhä uudelleen kuvia vanhoista ratikoista ja nauttimalla kaupungin tunnelmasta. Esimerkiksi keskustan leveät ja jotenkin steriilit kauppakadut, ravintoloiden sisäänheittäjät ja turistien laumat eivät ole mitään verrattuna Alfamaan. Tietenkin turisteja on Alfamassakin, mutta siellä voi yhtälailla nähdä kultaisennoutajan istuvan pienen kahvilan edessä vapaana odottamassa isääntäänsä, joka käy hörppäämässä ulkoilun lomassa kupin kahvia. Siellä roikkuu pyykit ulkona vanhat rouvat myyvät ginjaa ohikulkijoille.

Tällä kertaa asuimme ihan Fado-museon vieressä asuintalon viidennessä kerroksessa. Asunnon pienistä ikkunoista ei nähnyt katuelämää, mutta kattojen yli näytti kivalta ja naapurikyttäykseen perspektiivi oli mainio, ja melkeinpä suoraan asunnon kohdalta lähti kävelykatu suoraan Alfaman sydämeen. Kesäiltana ravintolat ovat helposti täynnä, joten pöytävarausta kannattaa harkita. Koska meillä ei ensimmäisenä iltana ollut, oli mentävä, mihin pääsi, ja se, että tilaa oli, oli merkki myös siitä, ettei olisi kannattanut mennä. Sen sijaan vahvan suosituksen meiltä saa Pateo 13. Sillä on suuri terassi puiden katveessa, kiva epämuodollinen meininki, edulliset hinnat ja grillistä saa mainiota ruokaa.

Eniten porukkaa on päivällä linnalla ja sen tienoilla. Siellä tuntee olevansa suositussa turistikaupungissa, mutta ei tarvitse kävellä montaa korttelia, kun meno rauhoittuu ja saa kuljeskella melkeinpä itsekseen. Näissä hetkissä ja näkymissä kiteytyy minulla Lissabonin viehättävyys. Vähän rosoiseen kaupunkiin kuuluvat myös kovaääniset vanhat pikkuratikat. Reilut kymmenen vuotta sitten, kun olin Lissabonissa ensimmäistä kertaa, ratikoilla oli kiva matkustaa, mutta nyt ne ovat täyteen ahdettuja. Jos kuitenkin olet ratikkafiilisteiljä, suosittelen kokeilemaan muita reittejä kuin Alfaman ytimessä kulkevaa 28:aa. Me saatettiin ajella parikin kierrosta numerolla 12. Ai miksi kaksi? Toisella kierroksella päästiin ikkunan viereen kunnolla vasta katsomaan maisemia. Ratikkakartan löydät täältä.

Asuin edellisellä kerralla Escolas Gerais -nimisen kadun varressa, ja sen valtteja olivat parvekkeen alla kolisevien ratikoiden lisäksi Copenhagen Coffee Lab, jonka aamiaisen veroista ei taida hinta-laatusuhteeltaan saada mistään. Se on voimissaan edelleen, mutta suosikkiviinibaarini oli poissa. Ehkä korona oli kohtaloksi sen bisnekselle. Nappasin käydessäni sen seinällä olleesta taulusta kuvan. Sinä luki: ”Wine is the Answer… what was the question?”. Sen sijaan uusi tuttavuus Mondas gastrobar mainosti tarjoavansa parhaat mojitot Kuuban ulkopuolella. Vähän taisi baarin pitäjä pistellä omiaan, mutta täydellisessä tunnelmassa ulkona juomaa nautiskellessa saattoi ihan hyvin sanoa miehen olleen oikeassa.

Jossain Alfaman sydämessä on myös kioski, josta ostimme pari riviä Eurojackpotia, jotta muutamaa päivää aikaisemmin syntynyt unelma voisi toteutua. Ei osunut.

Lue lisää: Kerron sinulle unelmani
Lissabonia voit fiilistellä lisää: Lissabon-päiväkirjat – etätyöläinen Alfamassa ja Lissabon on täydellinen hengailijalle