Kolmen ja puolen viikon reissun jälkeen tuli tehtyä virhe. Turkissa ja Kroatiassa sisämaassa oli siihen asti kaikki ollut vähintään tosi kivaa. Useimmiten ihanaa, välillä ihan kivaa, sitten taas luksusta ja superia. Mutta kun annoin kukkaron puhua liikaa, päädyin Umagiin. Kyllä yritin kuvia katsoa, ja niiden perusteella huvivenesatama ei nyt ihan ollut Fethiyen veroinen, mutta sellainen leppoisa purjehdustunnelma haluttiin välittää. Halusin meren rannalle ja löysin hinta-laatusuhteeltaan parhaan (kuitenkin yli satasen yö) majoituksen Umagista. Porec ja Rovinj olivat kavunneet liian kalliiksi, olinhan taas varaamassa vain paria päivää etukäteen.
Mutta Umag edusti pitkälti sitä, mitä kohteeltani en halua. Olen luonut itselleni standardit, joiden mukaan valitsen kohteet ja majoitukset. Umag ei täyttänyt niitä.
Voisin kirjoittaa postauksen, kuinka ihana Umag on. Olisin kyllä saanut otettua kuvia niistä harvoista asioista, jotka olivat kauniita. Oikeilla kuvakulmilla pystyy hävittämään rumuuden. Vähän mietinkin kahta erillistä postausta: unelmakuva ja todellisuus, mutta en halunnut käyttää paikassa niin paljon aikaa, että olisin saanut oikeat kuvat.
Puiset pienet kalastajien veneet ovat suloisia. Valkoiseksi maalatut terassin kaiteet, kukat ja kirkkaan turkoosit säkkituolit saavat baarin kivaksi taustaksi viinilasille, jos takana vielä liplattaa meri. Mutta kun selän takana soi pelkkä kasarikama, toisessa suunnassa näkyy ehkä samalta ajalta peräisin olevia hotelleja, joita ei ole lainkaan kunnostettu tai fiksattu rakentamisen jälkeen, tulipunaiseksi palaneita ihmiskehoja betonirannalla, ravintolassa pelkissä speedoissa istuvia samoja hahmoja, kaljaa kiskovia isejä ja äitejä. Tiesin, että yksi iltapäivä Umagia oli kylliksi. Vierasvenesataman Lido-ravintolossa ruoka oli onnetonta, palvelu vielä huonompaa.
Tiedän vähän liioitelleeni, kun varasin kahdeksi yöksi kolmion, mutta se oli hinta-laatusuhteeltaan paras vaihtoehto. Huoneistoni oli uusi, skandinaavisesti sisustettu ja ihan viihtyisä. Takapihan poreamme houkutteli tähtitaivaan alle minua ja viinipulloa. Esittelytekstistä en ymmärtänyt, että amme ei olisi vain tämän asunnon. Kuulin jakavani sen yläkerran mukavan vähän vanhemman pariskunnan kanssa. Mutta kun tulin, sinne kirmasi kaksi pimua bikinihousut kurottuna pyllyvakoon, kaiuttimet puhelimissa päällä ja puhelut poikaystäville käynnissä, teiniriemua ja kiljuntaa. Ja illalla kun olin viinipulloni kanssa valmiina, oli vesi juuri vaihdettu ja 21-asteista. Odottelin pari tuntia, ja se nousi 24:ään. Tähtitaivas oli kaunis. Menin nukkumaan. (Toisena iltana otin revanssin ja lojuin poreissa.)
12 comments
Nojoo ei kyllä vaikuta unelmakohteelta!
hyvä että kerroit rehellisesti oman mielipiteesi. Minun mielestäni on aina paras kun matkailijat kertovat rehellisesti oman kokemuksen, ilman sellaista että kaikki kohteet on paratiiseja -hehkutusta. Olen kyllä itsekin huomannut sen että jotkut hotellit sun muut jätetään aivan sortumaisillaan olevaan kuntoon, eri kohteissa. Olen ollut kerran sellaisessa hotellissa jossa oli parveke johon ei voinut mennä, sillä hotellin eteen oli tippunut tiiliä parvekkeista. Kohteet joissa ei voi kun kitata kaljaa sisäänheittäjien huutaessa, ei myöskään ole minua varten
Harvoin osuu kohdalle täysin omaan makuun sopimattomia kohteita. Nyt niin kävi. Siellä ollessa kyrsi ihan oikeasti. Nyt sillekin voi jo nauraa, mutta todellakin olisin ollut mieluummin jossain ihan muualla. 🙂 On ihan uskomatonta, että omaisuudesta (kalliista rakennuksesta) ei pidetä huolta.
Yksi sana. Kiitos! Ihanaa kun kerrot rehellisesti, sillä netti on niin täynnä feikkejä hehkutuksia ja liibalaabaa. Jaska paikka, piste. Ja öh noita kanssaturisteja.
Olen ottanut alusta asti blogissa linjan, että on myös paikkoja, jotka eivät ole hyviä. Tietenkin yritän löytää vain ihania, kuten Brda, jossa olen nyt. Ei tästä ole pahaa sanottavaa. Mutta Umag oli kämäinen. En keksi muuta sanaa kuvaamaan sitä paremmin. Mutta paikka oli täynnä ihmisiä. Se on ehdottomasti paras paikka jollekulle. Tämä onkin blogeissa vähän vaarallista, jos ihan ekaa kertaa tulee lukemaan eikä tiedä, millainen reissaaja blogia pitää. Ja kun jaoin ensi ajatukset Umagista blogissa, ei palaute ollut pelkästään hyvää. 🙂 Koska ei saisi vissiin matkustaa omalla tavalla ja omilla standardeilla.
Muistan keskustelumme näistä speedo-jengeistä rannoilla ja rantabaareissa… 😛 Mukava lukea rehellinen ja kaunistelematon mielipide kohteesta, joka ei yksinkertaisesti täyttänyt odotuksia. Mulle Umag on aivan never-heard paikka, ei tullut vastaan kun selailin minne Istrian rannikolla kannattaisi mennä. Ja hyvä niin, että Pula veti pidemmän korren! 🙂
No ei varmaan tullut vastaan kannataa mennä -paikkojan kohdalla. 😀 😀 😀 En minäkään sitä entuudestaan tuntenut. Nyt tunnen liiankin hyvin noin niin kuin omiin tarpeisiini nähden. 😀
Kiitos tästä postauksesta, sillä omalla reissulla jäi vähän mietityttämään mitä Umagissa olisi ollut. Me käveltiin vain parisataa metriä parkkipaikalta rannan lähimpään jätskibariin, ihailtiin dramaattista auringonlaskua, otettiin kuva tuollaisesta kalastajan veneestä ja kiirehdittiin sitten pois, kun lähestyvän ukkosmyrskyn ensimmäiset pisarat alkoi ropista niskaan. Tuli siis koko Umag tehokkaasti koettua puolessa tunnissa 😀
Se puoli tuntia oli varmasti kylliksi. Olet onnellisempi näin. Jonkinlainen keskusta tai vanha kaupunki Umagissakin saattaa olla. En tiedä. Tuon rannan näkeminen riitti mulle.
Olisi varmaan kannattanut käydä Sataman ulkopuolella… kaunneimmat paikat ovat Umagin pohjoispuolella tenniskeskuksen lähellä – ja siitä vielä pohjoiseen poispäin. Ei kukaan tuolla satama altaalla hengaa!
Noilla kulmilla näytti kyllä vallan paljon jengiä hengailevan. Epäilemättä olin väärässä paikassa. En voi kuvitella noilla kulmilla olevan mitään niin kammottavaa kuin oma kokemukseni Umagista. 🙂
Oletko saanut luvan kuvata noita ihmisiä? Veikkaan, että et.
Yleisillä paikoilla kuvaaminen on ihan sallittua.