Type and press Enter.

Vain hölmö matkustaa ilman vakuutusta

Kaupallinen yhteistyö: vakuutusyhtiö Turva

Sairastuminen matkalla ei ole minua varsinaisesti pelottanut. Olen ajatellut aika kevytmielisesti, että ei perusterveelle mitään ihmeempiä voi sattua, ja jos sattuu, matkavakuutus auttaa ainakin siinä, että voin mennä asianmukaiseen hoitoon missäpäin maailmaa tahansa. Herkkävatsaisena olen sairastanut turistiripulin jos toisenkin, kärvistellyt sängyn ja veskin välillä joskus päiviäkin. Kuubassa halusivat laittaa tippaan, mutta en niissä oloissa suostunut. Sen sijaan join kirkkaan pinkkiä juomaa ja toivoin, etten tule enempää sairaaksi. Suomeen palattuani olen muutaman kerran käynyt lääkärissä reissun jälkeen, ja näytteillä on testattu, ettei ole salmonellaa tai loisia. Eiväthän ne kalliita tutkimuksia ole olleet, kaikkineen muutaman satasen joka kerta kuitenkin, joten olen ollut hyvilläni, että minulla on ollut matkavakuutus, joka on korvannut kaikki kulut ilman omavastuuta.

Korona-aikana en malttanut pysyä kotona, ja parikin kertaa soitin vakuutusyhtiööni Turvaan ja kysyin, korvaako matkavakuutus myös koronasta aiheutuvia kuluja, jos vaikka sairastuisin. Aina vakuuteltiin, että sairaus se on siinä missä muutkin. Jotenkin ajattelin, että jollain pykälällä pandemia rajattaisiin ulkopuolelle, ja niin on moni muukin ajatellut, koska aiheesta on käyty matkailuryhmissä vilkasta keskustelua.

Sairastuminen matkalla tekee minusta ressukan

Joulun jälkeen lähdin Seychelleille. Parin päivän jälkeen aloin yskiä. Ilmastointia syytin. Parin päivän päästä alkoivat voimat hiipua, mutta koska olin todella kaukana kotoa ja kaikki oli ihanaa, työnsin voimattomuuden taka-alalle ja jatkoin fillarointia ja rannoille patikointia La Diguella, vaikka olo alkoi olla tukala. Uudenvuodenaattona menin kymmeneltä nukkumaan. Jatkoin Praslinille, aika loivin liikkein jatkoin lomailua, mutta en edelleen malttanut jäädä sisälle. (Typeräksi ja ajattelemattomaksi sopii syyttää. Niin teen itsekin.) 

Tulin takaisin Mahélle. Pääsin hotellille. Heittäydyin sohvalle ja tajusin, että kaikki ei todellakaan ole ihan hyvin nyt. Raahauduin apteekkiin, ostin lisää ibuprofeiinia, kuumemittarin ja sain kuningasidean: koronatesti. Istuin apteekin edessä portailla ja askartelin sylkitestin kanssa. Ei epäilystäkään. Kuumetta 38, korona. Seuraavana päivänä lento kotiin. Mahdoton tehtävä.

sairastuminen matkalla

Sairastuminen matkalla on surkeaa, mutta vielä surkeampaa se on, kun on yksin. Aloitin ottamalla yhteyttä vakuutusyhtiön chatiin. Koska olin ulkomailla, asiani kuuluu SOS Internationalille, kerrottiin. Se on suomalaisten vakuutusyhtiöiden yhteispalvelu, joka hoitaa ulkomailla vakuutuksesta apua tarvitsevia. Selvittelyyn meni jonkin aikaa, mutta illalla sain ohjeen, että pitäisi mennä tietylle lääkäriasemalle, mutta koska majoituin ihan paikallisen sairaalan vieressä, sain mennä myös sinne. Oli vain varauduttava maksamaan itse ensin.

Paikallisessa sairaalassa alkoi pelottaa. Ensivaikutelmani oli, että sen on kuin thaimaalainen rautatieasema. Yhtään ei vaikutelma parantunut, kun pääsin hoitohuoneeseen. Kolkossa, hämärässä huoneessa kelmeä valo, pieni pöytä, kaksi tuolia ja kärpäsiä. Testi tehtiin kotitestillä. Kaksi kotitestiä riitti diagnoosiin (epäilemättä ihan oikeaan), neljäksi päiväksi karanteeni ja kolme pussia erilaisia lääkkeitä (jotka saatoin määritellä epäilyttäviksi ja jättää syömättä). Laskua en saanut, koska Seychelleillä terveydenhoito on julkisella sektorilla ilmaista. Kaikesta huolimatta olin helpottunut. Paikallisviranomaisten nettisivuilla nimittäin edelleen puhuttiin karanteenikeskuksista. Sellaiseen joutuminen olisi ollut kauheaa, mutta pakko minun oli riski ottaa ja mennä sairaalaan, etten sairastuttaisi lentokoneessa kanssamatkustajia ja riskeeraisi omaa terveyttäni myös.

sairastuminen matkalla
matkavakuutus

Kello taisi olla lähempänä puolta yötä, kun kotiuduin. Istuin pitkään vähän lamaantuneena pääkadun varressa katukiveyksellä. Käsittämättömän hiljainen ilta. Satunnaisia autoja ajoi ohi. Poliisi pysähtyi. Kaikki hyvin, kiitos, vakuuttelin. Sen sijaan kotiin lähettelin olen saalittävä ressukka, lohduta minua -viestejä ja sanojani vahvistamaan tällaisia kuvia:

sairastuminen matkalla

Matkavakuutus vai sairaskulut omaan piikkiin?

Aamulla soitin taas SOS internationaliin. Sinne soittaminen oli aina jotenkin lohdullista: ei hätää, yritä sinä parantua, me hoidamme loput. Karanteenimääräys tarkoitti hotelliin eristäytymistä, joten tarvitsin hotellin, jossa on ravintola. Sellaista ei ollut heillä tarjota, joten varasin ja maksoin itse. Lennon he sanoivat ostavansa vasta sitten, kun on varmaa, että olen kykenevä matkustamaan, koska jos paluuta pitäisi vielä siirtää, matkavakuutus ei sitä enää korvaisi.

Muutin eristyshotelliini ja seuraavat kaksi päivää lähinnä makasin, katsoin telkkaria ja nukuin. Koin oloni aivan hirveän surkeaksi. Sairastuminen matkalla ja vielä afrikkalaisessa vasta kehittyvässä maassa sai vähän jopa pelkäämään: mitä jos minun koronani onkin ärhäkämpää sorttia? Onneksi ei ollut. Viimeisenä päivänä jaksoin jo lähteä vähän ulos ja istua rannalla turkoosin veden äärellä.

Untitled

Sairastuminen matkalla tarkoitti lopulta minulle vain vähän hermoilua, kolmea lisäyötä ja uutta lentoa kotiin, eli jos minulla ei olisi ollut vakuutusta, maksettavaa olisi tullut yli 2000 euroa. Kotiin palattuani tein korvaushakemuksen ja sain viikossa takaisin rahat majoituksesta, pakollisista kuljetuksista ja puhelinkuluista, joita oli kertynyt yli satasella asioiden hoitamisesta vakuutusyhtiön kanssa.

Koska koronaan sairastuminen matkalla teki minusta varsinaisen ressukan, minusta tuntui lohdulliselta, että Luis, Inga, Anna ja Hilla vastasivat muutamassa tunnissa aina tekstareihini. Tykkäsin, että viesteissä oli aina nimi. Tiesin, kenen kanssa olen yhteydessä. Koskaan ei tarvinnut alkaa selittää asiaa alusta, vaan kaikki tieto oli kirjattuna. Puhelinkuluja säästääkseni laitoin välillä kotijoukon soittamaan puolestani, ja kaikki hoitui silloinkin. Kannattaa ilmoittaa omaisen nimi vakuutusyhtiölle heti, kun alat asiaa hoitaa, jotta hädän tullen hän voi toimia puolestasi. Tiedän, että Ingan “Voisitteko soittaa huomenna ja kertoa, mihin suuntaan olo on kehittynyt?” -viesti ei ollut varsinaista huolenpitoa minusta, vaan väliaikatietoa lennon ostamista varten, se tuntui silti hyvältä.

Mitä matkavakuutus maksaa?

Koska sairastuminen matkalla voi tulla kalliiksi, ei ilman vakuutusta kannata reissuun lähteä. Yli miljoonalla suomalaisella on vakuutus Turvassa ammattiliittonsa kautta, joten aika monella homma on jo kunnossa, mutta jos sinulla ei ole, noin satasella vuodessa saa jatkuvasti voimassaolevan matkavakuutuksen, joka on voimassa jopa kolmen kuukauden pituisella matkalla. Hintaan vaikuttaa vakuutuksenottajan ikä ja asuinpaikka. Esimekiksi minulle (49, Helsinki) vakuutus olisi nykyhinnoilla 107 euroa ja nuoremmalle (32) tamperelaiselle vain 60 euroa. Koska aika usein matkailuryhmissä kysytään vakuutusta pitkälle reissulle, vaikka vuoden maailmanympärimatkalle, selvitin, mitä sellainen maksaisi. Turvassa hinta oli 800–900 euroa taas hakijasta riippuen.

Vaikka matkavakuutus kattaa paljon, siinä on myös rajoituksia. Niinpä jokaisen extremeharrastajan tai seikkailumatkailijan kannattaa tarkistaa vakuutusturvansa ennen lähtöä. Erillinen vakuutus pitäisi olla esimerkiksi sukeltajilla ja laskuvarjohyppääjillä, ja vaikkapa benji-hyppy ei automaattisesti sisälly vakuutukseen. Perusmatkailijan ei tarvitse olla huolissaan oman vakuutuksensa kattavuudesta, mutta terveysvakuutuksen voimassaolossa on rajoituksia esimerkiksi asumattomilla seuduilla, kuten aavikolla, viidakossa ja jäätiköillä.    

Jos matkavakuutus on sinulle ajankohtainen, saat omasi helposti Turvasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

5 comments

  1. Tämä on juuri näin. Itselläni ei olekaan ikinä ollut mitään sairastumiseen liittyviä kuluja, mutta laukku on jäänyt useita kertoja tulematta, jolloin on pitänyt käydä vaatekaupoilla. Aina on matkavakuutus noissa tapauksissa pelastanut. Suojaa myös tavaroiden rikkoitumiselta, vaikka suurempia ei itsellä olekaan (toistaiseksi) ollut.

    1. Minulla on ollut muutama tällainen, missä kulut lasketaan tuhansissa, ei satasissa. Koska mitä vain voi sattua, on vakuutuksen ottamatta jättäminen todella huono paikka säästää.

  2. Sairastuminen ja sairastaminen on aina kurjaa, mutta kyllä se ulkomailla on ihan erityisen kurjaa, kun sitä tuntee itsensä niin haavoittuvaiseksi ja haluaisi vaan olla kotona – tuntuu, ettei se tautikaan olisi niin paha, kun vaan pääsisi omaan sänkyyn sitä potemaan.

    Voin kuvitella, että Seychellien paratiisi ei tuntunut ollenkaan siltä, kun mietit siellä, miten tuo korona mahdollisesti kehittyisi ja mitä kaikkea siitä voisi seurata. Jälkikäteen on helppo todeta, että onneksi kaikki meni hyvin eikä siihen mennyt kuin muutama päivä, mutta eihän se lohduta ollenkaan siinä epätietoisessa hetkessä, taudin keskellä.

    Halusiko tuo SOS International jonkun virallisen paperin sieltä paikan päältä, diagnoosin, karanteenimääräyksen tms? Tai pitikö sellainen toimittaa jälkikäteen korvaushakemuksen yhteydessä?

    1. Todellisuus tosiaan on, että en minä erityisen sairas ollut. Mutta kun kuumetta on monta päivää ja korona arvaamaton sairaus, olo oli turvaton. Psyyke on niin jännä siinä, miten ympäristö saa sairauden tuntumaan pahemmalta kuin se onkaan. Sitten vielä nuo karanteenipäivät lähinnä satoi kaatamalla.

      Lähetin karanteenipaperista kuvan sähköpostilla. Sen jälkeen sitä ei ole kysytty. Toki se minulla vielä on tallessa.