Postikortti Valladolidista

Hei ystävä,

Tykkäsin Meksikosta tosi paljon. Yksi paikka, josta en vielä ole kertonut, on Valladolid. Se sijaitsee noin 150 kilometriä Cancunista luoteeseen ja reilut 40 kilometriä Chichen Itzasta itään. Moni maya-raunioista kiinnostunut tekee retkensä täältä käsin. Esimerkiksi Cancunin lentokentältä pääsee Valladolidiin halvalla bussilla, ja moni suuntaakin suoraan pois rannikon turistimeiningistä. Aika paljon näkyikin kaupungilla rinkkakansalaisia. Me pysähdyttiin siellä matkalla Chichen Itzasta Isla Holboxille. (Hups, enhän minä ole vielä siitäkään kertonut, mutta palaan vielä. Holbox oli mainio paikka!)

Lue lisää: Chichen Itza – raunioita, krääsää ja kusetusta

Valladolid teki vaikutuksen heti: värikkäitä taloja, aktiivista meksikolaista kaupunkielämää, josta toki osa on turisteja, mutta silti meininki vaikutti aika autenttiselta. Meillä ei ollut mitään käsitystä, mihin pitäisi ajaa, mutta kaupunkiin tulee tie kaikista pääilmansuunnista, ja vain ajamalla päätietä eteenpäin päätyy ytimeen. Keskustan kadut ovat suunnilleen ruutukaavassa ja yksisuuntaisia kuin Manhattanilla. Pysäköintipaikan saaminen on kiinni lähinnä tuurista. Siitä kiinni on myös poispääsy, jos sattuu kuorma-auto olemaan parkissa kadulla oman auton kohdalla ja kuski omilla teillään. Vähän meinasi tulla hermostushiki, mutta ehkä kymmenen minuutin jälkeen kuskikin palasi.

Jos ytimeen haluaa, voi karttaan myös laittaa hauksi Templo de San Servacion, katolisen kirkon. Sen edessä on kansalaisten olohuoneelta vaikuttava suurehko puisto Parque Principal Francisco Cantón Rosado. Pari korttelia puistosta joka suuntaan näytti liikekortteleilta, joiden rakennukset ovat värikkäitä ja hyvin hoidettuja, mutta kovin kauas ei tarvinnut kävellä, kun huomasi, että Meksiko ei olekaan rikas valtio ja että samanlaisessa kunnossa ei pidetä kuin paraatipaikat.

Oma suosikkini oli Calzada de los Frailes -niminen katu. Se on helppo erottaa kartasta, koska se lähtee diagonaalisesti itä-länsisuunnassa kulkevalta pääkadulta. Sen varrella on kivoja kahviloita, kauppoja, gallerioita, ravintoloita. Itse olin ostohousut jalassa ja mieluusti olisin tehnyt vähän mekkokauppoja, mutta niin vaan kävi, että minä jäin ilman, mutta hän osti hyvännäköiset käsin tehdyt nahkasandaalit juuri tuolta kivalta kadulta.

Kaupungissa oli samaan aikaan jonkinlainen poliisiparaati. Se oli jotenkin vähän pelottava. Ihan hymyileviä maastureiden lavalle kiivenneet poliisit olivat ja heistä oli lupa ottaa kuviakin, mutta tuollainen määrä aseistautuneita tyyppejä samaan aikaan on minusta vähän ilkeä muistutus siitä, että Meksiko ei ole kaikkein turvallisimpia maailmankolkkia. Meidän koko reissu oli kyllä hirmu turvallinen.

Valladolid jäi vähän mieleen kaihertamaan. Olisin mieluusti jäänyt pidemmäksikin aikaa, mutta koska oltiin reissussa vain viikko, ei ollut mitään mahdollisuutta. Vinkiksi, että jos et ole biletyyppi, skippaa kokonaan Cancun ja hyppää suoraan bussiin ja aja tänne. Majoitus on huomattavasti halvempaa ja tarjonta todella kivannäköistä. Cancunin rantarivin jättiläishotellit olivat suorastaan luotaantyöntäviä (ainakin meidän mielestämme). Ajomatkaa oli sen verran, ei auttanut kuin piipahtaa vielä ravintolan terassille, juoda yksi margarita, syödä tarpeettoman paljon guacamolea ja jatkaa matkaa.

Lue lisää: Cenote Ik Kil on maaginen illan pimeydessä

Ei pitäisi ollenkaan muistella entisiä reissuja nyt, kun seuraavaan on ihan hurjan pitkä (lue: liian pitkä) aika vielä. Koen vieroitusoireita maailmasta! Mitä sinulle kuuluu? Onko maailma tarjonnut viime aikoina ihania kokemuksia?

rakkaudella,
Annika