Algarvessa on lukuisia patikkareittejä, joista ehkä suosituin ja tunnetuin on Seven Hanging Valleys trail. Monista lähteistä luin sen tulleen valituksi erilaisissa listauksissa yhdeksi Euroopan kauneimmista reiteistä. Itse en ole kovin kokenut patikoija, joten vertailukohdat ovat vielä vähissä, mutta katso itse, miltä Seven Hanging Valleys trail sinusta näyttää. Minuun se kyllä teki vaikutuksen.
Seven Hanging Valleys trail on lineaarinen. Se on yhteen suuntaan noin kuusi kilometriä. Vaikeusasteeltaan sen sanotaan olevan helppo / kohtalainen. Se on enimmäkseen hyvinkin tasaista ja helppoa, mutta siellä täällä on vähän haastavampia kohtia. Flipflopeissa en siis reitille lähtisi vaan ihan kunnon kengissä. Sen sijaan juuri muuten ei tarvitse varautua (auringolta toki pitää suojautua, koska varjopaikkoja ei koko reitillä ole, ja puskapissimistä varten mitä kukakin tarvitsee – myös paperin pois kuljettamiseen -, koska matkalla ehkä vain yksi vessa). Minulla oli reppu täynnä eväitä, litratolkulla vettäkin. Missään en ollut nähnyt kirjoitettavan, että matkalle osuu kyllä myyntiä, muutama ravintolakin, joten nälkä ei kenellekään tule. Reitti on myös kohtuullisen hyvin merkitty. Jos joskus hukkaa reittimerkit, sekään ei varsinaisesti haittaa. Polkuja voi mennä useita, mutta kun suunnilleen kulkee rannan suuntaisesti, ei reitiltä voi eksyä.
Reitin päätepisteet ovat Praia da Marinha sekä Praia do Vale Cantenaes. Vaikutti suosituimmalta lähteä Marinhan suunnasta. Suosittelen vahvasti tulemaan ajoissa, koska lokakuussakin parkkipaikka oli täynnä, kun itse tulin kello 11 tienoilla. Kaikki eivät suinkaan lähde patikalle, mutta Marinha on yksi Algarven kauneimmista rannoista. Parkkikselta rantaan päin lähtiessä ei voi olla löytämättä alkupisteettä. Siinä on näkyvät kyltit. Siinä on muutama kioski myös, jos jotain evästä haluaa ostaa mukaan. Alkupisteen lähellä on myös kyltti katukissojen suojelusta ja kolmikerroksinen mökki kissoille. Yksi asukas oli kovin kiinnostunut tavaroistani, kun kävin puskassa jossain vähän kauempana mökkinsä takana. Itse kykin kalsarit nilkoissa, kun kissa tekee tuttavuutta reppuni kanssa. Muistutus seuraavalle kerralle: reppu aina kiinni, jos lähellä on kissa ja jos olet itse avuttomassa tilassa.
Mutta sitten reitille.
Alkumatka on ehdottomasti kaunein, ja sillä on myös eniten porukkaa. Luonnon rauhasta ei kannata edes unelmoida. Osa myös käy vain katsomassa, miltä Marinhan ranta näyttää ylhäältä ja kääntyy takaisin. Osa kävelee Benagilin luolalle ja kääntyy takaisin. Oman lisänsä äänimaisemaan tuovat lukuisat veneet, joita tulee rannikkoa pitkin molemmista suunnista. Ajelevat pitkin rannikkoa, ja usein päämääränä on juuri Benagilin luolat. Ne voi nähdä vain vedestä käsin. Ylhäältä saattaa nähdä jotain, jos menee ihan reunalle, mutta luolan suuaukko on aidattu. Siinä oli jopa vaksit hetken aikaa ohi kävellessäni, ja kun he lähtivät, muutama sankari kimposi itsensä aitojen sisäpuolelle. Jossain siinä Marinhan ja luolan välillä on myös maaliskuulta marraskuulle aina sateettomina päivinä tuorepuristettua mehua myyvä kaveri. Kauppa kävi. Pitäisikö perustaa oma kilpaileva koju samoille huudeille. Olisi aika kiva näköala toimistosta.
Luolan jälkeen reitti siirtyy lyhyeksi aikaa maantielle ja Benagil Beachin jälkeen siirtyy taas maastoon. Rannalla on kahvila ja parikin ravintolaa sekä WC, jota vaikuttivat käyttävän muutkin kuin asiakkaat. Kun jatkoin matkaa, huomasin, että viimeistään tässä aika moni on kääntynyt takaisin, koska väkimäärä väheni eksponentiaalisesti. Pääsi hetkittäin nauttimaan jopa hiljaisuudesta. Välillä ei näkynyt ketään muuta. Alkumatka oli epäilemättä kauniimpi kuin loppu, mutta oli Benagilin jälkeenkin upeita paikkoja. Sanoisin myös, että maastollisesti haastavinta osuudet ovat vasta Benagilin jälkeen.
Olin ajatellut käveleväni molempiin suuntiin. Reittiä ei voi pitää raskaana, jos ei ole liikuntarajoitteinen tai jostain syystä heikossa fyysisessä kunnossa. Mutta kun edellisenä päivänä olin jostain lukenut, että Uberilla pääsee edullisesti (minulla maksoi 6 euroa) takaisin autolle, päätinkin enemmin liikkua hitaasti, pysähdellä, nauttia yhdensuuntaisesta matkasta. Istuin milloin mehulle, milloin syömään eväitä. Otin paljon kuvia, nautin auringonpaisteesta. Tuli taas mieleen ennenkin kertomani taiwanilaisten vastaus, kun Matkamessuilla kysyin Tarokon kansallispuiston reittien haastavuudesta: ”We don’t hike. We walk.” Tämä on usein minunkin ajatukseni, kun lähden luontoon. Tähän tarkoitukseen Seven Hanging Valleys trail on ihan täydellinen. Algarve alkoi tuntua koko ajan vain mukavammalta kohteelta.
Lue lisää Algarvesta: Hiljainen Sagres, vilkas Lagos ja upea Algarven rannikko
5 comments
Tästä olen kuullut paljon kehuja. Ja kieltämättä, hienoltahan nuo maisemat näyttävät. Ilman muuta tulisi tehtyä kyseinen patikka, jos tuolla päin olisin.
Aurinkoisena päivänä, kun ei kuitenkaan enää ollut kesän kuumuutta, muutama tunti reitillä oli kyllä hyvin käytettyä aikaa. 🙂
Tuo “We don’t hike. We walk.” sopisi mullekin oikein hyvin motoksi, ja maisemat näyttävät aivan upeilta. En ole käynyt Algarvessa enkä ole kuvitellut sinne haluavanikaan, mutta tämän jälkeen pitää varmaan sitäkin haluamista päivittää. Tuolla taitaisi pärjätä ilman reppuakin, vesipullo kädessä.
Minä olen myös nimenomaan kävelijä. Sopivia matkoja upeissa maisemissa. Ihan täydellistä. Täällä todella olisi pärjännyt vain vesipullon kanssa. Viileällä säällä pärjäisi ilman sitäkin, koska matkalta juotavan ostaminen on muutaman kerran mahdollista. Minun ollessani oli niin lämmin, että oli juotava enemmän.
Olen pitkään katsonut kuvia Algarvesta ja tiennyt haluavani sinne. Kirjoittelin jo yhden postauksen upeista rannoista ja kaupunkielämästä. Algarve on tosi monipuolinen sen lisäksi, että se on tosi kaunis.
Maisemat on kyllä jylhät! Serkku oli tuolla suunnalla joskus töissä ja muistan jo silloin ihailleeni kuvista noita mereen laskeutuvia seinämiä. Olisin varmaan tehnyt saman ratkaisun poistulon suhteen. En jotenkin innostu edestakaisin-reiteistä, koska ne maisemat on jo kertaalleen nähty. Fiksu päätös siis keskittyä jo menomatkalla kaikkeen olennaiseen.
Omaan silmään Euroopan upeimmat patikkareitit on löytyny Madeiralta ja Italiasta Dolomiiteilta. Mutta sekin riippuu ihan siitä, millaisista luontotyypeistä tykkää, eikä vuoristoa, pilvimetsää ja rannikkoa oikein voi edes vertailla keskenään.