Ilha da Armona oli minun paratiisini lokakuisena torstaina. Usein paratiisit ovat hankalasti saavutettavia, mutta ihana Ilha da Armona ei ole: Se on pieni saari Portugalissa Olhãon kaupungin edustalla vain noin 20 minuutin lauttamatkan päässä. Lauttojakin kulkee monta kertaa päivässä. Meno-paluun saa alle vitosella. Jos haluat kokea saaren, kuten minä, tässä on pari vinkkiä: Älä matkusta sesonkina. Mene aamun ensimmäisellä lautalla.
Lautta toi mantereelle koululaisia ja aikuisia töihin ja kauppa-asioille. Mantereelta saarelle meitä ei montaa ollut aamulautalla. Se jo lupasi hyvää. Me vähätkin hajaannuimme nopeasti. Ilha da Armona on autoton. Näin muutaman mönkijän, mutta muuten siellä liikutaan jalkaisin. Suora tie vie satamasta saaren toiselle puolelle loputtoman pitkälle hiekkarannalle (Praia da Armona). Rannan alkupäässä on ravintola ja jonkin verran aurinkotuoleja, mutta sen jälkeen ei ole kuin autiota hiekkarantaa silmänkantamattomiin. Siellä me olimme, minä ja pari simpukankerääjää. Edellisen päivän sateiden jälkeen pilvipeitekin alkoi repeillä ja aurinko paistaa. Jatkoin kävelyä. Vain lennot Faron lentokentälle häiritsivät absoluuttista rauhaa. Jos olisin jatkanut nelisen kilometriä, olisin tullut toiselle rannalle (Fuseta Beach). Samaa rantaa sekin kai käytännössä on, mutta siellä olisi seuraavat palvelut.
Saarella sanotaan olevan 800 taloa. Se kuulosti paljolta, mutta ehkä niitä on levinnyt laajemmalle kuin tajusin. Jostain luin, että saarella asuisi pysyvästi vain 50 ihmistä. Kalastus on ennen ollut pääelinkeino, mutta nykyään suurimmat tulovirrat tulevat turismista. Aloin niin haaveilla omasta pikkutalosta, kultaisesta noutajasta, jonka kanssa tekisin pitkiä kävelyjä rannalla. Koska jollain pitäisi unelma elättää, jokin pikku bisnes kai pitäisi olla. Toistaiseksi palasin vielä kotiin ilman talokauppoja.
Kun istuin rantaravintolassa lasillisella merta ja kivaa letkeää musaa kuuntelemassa, alkoi lautan suunnalta tulla joitain turisteja. Ehkä he olivat olleet saarella yötä. En tiedä. Siellä on joitain bungaloweja tarjolla. Saarella yöpyminen olisi ihanaa, mutta viihtyminen epäilemättä hyvinkin sääriippuvaista. Olin hyvilläni, että edellisen sadepäivän olin pysynyt kaupungissa. Kun lähdin pois, kaupungista tullut lautta toi mukanaan kymmeniä turisteja. Olin nähnyt saaren parhaimmillaan. Lähdin, kun rauha mureni. Rannalta kyllä löytää rauhallisen ja suorastaan aution paikan itselle, jos yhtään pidemmälle kävelee, jos siis haluaa oleilla rannalla. Minä halusin vain nähdä saaren – ja näemmä rakastua siihen.
Oleilin pari päivää Olhãossa, kaupungissa, josta lautat vievät Ilha da Armonalle. Se oli ihan aito, vaikka olihan meitä turistejakin. Olhão on ehkä köyhintä näkemääni Portugalia. Sellainen vaikutelma syntyi, kun seurasin ihmisiä vähän kauempana rantakadusta ja turistien suosimista kortteleista. Näkyi kodittomuuttakin. Turistit kerääntyvät rantakadun terasseille, rannan suuntaisen kadun ravintoloihin ja parin lähikorttelin baareihin, kävelykeskustan joihinkin kivoihin liikkeisiin. Iltaisin pari korttelia kauempana en voi sanoa pelänneeni, mutta oli hiljaista ja ehkä vähän huono-osaistakin.
Mutta Olhãossa on kauniita taloja, kuten Portugalissa usein on. Kaakelijulkisivut ovat niin leimallisia maalle. Joitain upeita muraaleja näkyi, ja kun lähdin ajamaan kohti länttä, näin upeiden maalausten peittämän kokonaisen autioituneen rakennuksen. Osuin Olhãon kirjaimellisesti huonon sään aikaan. Oli melkoinen myrsky. Tein kuten vuosi aiemmin myrskyn riepottelemassa Ranskassa: maksoin suoratoistopalvelusta ja pidin Koskinen-maratonin huoneessani ja poistuin ulos vain syömään. Lepopäivä teki hyvää.
Lue lisää Algarvesta:
Hiljainen Sagres, vilkas Lagos ja upea Algarven rannikko
Seven Hanging Valleys trail – patikoimassa Algarvessa
Tavira – Portugali
4 comments
Katsoin tätä ensin puhelimella, mutta oli pakko ottaa läppäri käyttöön, kun kuvat näytti jo puhelimeltakin niin kivalta! Niinhän se yleensä tosiaan on – aamu on monessakn mielessä paras aika. Hienolta näyttää autio ranta, mutta taloista pidän vielä enemmän. Mutta Olhãossan talot tosiaan vielä hienompia!
Kiitos, että kerroit. Tästä tuli hyvä fiilis. Siis että kuvat vaativat suurempana katsomista.
Oma pikkutalo saarella olisi kyllä niin siistiä! Oispa jo eläkkeellä. 😀
Saarikin näyttää kivalta, mutta Olhão kaikessa ränsistyneisyydessään vielä kivemmalta. Siellä varmasti viihtyisin, kävelemässä noita kujia päämäärättömästi ristiin rastiin. Portugali tuntuu paljon Espanjaa köyhemmältä, ihan jo Lissabonia ja Madridia kun vertaa, niin ero on valtava. Pidän molemmista, vaikka niin erilaisia ovatkin. Tai ehkä juuri siksi.
Olhão on varsin pieni. Sen ehtii nähdä päivässä helposti. Käveltävää ei oikein pidemmäksi aikaa riitä. Mutta ehdottomasti se on kiva.
Sama vaikutelma minulla, että Portugali olisi Espanjaa köyhempi. En sanoisi, että paljon, mutta ehdottomasti jonkin verran. Hintataso on sielläkin kuitenkin noussut viime vuosina paljon.