Olen taas tehnyt vähän oivalluksia. Tulin Lissaboniin tekemään etätöitä. Tulin vain vaihtaakseni vähän maisemaa, nähdäkseni auringon, kulkeakseni hetken aikaa taas vähän kevyemmissä vaatteissa, kerätäkseni uutta energiaa. Mutta tällaisella matkalla oikeastaan vähän niin kuin asun täällä, siis en lomaile, tutki nähtävyyksiä, etsi erityisesti mitään uutta. Taas jotain kapeaa Alfaman kujaa rinnettä ylös noustessani tajusin, että olen aika surkea matkabloggaaja. Ei näiden minun Lissabon-päivieni pohjalta pysty antamaan vinkkejä, mitä täällä kannattaisi tai voisi tehdä. Mutta kerron, mitä minä tein.
Vuokrasin asunnon. Se on nätti, puhdas, sänky mukava. Sijainti on erinomainen Alfaman sydämessä. Mutta siellä ei voi nukkua ilman korvatulppia. Suloinen vanha ratikka, turistien suosima numero 28 ajaa kapealla kadulla taloni edessä. Kovan äänen lisäksi sen jokainen ohiajo tuntuu myös tärinänä, ja meteli on luokkaa kuin se ajaisi sänkyni halki. Uneton Lissabonissa.
Ensimmäisenä aamuna kymmenen metriä kotioveltani Copenhagen coffee lab and bakeryn tuoksu houkutteli sisälle, ja niinpä olen palannut sinne joka päivä aamiaiselle. 11 euron aamiaissetti on ihana, täydellisesti mietitty kokonaisuus tanskalaisia herkkuja. Sen voimalla olen sitten tehnyt aamukävelyn ja mennyt takaisin asunnolle töihin. Tähän kalorimäärään ehkä pitäisi kävellä järjettömästi. Mutta päätin nauttia. Askeesi tulkoon myöhemmin. Joitain tunteja töitä, lounaalle, siinä istuskellessa vähän lisää töitä (Ja kun tätä tekee myös viikonloppuna, kyllä työtunnit täyteen tulevat – ei huolta.)
Parasta Alfamassa on minusta se, että se vain on. Ei tarvitse muuta kuin kävellä kujia ylös ja alas. Onhan täällä vaikkapa linna, mutta olen ollut siellä aiemmin. On näköalapaikkoja, joilta näkee yli kaupungin. On pieniä ravintoloita ja viinibaareja, joissa on ihana palvelu ja takuuvarmasti hyvää ja tuoretta ruokaa (ainakin jos tykkäät kalasta). On kahviloita, leipomoita, auringossa kylpeviä terasseja, kolisevat ratikat, leppoisa tunnelma. Rakennusten kauneus ja rumuus, rappioromantiikka, kaakelipinnat, rosoisuus, graffitit. Ja ihmiset. <3
Yhtenä iltana halusin pastel de natan, portugalilaisen kermaleivoksen (okei, kaksi, ovat niin pieniä). Tiskissä olivat pinnasta vähän mustia. Vähän sitä siinä mutisin, kunnes isäntä poistui paikalta. Vähän säikähdin, että mutinani ehkä sai loukkaantumaan, mutta jäin odottamaan. Minuutin kuluttua mies palaa takaisin kädessään kaksi täydellistä leivosta. Tai kun halusin vähän viiniä mansikoiden ja auringonlaskun seuraksi, löytyi pikkukaupan kylmätiskistä ihana rosé, jostain kassatiskin alta mukeja ja saapuipa myös toinen rouva korkkiruuvi kädessään ja avasi pullon minulle.
Entä se ravintola, jonka ruokalistalla on ”worst chocholate cake in Lisbon”. Olin mainoksen uhri, tietenkin – eikä muuten ollut yhtään turhaa kaloria siinä. Jokainen oli jopa kahden arvoinen. Tai Alfama Gourmet -niminen pieni viinikauppa ja -baari kotikadullani. Sen pitäjä jutteli kanssani, kun sisään tuli nuoripari ostamaan halpaa viiniä. Se oli heidän kriteerinsä. Mies löysi heille sopivan, tarjosi juustoakin, vaikka tiesi, että eivät nämä tyypit ostaa enempää.
Alfama on myös fadopaikkojen valtakuntaa. Niitä on lukuisia. Pakkohan sekin oli kokea. Mutta miten osuinkaan pilveä polttelevan naisen paikkaan, joka oli tietenkin täynnä. Minulle tehtiin tilaa, kysyttiin kotimaata ja kohta koko pikkuravintolaa kehotetaan antamaan aplodit yksin matkustavalle suomalaiselle. Olin jumissa. Laulanta raastoi korviani. Ehkä fado voi olla parempaakin, mutta tämä kokemus ei rohkaise menemään uudelleen. Viinilasikin oli niin iso, että eihän siitä heti tohtinut lähteä. Ei tietenkään ennen kuin illan viimeinen kappale oli laulettu.
Kolmena iltana yritin selvittää parasta auringonlaskupaikkaa. Piknik-eväineni istuin Graçan kaupunginosassa (en tiedä, mistä kaupunginosien raja menee) Jardim da Cerca da Graçan yläpuolella kivimuurilla. Seurailin iltakävelyllä olevia koiria, puistossa kitaraa soittavaa rastatukkamiestä, join vähän viiniä ja söin mansikoita. Kirjoitin Facebookissa, että tämä on niitä hetkiä, jotka olisivat parhaita jaettuna mutta eivät ollenkaan hullumpia yksin. Toinen hyvä auringonlaskupaikka, ehkä parempikin, on Miradouro da Graça. Näkymä on avarampi. Siinä on terassi mutta myös mahdollista hengailla ostamatta mitään. Sitten se, jota kuvittelin parhaaksi, olikin pettymys. Miradouro das Portas do Solin kupeessa on loungeterassi (Portas do Sol), jota olin aina aikasemmin vältellyt, koska pelkäsin kalliiksi. Hinta ei osoittautunut lainkaan ongelmaksi mutta se kyllä, että aurinko laskee ihan toiseen suuntaan. Seurasin väriä vaihtavaa pilveä, mutta auringosta ei näkynyt vilaustakaan.
Olen tähänkin asti pitänyt Lissabonista, mutta nyt rakastuin. Lissabon <3
20 comments
Lissabon on kanssa omia suosikkeja, 2 kertaa tullut käytyä. Tuo etätöiden yhdistäminen Portugaliin kuulostaa myös erittäin hyvältä ajatukselta 😀
Sanoisin, että jokin vähemmän kiinnostava paikka on kyllä töiden näkökulmasta parempi…
Ihanasti vangittu Lissabonin tunnelma! Tuli ihan ikävä kaupunkia. Olen käynyt siellä itse kerran, mutta uskon että tulen palaamaan kaupunkiin vielä!
Sitten onnistuin, jos sain sinut ikävöimään. Jotain mielettömän kiehtovaa Lissabonissa kyllä on.
Ei vitsit miten ihania Lissabon-kuvia! 🙈😍 Ja tunnelmia, oioi.
Kamala ikävä tuli HETI, ihmekös.
Juuri sanoi työkaveri samaa, että oli katsonut kuvia ja alkanut tahtoa takaisin. Lissabon vaan on superihana kaupunki.
Juuri sitä Lissabonin tunnelmaa, joka vetää puoleensa ja jota kaipaa. Viime vuoden huhtikuussa kävin katsastamassa aika sateisen Lissabonin ja sain muutaman hetken nauttia aurinkoisesta kaupungista jonne haluan ehdottomasti uudelleen ja juuri noihin tunnelmiin.
Minulla kävi mielettömän hyvä tuuri säiden kanssa. Sain ehkä kolme pisaraa vettä niskaani koko melkein viikon aikana, ja kun lähdin pois, lämpötila laski huomattavasti ja alkoi sataa. Nautin mitä kauneimmasta keväästä.
Tässähän oikeastaan tiivistyi juuri se, mitä Lissabonissa nimenomaan kannattaa tehdä: nauttia tunnelmasta! Siihen se kaupunki on juuri omiaan, ei muita vinkkejä välttäättä tarvitakaan. 🙂 Olen käynyt Lissabonissa vain kerran, mutta ehkä joskus palaan, sillä tykkäsin kyllä kaupungin rappioromantiikasta ja niistä ihanista kaakeleista hurjan paljon. Kävin siellä tammikuussa, joten olisi mukava käydä seuraavaksi nauttimassa kesän kuumuudesta.
Nyt oli kaupunkilomailuun aivan parhaat säät. Tarkeni hyvin ulkona, kuten kuvista huomaat yhtenä päivänä myös ihan mekossa, muuten usein farkuissa ja puserossa, mutta ei ollut kuuma. Mäkien tallustelu voisi olla turhan rankkaa kesällä. Vai onkohan Lissabonissa koskaan niin kuuma (Atlantti)? En muuten tiedä.
Hyvät kuvat! Portugali on minulta vielä käymättä mutta kiehtoo
Kiitti! Lissabon ja Porto ovat ainakin minusta suositeltavia kaupunkikohteita, ja Douron laakso, jos haluaa nähdä kauniita maisemia.
Kieltämättä näytätkin tuossa ensimmäisessä kuvassa siltä, että kuulut sinne😁
No eikö! Rappioromanttinen muija ja kaupunki. 😀
Olisipa sellainen työpaikka, joka sallisi etätyöviikon ulkomailla. Meillä saa pitää vain 1-2 päivää viikossa, joka sekin on jo huippusaavutus muutaman vuoden takaiseen. Mutta sitten Lissaboniin! Olen siellä kerran käynyt, mutta todennut jo aiemmin, että kyllä sinne täytyy joskus uudestaan päästä. Meitäkin silloin sää suosi (olimme huhtikuussa) ja kaupunki näytti rappiollisen kauniilta aurinkoisessa säässä. Portugalia olisi kiva kierrellä muutenkin mm. Porto kiinnostaisi.
Minulla tämä on mahdollista pari kertaa vuodessa, ei mitenkään viikoittain edes yksittäisiä päiviä. Minulle ovat kyllä varsinaisia henkireikiä, joiden avulla jaksaa taas.
Vuosi sitten olin talvilomalla Portossa, Bragassa ja Douron laaksossa ajelemassa. Oli kiva reissu sekin. Etelässä olen ollut vain Farossa, mutta se ei tehnyt mitenkään lähtemätöntä vaikutusta. Olen kuullut, että etelässsäkin olisi ihania kohteita. Kai sinnekin vielä. Mutta
Lissaboniin palaisin ihan koska vaan.
Minä kanssa rakastan Lissabonia ja niitä leivoksia myös 🙂 Lissabonissa voi vain kävellä kapeita kujia ylös ja alas, katsella azulejo kaakeleita talojen seinissä ja juoda viiniä päivästä toiseen. Me oltiin toissa kesänä kiertämässä Portugalia, silloin vietimme viikon Lissabonissa. Seuraavalla kerralla haluan mennä vierailemaan Portossa.
Porto on hyvin samanlainen kuin Lissabon, mutta jotenkin pienemmässä koossa. Sitä halkova joki tuo oman lisänsä. Jos tykkää Lissabonista, tykkää myös Portosta. Yksin matkalla olevalle minusta Lissabon on helpompi. En osaa selittää tunnetta, mutta Portossa koin olevani yksin, Lissabonissa en niinkään.
Harmi, ettei minulla ole mahdollisuutta etätöihin – tuollainen “työloma” kuulostaa nimittäin varsin houkuttekevalta! Vuoden sisään lken useamman kerran hyomannyt harkitsevani pientä minilomaa Lissabonissa, eikä tämä kirjoitus tehnyt ajatusta yhtään hullummaksi. Joskus vielä lähden! Kiitos tunnelmallisista kuvista myös, ahh! 😊
Lissabon on todella ihana. Ensi viikolla tuuttaan lisää kuvia. Ehkä sen jälkeen alat jo varailla lippuja. 🙂