Olin jumissa Umagissa. Olin maksanut kahdesta yöstä, ja vaikka mieli olisi tehnyt lähteä pysyvästi ensimmäisen yön jälkeen (oikeastaan jo ennen sitä), ei mitenkään ollut järkevää heittää yli satasta yö maksanutta kämppää hukkaan ja maksaa toisesta luultavasti sitäkin enemmän. Mutta kun pitkään nukuttuani heräsin, hyppäsin autoon ja kaasutin kauas. Määränpääni oli Rovinj, josta olin kuullut vain hyvää. Valitsin vähän hitaamman pikkutien maksullisen motarin sijaan ajatuksella, että ehkä maisemat ovat kauniit. Tie ei kuitenkaan kulkenut esimerkiksi rannalla, ja aika vähän näin. Liikenne veti hitaasti, ja jossain vaiheessa kyllästyin ja siirryin motarille. Eivät tiemaksut Kroatiassa pahoja ole. Pisimmästä pätkästä Plitvicestä tullessa maksoin kympin, tästä vähän yli euron.
Ihan muutama muukin oli tullut kaupunkiin. Parkkikset olivat täynnä. Ei auttanut kuin seistä jonossa odottelemassa vapautuvia paikkoja. Vähän oli tullessa epäilyttänyt, kun kaupunki mainosti itseään suurilla kylteillä turistikaupungiksi. Tarkoittaako se basar oleh oleh -meinikiä ja krääsän myyntiä vai vain sitä, että paikka on turistille kiinnostava? Oikea vastaus: molempia.
Rovinj on ehdottomasti kaunis. Siellä on kiva kuljeskella toisaalta rantakadulla katsomassa veneitä, istumassa kahvilassa, haistelemassa merta, antamassa merituulen heiluttaa hiuksia ja viilentää vähän ilmaa. Sen kapeat kävelykadut nousevat ja laskevat rinteessä, päätyvät ylös kirkolle ja taas alas kohti merta. Vanhoissa taloissa ja kujissa on jotain Venetsiaa – ilmankos tykkäsin. Mutta turisteja on paljon, hinnat ovat kalliimmat kuin olivat sisämaassa (ehdottomasti kohtuulliset silti), parkkipaikalta lähimmälle kujalle oli vain vieri vieressä rihkamakojuja. Kujat pullistelevat korukauppiaita ja käsityötä, taidetta ja “taidetta”.
Mutta ilmapiiri on leppoisa. Turisteja on kaikkialta. Kielten sekamelskasta kuulee satunnaisesti tuttuja sanoja ja lauseita, kerran suomeksikin. Jossain on uimarantakin, mutta sitä en nähnyt. Oli kuitenkin merkkejä rannalta tulemisesta tai sinne menossa olemisesta. Toisaalta rannan läheisyys tuo mukanaan myös niitä ilmiöitä, joita en oikein arvosta: bikiniä katuasuna, paljasta kaljavatsaa ruokaseurana. Nämä ilmiöt ulottuivat Umagista Rovinjiin asti.
Lounaalla opin taas jotain uutta: missä italialaisia turisteja, siellä risotto omaan makuuni suorastaan raakaa. Tarjoilijan neuvo: pyydä kypsänä. Sellaisena sen kyllä saa, mutta ei automaattisesti, koska italialainen jättää pehmeäksi keitetyn riisin syömättä. Matkailu avarsi. Ja lokit. Ne ovat Rovinjissa kissan kokoisia ja ahneita.
4 comments
Ihania kuvia, tulipa taas ikävä kesää ja Kroatiaa 😉 Meillä vissiin kävi kesäkuun puolivälissä tuuri, sillä turreja ei ollut tunkuun asti, monilla kujilla sai ihan itsekseen vaeltaa (=alamäkiluistelua!!), ja satamassa oli autollekin yllin kyllin tilaa. Siitä kun käveli kaupunkiin, meille osui vissiin jopa oikea toripäivä hedelmineen, vihanneksineen, hunajoineen ja öljyineen. Ainoa ‘biitsi’ on vanhankaupungin alueella, eli muutama betonitaso ja röpelöinen kivikasa lounaiskulmalla, yksi täti-immeinen siellä yritti kahlailla, ei kovin kivalta näyttänyt. Onneksi varsinaiset uimarannat olivat yleensä näiden vanhojen kaupunkien ulkopuolella, samoin kaikenlaiset resortit ja camping-alueet, joita kyllä riittää. Rovinjin lähellä on myös söpö Bale/Vale -niminen kylä. Limskin vuonoa jossain hehkutettiin, eipä ollut ainaskaan näin suomivinkkelistä kummoinenkaan.
Minä en onnistunut “biitsiä” edes löytämään, mutta kuvittelevan olevan isokin, kun niin paljon jengi kulki bikineissä ja vain jotain pikku riepua siinä päällä. Vissiin ei Istrian rannikko ole erityisen hyvää rantalomalle? Että jos sitä haluaa, on paras mennä Etelä-Kroatiaan? Siellä olen ollutkin. Istriassa parasta olivat minusta sisämaan kylät, mutta oli rannallakin nättiä.
Kylläpä on kaunista. Kyllä tuo osa Kroatiasta pitää vielä myös kokea. Nythän kesällä matkaamme Dubrovnikiin ja aiemmin olemme käyneet Splitissä.
Oltiin monta vuotta sitten pari viikkoa Kroatiassa. Vuokrattiin pari kämppää aina viikoksi kerrallaan. Silloin pyörittiin paljon Etelä-Kroatiassa. Dubrovnikin päivänä satoi. Se on harmi, koska kaupunki vaikutti tosi kivalta. Tykkäsin kyllä myös Zagrebista, johon lensin viime kesänä. Plitvice oli upea, ja kyllä täytti Istriakin odotukset. Suosittelen. Ihanaa matkaa!