Tavira on pieni kaupunki Algarven maakunnassa Portugalissa alle 30 kilometriä Espanjan rajalta. Minua vähän nauratti jo siellä ollessani, koska en yhtään muistanut, miksi olin ylipäätään tullut kaupunkiin. Kun suunnittelin matkaa, olin ihan ensimmäisten joukossa kirjoittanut to go -listalleni Tavira, mutta en enää muistanut mitä varten. Ehkä olin nähnyt jotain kivoja kuvia? Ehkä olin lukenut jostain, että se olisi kiva? Mies sanoi minua hassuksi. Mutta tällaisen on ottanut.
Hetken aikaa jopa harmittelin, etten jäänyt upeiden maisemien Länsi-Algarveen, mutta sitten olisin missannut ihanan Ilha da Armonan. Toisaalta olin tapani mukaan ollut koko loman vähän liiankin aktiivinen ja suhannut suunnilleen kaikkialle. Päätin unohtaa kaikki tarpeeni suhata enää yhtään mihinkään ja vain nauttia hetken kesäisen lämpimästä Portugalista. Tähän Tavira oli hyvä. Siellä ei ole mitään erityistä, joten oli pakko vain hellittää ja rentoutua.
Tavira on hiukan sisämaassa ja levittäytyy sitä halkovan joen molemmille puolille. Ihan rannassa on muutamia ravintoloita, toisella puolella jokea rantakadulla enemmän. Ravintolat menevät aika aikaisin kiinni. Kaikkineen Tavirassa on vähän hiipuvan pikkukaupungin tunnelma. Kyselin majapaikassa muun muassa ostosmahdollisuuksista, ja sain vastaukseksi, että niitä ei oikeastaan ole. Paikallisia liikkeitä ei ole kuin satunnaisia. Huomasin elintarvikeliikkeidenkin olevan muualta tulleiden pyörittämiä. Ravintoloiden henkilökuntakin oli varsin monikansallista.
Asuin rantakadulla tosi kivassa Bea’s B&B:ssa. Ajauduimme Bean kanssa keskustelemaan pitkästi Portugalin ongelmista. Mutta lyhyesti siellä on Kanadan jälkeen suurin kuilu palkkojen ja asuntojen hintojen välillä. Hän sanoi, että portugalilaisilla ei ole oikein enää varaa asua maassaan. Vierastyöläiset jakavat pieniäkin asuntoja monen kesken, joten matalat palkat riittävät paremmin kuin niillä, jotka haluaisivat yksiön ihan vain itselleen. Minimipalkka on 790 euroa kuukaudessa, ja ”one bedroom apartment” (ilmeisesti tarkoittaa yksiötä, vaikka suomeksi olisi kaksio) maksaa tonnin. Bea haluaisi jo aloittaa kunnon yhteiselämän pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa, mutta heillä ei ole varaa hankkia asuntoa, vaikka molemmat ovat töissä. Tällainen laittaa miettimän, varaako seuraavalla kerralla Lissabonista hotellin vai Airbnb:n, joka on saanut esimerkiksi Alfaman kaupunginosan käytännössä tyhjenemään paikallisesta elämästä.
Taviran ehkä ainoa nähtävyys on linnoituksen rauniot, lähinnä muurit. Niiden sisäpuolella on kirkko ja kiva pikkuinen puisto. Mitään varsinaista nähtävää siis ei ole, mutta rauhallisena lokakuisena päivänä siellä oli kiva käydä. Ylhäällä linnoituksella on myös (järjettömän kallis) ravintola ja sillä (melkein yhtä kallis) kattoterassi, josta on luultavasti kaupungin parhaat näkymät – ja parinkympin drinkit (en ottanut, koska viiniä sai 9 euroa lasi). Ilmapiiri oli hassu. Asiakkaiden oli pakko olla hyvin toimeentulevia, koska hinnat, mutta kaikki, minä myös, pukeutuneet vähän juntisti lomakamoihin. Sen sijaan henkilökunta pukeutuu ja käyttäytyy muodollisesti, ja taustalla soi hienostunutta loungemusaa eikä halpojen baarien tapaan jotain covereita. Yhtäkkiä kadulta kerrosta alempaa kuuluu hirveää räkätystä: muutaman kaljaveikon porukka on parkkeerannut nurkalle. Tällaiset kontrastit saavat ajattelemaan aina kaikenlaista.
Vähän vielä kaipasin merta, mutta jos rannalle haluaa, jokea pitkin pääsee muutamalla eurolla lautalla Ilha de Taviralle, saarelle, jolla on kymmenen kilometrin hiekkaranta mutta ei asutusta kuten Armonalla. Lauttoja kulkee suunnilleen tunnin välein. Halusin saarielämästä mieleeni jäävän vain Armonan, joten Taviran saaresta en osaa mitään muuta kertoa.
Tavira ei lopulta ollut paikka, johon minun olisi kannattanut mennä. Ei siinä mitään vikaa ollut, mutta päivä lisää Lagosissa ja kävely lännempänä jylhillä rannoilla olisi ollut minulle mieluisampaa. Kaikkineen Algarve oli ihana, ja sen lämpöön ja letkeyteen epäilemättä vielä palaan.
Lue lisää Algarvesta:
Hiljainen Sagres, vilkas Lagos ja upea Algarven rannikko
Seven Hanging Valleys trail – patikoimassa Algarvessa
Ilha da Armona – paratiisisaari Portugalin rannikolla
4 comments
Varsin hurjalta kuulostaa kyllä tuo Portugalin tilanne palkkojen ja asuntojen hintojen osalta. Samaa olen kyllä muuallakin ihmetellyt, onhan se aikamoista, jos aikuiset ihmiset asuvat kimppakämpissä vain siitä syystä, että rahaa ei ole. Kethän tuolla sitten omistavat noita asuntoja? Paikalliset rikkaat vai kansainväliset sijoittajat? Selvästi asunton tarjonta taitaa olla joka tapauksessa liian vähäistä.
Kyllähän tämäkin kivalta näytti, vaikka ei sitten ihan suosikiksi muodostunut.
Asuntojen omistus voi olla paikallisillakin, mutta myös ulkomaalaiset ostavat Portugalista asuntoja. Lissabonissa menee helposti niin, että kun ikääntyneet eivät enää pärjää omissaan tai menehtyvät, nuorempi polvi ei myy vaan laittaa lyhytaikaisvuokraukseen, koska sillä tienaa hyvin.
Portugali on silminnähden ränsistyneempi ja esimerkiksi liikenneoloiltaan kehittymättömämpi kuin Espanja, mutta sattui juuri silmiin BKT-kartta, jossa ero Espanjaan oli sittenkin aika pieni. Tuntuu kurjalta, että asumiskulut ovat kuitenkin noin korkeat nimenomaan suhteessa tulotasoon. Jos on meillä Suomessa omat ongelmamme talouden kanssa, niin ongelmatonta ei ole muuallakaan.
Tavira vaikuttaa kaikesta huolimatta leppoisalta ja mukavalta. Olipa alkuperäinen syy sitten ihan mikä tahansa, niin minusta on kiva, että päädyit tuonnekin. Asukkaita näkyy olevan 26 000 – miten erilainen ja kaupunkimaisempi tuo onkaan kuin joku suomalainen samankokoinen pitäjä, Imatra, Raisio, Raasepori… (No okei, Tammisaaren keskusta on kyllä ihan kiva sekin. Mutta silti!)
En osaa pitää Portugalia ränsistyneenä, mutta toki se taitaa olla läntisen Euroopan köyhimpiä maita. Kyllä se tietenkin näkyy. Mutta matkailumaana se on ihastuttava.