“Onnelliseksi tulee, kun lakkaa haaveilemasta”, sanoo toinen päähenkilö Miika Nousiaisen Juurihoidossa. Tavoitan jotain tuosta ajatuksesta, mutta silti olen taipuvainen ajattelemaan, että haaveet toisaalta auttavat joskus läpi harmauden ja että toteuttaessani omia unelmiani voisin olla onnellisimmillani – tai jos ne eivät teekään onnelliseksi, olenpahan ainakin yrittänyt.
Oma kestohaaveeni on ollut vähän pidempi irtiotto: kuukausia pois töistä, kuukausia maailmalla, ilman valmiiksi suunniteltua aikataulua, suuntana vain se, mihin mieleni juuri silloin tekee. Nyt, kun lähtöön on aikaa viikko, en ole ihan varma, onko tämä maailman paras idea, mutta se johtuu ehkä enemmän siitä, että työpöytä ei todellakaan ole vielä lähtökunnossa eikä sitä myöten mielikään vielä lähtövalmiina.
Kun varmistui, että saan seikkailuni, haaveilin hetken maailmanympärimatkasta, mutta koska en ollut valmis säästämään matkustamalla odotusaikana vähemmän, ei talous antanut periksi. Toisaalta ei minulle ole itseisarvo yhdellä matkalla kiertää palloa, enkä olisi ehtinyt ja halunnut tehdä niin paljon valmiita suunnitelmia. Kustannussyistä päädyin Kaakkois-Aasiaan. Siellä on paljon tuttua, paljon tuntematonta. Siitä syntyy epäilemättä mainio kombo.
Olen arjessa tehnyt itsestäni liian kiireisen. Haluan katkaista myös tämän kierteen. Aion panostaa omaan hyvinvointiini, tehdä asioita, joihin muka ei ole ollut aikaa. Luen. Liikun. Laiskottelen. Leppoistan. Haaveeni melomisen opettelusta ja suppailusta aina kuin mahdollista jouduin hylkäämään terveyssyistä. Mutta yritän noudattaa fyssarin ohjeita ja saada olkapääni sellaiseen kuntoon, että vielä joskus tuokin unelma toteutuisi.
Milloin olen saanut idean, mihin mahdollisesti menisin, olen selaillut Instagramia fiiliksen nostatuksen vuoksi, mutta aika usein pettynyt: voi miksi se järjetön selfieiden määrä? Haluaisin nähdä, miltä aidot kuvat vaikka Halong Baylta näyttävät, koska mainoskuvien käsitelty todellisuus on toinen. Siellä näyttää Instagramin perusteella aina sumuiselta, mitä nyt sieltä turisten naamojen takaa näkyy. Olen halunnut paeta Instan avulla rannoille, joille ehkä olisin menossa pitkille aamukävelyille, mutta rantakuvat ovat usein vain reisiä, rintoja ja pyllyjä. Sääli. Niiden avulla kun ei kohdetta kannata valita.
Olen kuulemma rohkea. Tätä perustellaan aina sillä, että kun niin pitkäksi aikaa lähden yksin. Vaikka välillä matkaseuraa saankin, olen kuukausia itsekseni. Minusta matkustaminen niinkään ei kysy rohkeutta vaan se, että uskaltaa elää omannäköistään elämää muiden mielipiteistä välittämättä, se, että uskaltaa tarttua unelmaan, jos siihen on mahdollisuus. Tätä rohkeuden lajia ajattelin harjoitella.
“To make dreams real first you have to have them.” Minulla oli. Ja nyt niistä on tulossa totta.
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka ideana on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. Jaa oma Instagram ja matkailu -aiheinen, suomenkielinen postauksesi alla olevasta add-linkistä. Instagram Travel Thursdayhin voit osallistua Travelloverblogin, Murumoun tai Skimbacon kautta. Voit lisätä linkkisi mihin tahansa näistä blogeista, ja se näkyy kaikissa. Muista lisätä postaukseesi linkit emoblogeihin ja kertoa, että osallistut IGTT-kamppikseen.
Instagram Travel Thursdayn kantava ajatus on sosiaalisuus. Muistathan myös lukea toisten juttuja, osallistua keskusteluun, kommentoida ja tykkäillä muiden mukana olevien kuvista Instagramissa sekä jakaa kuviasi #IGTT- tai #IGTravelThursday-tunnisteella. Minut löydät Instasta nimellä @travelloverblogi.
IGTT-uutiskirjeen (kerran kuussa, muistuttaa kamppiksesta ja tulevista teemapostauksista) voi tilata tästä linkistä. Kirje saattaa mennä roskapostikansioon.
50 comments
Onnea unelman toteutukseen! tuo on ihan totta omien unelmien toteutus on rohkeaa, kaikki eivät uskalla lähteä vaikka pystyisivät.
” mutta koska en ollut valmis säästämään matkustamalla odotusaikana vähemmän, ei talous antanut periksi. Toisaalta ei minulle ole itseisarvo yhdellä matkalla kiertää palloa, enkä olisi ehtinyt ja halunnut tehdä niin paljon valmiita suunnitelmia. ”
Sama täällä, olen aina välillä kovastikin miettinyt maailman ympäri matkaa ja löytänyt jopa monta sopivaa vaihtoehtoa. Tosin ne vaihtoehdot eli kiertoreissut (ja risteilyt) olivat aina silloin kun en niille olisi päässyt/pystynyt menemään. Huomasin myös että minun taitaisi olla pakko jättää maailman ympäri matkalla välistä Kiina sekä Intia, koska molemmissa on runsaasti ilmansaasteita, mutta ne usein sisältyvät koko reissun varrelle. Intian tilannetta en edes ensin tiennyt. Olen aika paljon jo kiertänyt Eurooppaa, tosin aina tuonne etelämmäs mieluiten keväällä/kesällä, joten välillä on jopa tuntunut paremmalta jättää se maailman ympäri matka vielä haaveeksi. Kaiken lisäksi olen sitä sorttia joka sairastuu heti vatsatautiin ainakin päiväksi jos ravintolan keittiö on likainen, tai jos joku aivastaa. Olisipa helppoa vaan matkustaa minne vain jos ei tarvitsisi ajatella ravintoloiden hygieniatasoa tai ilmansaasteita.
Ilmeisesti olet katsonut jotain valmismatkoja maailman ympäri, kun sanoit, että olisi pakko mennä Kiinaan tai Intiaan? Itse räätälöimällä nuo maat on helppo kiertää. Onpa kyllä harmillistä, jos olet niin herkkä, että lyhytkin vierailu voisi olla haitaksi.
Ootko youtubea kokeillut inspiraation etsimiseen? kun instagram on täynnä selfieitä
Hyvä kysymys, mutta en ole. En oikein välitä videoista. En osaa sanoa, mikä niissä tökkii, mutta jostain syystä en innostu ollenkaan.
Onpas kattava kuvagalleria Balilta. Meillä Bali oli vain 10pv vierailu ja siitäkin suurin osa sitä koilisnurkkaa.
No, mutta blogimeemeihin on tullut osallistuttua yli 10v, mutta nyt tuli vasta ensimmäinen IGTT-osallistuja. Wau! ^_^
Tervetuloa mukaan IGTT:n iloiseen joukkoon! Kuukaudessa ehti Balia jonkin verran. Vaikka meillä oli koko ajalle talo tukikohtana, oltiin öitä myös muualla. Ja tulihan siinä käytyä Gili Trawanganilla ja Bruneissakin. 🙂
Unelmia täytyy todellakin olla! Joskin jossain määrin ne kannattaa olla realistisia, jotta ne on toteutettavissa. Ilman toteutusta niistä unelmista ei oikein ole hyötyä. Tällaisista unelmista on taas niin paljon iloa. Ihana unelma ja ihanaa, että lähdet sen toteuttamaan! 🙂
Minusta ihan utopistisetkin unelmat ovat kivaa todellisuuspakoa varsinkin silloin, jos oikein meinaa ahistaa. Kaikkia unelmia ei ehkä ole tarkoitettukaan toteutettavaksi. Mutta milloin haaveet ovat toteuttamiskelpoisia, on ihan huippua, kun ne toteutuvat. Esimerkiksi haaveilin poron näkemisestä Lapissa, ja pari päivää sitten se toteutui. Loput Lappi-haaveet jäivät seuraavaan kertaan.
Ihanaa matkaa! Niin mahtavaa, että pääset toteuttamaan unelmaasi. Maailmanympärimatka ei minullakaan missään vaiheessa ole ollut haaveena, mutta nuo pidemmät irtiotot kyllä. Mielenkiinnolla jään tänne odottelemaan, minne tiesi tällä kertaa lopulta vie. 🙂
Kiitos! Ihan kyllä itseäkin jännittää, mihin mahdan matkallani päätyä. 🙂
Ihana kirjoitus <3
Kiitos! <3
Kohti unelmia!
Sietää ollakin, ylpeä siis, omien unelmien toteuttamisesta. Maisemien ja fiilisten lisäksi olisi mukava kuulla jossain vaiheessa siitä, miltä yksin reissaaminen pidemmän päälle tuntuu. Ja budjettipuolesta myös 🙂 Mitä parasta reissua sulle!
Kiitos!
Koko matkaa en ole yksin, mutta suurimman osan kyllä. Viime kesänä reilun kuuden viikon jälkeen iski reissuväsymys. Siitä kirjoitinkin jutun. Saa nähdä, miten nyt käy. Jotain vastaavaa on epäilemättä odotettavissa. Pitää keksiä keinot selättää se. Sen verran voin sanoa budjetista jo nyt, että se on noin satasen päivä. Mukaan en laske lentoja Helsinki – Bangkok – Helsinki enkä esimerkiksi vakuutusta (olemassaoleva vakuutukseni vain 45 päivän matkoille, joten piti ostaa 70 päivää lisää). En mene konkurssiin, jos ylitän tuon, mutta siinä suunnilleen yritän pysyä.
Ihan mahtavaa, että pystyt toteuttaman unelmasi! Varmasti upea reissu tulossa. Oman unelmani pitemmästä reissusta (tosin vain 7 vk) toteutin tammi-helmikuussa Kaakkois-Aasiassa ja vajaan kolmen viikon kuluttua lähden neljäksi viikoksi Kaliforniaan. Siis jo toinen iso unelma toteutuu tänä vuonna! 🙂
Kuulostaa kivalta! Yhteensäkään nuo ovat jo 2,5 kuukautta. Sekin on todella paljon aikaa – ja unelmia. 🙂
Hei on tuolta Ha Long Baystä muunlaisiakin kuvia! =)
http://www.matkakuume.net/2015/01/ha-long-bay.html
Muista myös mennä käymään Hoi Anissa, se on ihana. Ainakin siellä oli rantaa aiemmin, ellei kaatosateet ole niitä huuhtoneet pois, kuten oli yhdelle osalle käynyt kun olimme siellä.
Mahtavia unelmien toteutuksia. Toteutettavaksi ne on tehtykin! <3
Hoi Anista olen kuullut sun puhuvan niin usein, että jos vain Vietnamiin eksyn, epäilemättä taidan sen käydä katsastamassa. Mutta jos, menen joskus toiste. Haluan pitää kaikki mahdollisuudet vielä auki.
Ihanaa, että lähdet toteuttamaan unelmiasi! Ehkäpä minäkin viimeistään sitten, kun tiedän mikä unelmani on 🙂 Mutta varmasti siihenkin liittyy pitkä irtiotto, sillä en usko toteuttavani unelmiani ainakaan työpöytäni ääressä 😀 Tsemppiä viimeisiin päiviin ennen lähtöä!
Toteuttaminen tosiaan vaatii se, että ensin on unelma. Onnea sen kehittelemiseen, ääneen myöntämiseen ja sitten vielä toteuttamiseen!
Upeita kuvia! Itsekin haaveilen muutaman kuukauden irtiotosta, mutta tätä tuskin on tapahtuvassa vielä seuraavaan pariin vuoteen. Kaakkois-Aasiassa en ole koskaan käynyt ja sieltä minua kiinnostaisivat erityisesti myös nuo mainitsemasi Vietnam ja Borneo. 🙂 Hyvää irtiottoa!
Kiitos! Sinun kannattaa pysytellä linjoilla: toukokuun alusta alkaa tulla juttuja Borneolta. 🙂
Vitsit hienoa toteuttaa unelmia. Minäkin haaveilen pidempiaikaisesta matkasta, suunnitelmakin tuonne Aasian suuntaan jo tehtynä. Mistä kaupungista tuo juna-asema kuva onkaan otettu? Olen nähnyt sen ennenkin ja näyttää mielenkiintoiselta.
Kuva, jota tarkoitat, on Hanoista. Se ei kuitenkaan ole juna-asema, vaan rautatie vain kulkee keskeltä kaupunkia, ihan noin vain talojen välissä. Se on aika mielenkiintoinen ratkaisu. Tuollainen kuva on aika klassikko. Niitä tosiaan näkee aina silloin tällöin.
“Onnelliseksi tulee, kun lakkaa haaveilemasta”. Ymmärrän lauseen pointin siinä, että haaveisiin ei pidä jäädä jumiin, vaan pitää elää tässä ja nyt. Mutta jos ei lainkaan haaveile, ei haaveet voi toteutua. Eikä tulisi lähdettyä kuukausiksi kiertelemään Kaakkois-Aasiaa 🙂 Ihaninta reissua sinulle!
Tulkitsen lausetta myös niin, että elämää pitäisi elää tässä ja nyt, ei paeta haaveisiin. Mutta toisaalta sen sanoja Juurihoidossa on niin jumiutunut realismiinsa, että pieni haaveilu tekisi ihan hyvää. 😀 Mutta kiitos, minä yritän pitää ihanaa. 🙂
Voi mikä unelma – miten mahtavaa! Onnea siis tulevaan seikkailuun 🙂
Kiitos! Uskon, että onneakaan ei matkassa ole koskaan liikaa.
Kyllä mä voin vaan iloita sun puolesta. Oikeastaan kahdesta syystä, Kaakkois-Aasia on ihana ja pitkät irtiotot vielä ihanampia. Oon onnellinen, että pääset toteuttamaan unelmasi ja me lukijat päästään sitten nojatuolimatkailemaan. Reissuväsy iskee varmasti ja silloin kantsii vaan mennä jonnekin tuttuun ja helppoon paikkaan. Itselle se “aasialaisuus” on pahin reissuväsyn aiheuttaja, siksi tykkään mennä jonnekin länsimaalaiseen paikkaan, esim. Singaporeen, lataamaan akkuja.
Niin ihanaa reissua, meillä jää nyt ne lakupullat odottamaan syksyä. Mutta teen muutaman treenileivonnan ensin, jotta voin varmistua, että priimaa on sitten tarjolla 😀
Mielenkiintoista tuo, että aasialaisuuteen väsyy. Väsyin jo Euroopassakin, eli en tiedä, mihin paeta. 🙂 Yritän ainakin edetä hitaammin kuin ennen, pitää vaikka telkkaripäiviä, jos siltä tuntuu. Ennen olen ajatellut niitä hukkapäiviksi, mutta ehkä pitkässä reissussa malttaa? Tulee tästä kyllä matka myös omaan itseen. Se vähän jännittää.
Onnea unelmiesi toteutumisesta! Itse olen täysiverinen unelmoija ja unelmat ovat kuljettaneet mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja tilanteisiin. Kuten kesällä tulen työskentelmään maailmannäyttelyssä Kazakstanissa <3 Tilanne on alkanut myös kääntyä siitä kummalliseksi, että ei tarvitse kuin unelmoida ja joku soittaa ja tarjoaa tilaisuutta – juuri sellaista, mitä on odottanut! Onkohan vetovoiman laki sittenkin olemassa?!
Itse olin viime vuonna 2 kk työelämästä irti ja reissaamassa Aasiassa, nyt haaveilen jo pidemmästä ajasta.
Oi, tuohan olisi ihana olotila. Muistan vain kerran tuollaisen. Oltiin Ugandassa. Toivoin, että kun ajetaan tiellä, siinä olisi yhtäkkiä vain lauma norsuja ihan mun edessä. No, niitä oli. Vähän eri juttu kuin duunireissu Kazakstaniin. 🙂 Tämän nykyisen unelmani toteutus ei ole ollut kivutonta. Ei ole tullut taivaanlahjana, vaan kapuloita on heitelty rattaisiin ihan tietoisesti.
Ihana kirjoitus <3 Unelmien toteuttaminen on oikein! Mahtavaa seikkailua, jään innolla seuraamaan täällä ja Instassa! 🙂 Have the time of your life lady! <3
Kiitos Veera! Jotenkin toivoisin, että elämäni paras aika olisi vielä jossain tulevaisuudessa, että se ei olisi tämä tässä ja nyt, mutta hyvät mahdollisuudet tästäkin on tulla ainakin ikimuistoista. Pysy kuulolla, ja kiva kun kommentoit!
Mahtavia suunnitelmia! Tosi hienoa, että pääset toteuttamaan haaveesi.
Olen kuullut monesti tuo saman fraasin, että oletpa rohkea, kun uskallat lähteä esim. ulkomaille asumaan tai reissaamaan pitkäksi aikaa. Mutta oon ihan samaa mieltä sun kanssa, että rohkeutta on oikeasti uskaltaa elää sellaista elämää kuin itse haluaa, oli muiden ihmisten odotukset millaisia tahansa.
Asuminen on vieläpä eri juttu: siinä jättää ikään kuin kokonaan vanhan taakseen ja hyppää tuntemattomaan. Työkulttuuri ja koko elämänpiiri muuttuvat ihan erilaiseksi. Mutta muutaman kuukauden matka on ihan eri. Toisaalta ehkä itsekin ajattelin näin vielä joitain vuosia sitten. Olivat minustakin maailmalla seikkailevat naiset jotenkin ihan eri maailmasta. Sitä ei ehkä vain ymmärrä nyt, kun olen kasvanut tällaiseen elämäntapaan. Elelee kuitenkin laatuhotelleissa ja seuduilla, joilla on muitakin matkailijoita – en muuta sademetsään heimojen luo aina viikoksi kerrallaan. 🙂
Kuulostaa ihanalta! Innolla odotan matkakuvia ja fiiliksiä paikanpäältä 🙂
Kyllä vain ihanaa onkin. 🙂 Tai luulisin niin nyt, kun aikaa lähtöön on neljä yötä.
Minä tunnistan erityisesti tuon, ettei halua olla pitkään säästökuurilla päästäkseen pitkälle matkalle vaikka maailman ympäri. Mullakaan ei ole hinkua kiertää maailmaa yhden reissun aikana, vaan mieluummin käyn matkoilla mielenkiintoisissa kohteissa vähän väliä. Eli Aasiaan voin lähteä pidemmäksikin aikaa, mutta esimerkiksi Etelä-Amerikka varmaan vaatisi yksittäisiä lyhyempiä reissuja, joiden jälkeen ei tarvitsisi syödä pelkkää kaurapuuroa. Ehkä jonain päivänä pystyn säästämään jotain pitkää reissua varten, mutta tähän asti se ei ole vielä onnistunut!
Etelä-Amerikka kiehtoisi tosi paljon. Lennot sen verran kalliita, että siellä olisi kiva olla pidempään kerralla, mutta vielä olen liian nössö sinne yksin lähtemään. Kaakkois-Aasia on jo sillä tavalla tuttua, että tiedän, mitä odottaa.
Mielestäni haaveet ovat avain onnellisuuteen. Ne luovat pohjan niille asioille, joita lähteä toteuttamaan. Mistä tiedän mitä haluan, tai edes voisin tehdä, jos en ensin haaveilisi! Sinänsä ymmärrän tuon, että onnelliseksi tulee kun lakkaa haaveilemasta. Mutta mielestäni vain sitä kautta, että on löytänyt niin toteuttamiskelpoisen haaveen, että on pakko siirtyä ajatuksista tekoihin.
Mä olen huomannut, että oma arkeni yrittää tehdä musta liian kiireistä. Kapinoin vimmatusti sitä vastaan mitenkuten. Kiky ja työnantaja vaan laittavat kapuloita rattaisiin sillä että yrittävät pitää mua töissä entistä pidempään. Itse taas yritän näyttää niille henkistä takapuolta. Olen huomannut että mitä enemmän vapaa-aikaa pystyn itselleni järjestämään, sitä onnellisempi olen.
Mäkin olen kuulemma rohkea, kun matkustan myös itsekseni. Mielestäni olen enemmänkin päättäväinen. En koe itseäni erityisen rohkeaksi ihmiseksi, mutta kai omalla tavallaan kivaa, että muut niin tekevät.
Loppukaneettina, nauti reissustasi, vapaudestasi, mahdollisuuksista ja kaikesta. 🙂
Minä en todellakaan koe olevani rohkea. On paljon asioita, joita on jäänyt juuri rohkeuden puutteen vuoksi tekemättä. Mutta matkustamaan – yksinkin – oppii matkustamalla. Minä ainakin koen kasvaneeni tähän. Aloitin parin yön retkistä, ja siitä se sitten lähti. 😀
Koskaan ei ole huono idea tehdä vain sitä mitä itse haluaa. 🙂 mukavaa reissua sinulle, nauti! 🙂 ps . Tältä meidn reissu Halong Baylle näytti: http://hiemanvino.blogspot.fi/2017/01/halong-bay.html?m=0
Kiitos! Minä yritän nauttia. Nyt kun lähtöön on enää kolme yötä, on alkanut muietityttää, onko tässä mitään järkeä. Mutta katsotaan, miltä tuntuu vaikka kuukauden päästä. 🙂
Mukavaa reissua, tulee varmasti ihana matka! 🙂 Halong Bay kyllä oli meidänkin aikana sumuinen korkeuksista katsottuna, mutta muuten itse en huomannut sumuisuutta.
Saanko antaa vinkin Halong Baylle! Jos budjetti kestää, niin kannattaa ottaa reissu Ethnic Travelsilta Hanoista, joka järkkää matkoja ympäri Vietnamia. Halong Baylla meillä kävi hyvä tuuri, että oltiin meidän veneessä pelkästään oman porukkamme kanssa. Meillä oli kolmekerroksinen vene pelkästään meidän käytössä, jossa oli omat hytit, auringonottokansi, oma miehistö kokkasi meille ja käytiin melomassa Halong Bayn maisemissa useampaan otteeseen. Yövyttiin kaksi yötä Halong Baylla ja se kustansi noin parisen sataa euroa. Lisäksi yritys tukee paikallisia sekä toimii mahdollisimman eettisesti!
Me tehtiin sen kautta retki myös Sapaan ja sen lähikyliin trekkailun merkeissä, joka on ehdottomasti myös tosi upea kokemus.
Kiitos paljon matkatoimistovinkistä. Olen juuri ajatellut tuollaista, missä oltaisiin enemmän kuin yksi yö. Haluan tällä reissulla kuljea hitaasti nautiskellen. Ei mainitsemasi hinta kuulosta ollenkaan pahalta. Ei budjetti tällä retkellä niin tiukka ole. Omalla tyylilläni haluan matkustaa, vaikka pitkään olenkin liikkeellä. Paikallisten tukeminen ja eettisyys ovat ehdottomasti plussaa!
Kannatan lämpimästi leppoistamista! Mainio termi:)
Ääneni saa myös yksin reissaaminen. Vaikka väitetään, että kaksin aina kaunihimpi, niin matkailussa usein yksin saa todellakin enemmän. Aikataulutus, jaksottaminen, asioihin syventyminen paranevat ja tehostuvat.
Se näkyy mm kuvien laadussa. Peukku sille(kin)
Yksin matkustaminen on alkanut kiehtoa minua koko ajan enemmän. Mutta ehkä neljä kuukautta olisi minulle liikaa. Onneksi saan reissukaverin matkaan mukaan aina välillä. On niin totta, että yksin on vapaa ja voi vaikka jäädä odottelemaan juuri sitä oikeaa aikaa ottaa valokuva. Sitä ei reissukaveri aina ymmärrä.
Ihanat neljä kuukautta sulla edessä! Seurasinkin sun Instagram-tiliä ja mulle tuli hyvä mieli, kun leppoistit elämää jollain lähes tyhjällä rannalla…. Ihana ajatus, että on aikaa tehdä niitä asioita mitä haluaa ja keskittyä siihen omaan hyvinvointiinkin.
Juu, täällä minä olen, Khanomissa, jossa turismikin on vasta kasvamassa. Olen lukenut, kävellyt rannalla, syönyt hyvin jo kohta viikon ja vielä olen toisen. Nyt tuntuu, että tämä todella on parasta, mitä itselleni voin antaa. Ihana kommentti sinulta. Kiitos!