Dubrovnik tai Kroatia ylipäätään ei suinkaan alkuun ollut kohteemme. Olimme menossa Sardiniaan. Mutta kun varaa lentoja ja hotelleja kahta päivää ennen lähtöä, voi tulla monenlaisia muuttujia. Lentojen hinnat olivat lähes kaksinkertaistuneet viikossa (ymmärrettävää), jäljellä olevat hotellit olivat myös kipurajalla tai sen yli (hyvin ymmärrettävää sekin, olihan ihan heinäkuun loppu ja lomakausi aivan kuumimmillaan) mutta lopullinen ratkaisu tehtiin sään vuoksi: ennusteissa luvattiin Sardiniaan 40 astetta. Se vaan on suomalaiselle keskimäärin liikaa. Espanja jäi pois laskuista koronatilanteen vuoksi, samoin Kreikka. Siispä Kroatiaan. Nopealla suunnittelulla kolme tukikohtaa, varaukset kasaan ja pakkaamaan.
Olen käynyt kaupungissa kerran aikaisemmin ihan vain päiväseltään. Silloin Dubrovnik ei näyttänyt parastaan. Satoi. Vanhan kaupungin kivikadut olivat liukkaat vedestä. Muistan kävelleeni muurilla. Ehkä sade hetkeksi taukosi. Nyt tilanne oli toinen. Tulin asettuakseni hetkeksi. Aurinko paistoi tauotta. Sateisen tyhjistä kaduista ei ollut tietoakaan. Melkein tuntui, kuin 1,5 vuotta koronaa olisi saanut ihmiset elämään kuin viimeistä päivää. Kaupungin suosio on myös räjähtänyt. Samoin hinnat. Dubrovnik oli hämmästyttävän kallis verrattuna vaikka Kreikkaan tai Italiaankin.
Vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde. Nyt se ratsastaa vielä lisäksi Game of Thronesilla, jota on kuvattu siellä. Sarjaa seuranneet tunnistavat heti ”King’s landingin” ja muurin suuren pyöreän tornin. Kaikenlaisia aiheeseen liittyviä opastettuja kierroksia myös tarjotaan. Vanhassa kaupungissa kujineen, kirkkoineen, kauppoineen, museoineen riittäisi kyllä koluttavaa helposti pariksi päiväksi, mutta meillä se jäi hämmästyttävän vähälle. Matkalaukku ei tullut meidän mukana, ja olo vähän jo haiskahtavissa vaatteissa ei ollut kiva. Yksi päivä meni vähän kuin hukkaan.
Dubrovnik on rantakaupunki, mutta ytimen uimaranta (Banje Beach) ei ole kovin kiva. Se on pieni ja kesäpäivänä todella ahdas. Ilmaisrannan osuus on vielä pienempi. Rantaklubi maksullisine palveluineen vie rannasta suuren osan. Mutta kyllä siinä uimassa voi käydä, ja rantaklubin ravintola ei ole huono ollenkaan.
1. Päiväretki Cavtatiin
Nyt kävi niin, että parasta Duvrovnikissa oli lähteä sieltä pois. Noin 45 minuutin venematkan päässä on pieni Cavtatin kaupunki. Veneitä lähtee vanhan kaupungin satamasta tunneittain, ja hinta on noin parikymppiä (meno-paluu).
Cavtatin satamassa tervehtii ensin rivi suuria aluksia. Yhden henkilökunnan kuulin sanovan, että omistajaperhe on ihan kiva. Sellaisia perheveneitä siis. Kun lähtee kävelemään rantaa pitkin, päätyy varjoisalle kävelytielle, jonka varrella vasta todella tajusin, kuinka turkoosia vesi Kroatiassa voi olla. Aika pian vastaan tuli pieni rantabaari, jolta sai vuokrattua aurinkotuoleja. Baari täytti kaikki vähän kornin rantabaarin edellytykset: Che Guevara -juliste, vieraita valuuttoja seteleinä ripustettuna lankaan, muutama asiakkaiden jälkeensä jättämä kirja, yksinkertaisuus ja viihtyisyys. Erityisen hyvä ranta siinä ei ollut, mutta hyvät uimarit näyttivät viihtyvän vedessä. Vähän pidemmällä kävelytien varressa oli toinen ranta ravintoloineen. Siellä vaikutti olevan enemmän lapsia.
Satamassa on useita ravintoloita. Päädyimme Leun-nimiseen. Erinomainen valinta. (Ei nimittäin ollut itsestäänselvyys tällä matkalla, että saisin hyvää ruokaa. Pahin oli simpukoita ketsuppia muistuttavassa kastikkeessa. Annos jäi syömättä ja minulle nälkä. Mutta se on ihan toinen tarina kuin Leun. Syömättä jäi myös risotoksi kutsuttu puuro. Ei siitäkään nyt enempää.) Jotenkin tarjoilija sai myytyä myös pullon ”kylän parasta malvasijaa”, olihan ainoa laseittain myytävä viini sellaista, mitä hän ei joisi. Siitä tulikin pitkä lounas. Huomaamattamme vietimme Cavtatissa seitsemän tuntia. Miten rentouttava päivä!
2. Vanhan kaupungin muuri
Illan kultaisessa valossa vanhan kaupungin muuri on upea. Sieltä on pohjoispuolella näkymät yli vanhan kaupungin ja eteläpuolelta merelle. Parin kilometrin matkalla on juomapisteitä: alkumatkasta vettä ja mehuja, myöhemmin myös viiniä. Auringonlaskua oli kiva jäädä seuraamaan lasillisen äärelle.
Muurilta näkee arkkitehtuurin yhtenäisyyden, kapeita kujia, kissoja, narulla kuivuvia pyykkejä. Kovin vähän muuten vaikuttaa olevan asutusta. Onkohan majoitusbisnes ajanut kroaatit pois alueelta? Sääli. Näin käy liian monissa suosituissa matkailukaupungeissa.
Pääsymaksu muurille on aika kova: 200 kunaa (noin 26 euroa). Ymmärrän hyvin niitä, jotka jäivät portille arpomaan, onko hintansa arvoinen. Minusta oli.
3. Meidän terassi
Oma terassimme oli ihan mieletön. Pieni asunto sijaitsi ehkä kymmenen minuutin kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista rinteessä, jonne noustiin loputtomalta tuntuva määrä portaita. Mutta sen näköala oli verraton. Itse asunto oli vaatimaton mutta siisti. Terassi puolestaan 6/5. Kaikkialla oli kukkia. Omassa pihapiirissämme kasvoi rypäleitä, limejä ja sitruunoita. Alapuolen terassia varjosti kiiviköynnös.
Aamulla ensimmäisenä piti mennä ulos ja katsoa maisemaa. Illalla saattoi makailla aurinkotuoleissa, juoda vähän viiniä, tuijotella valaistua vanhaa kaupunkia tai tuijottaa tähtiä. Tähdenlennonkin hän onnistui näkemään.
Paikan nimi on Apartments Blue & White. Sesongin aikaan se maksaa noin 125 euroa yö. Asuntoja on kaksi. En tiedä, millainen toisen terassi on, mutta vaikutti siltä, että ei yhtä kiva.
Paikallisen Dubrovnik-vinkit
Majapaikkamme isäntä mielellään neuvoi, minne mennä ja mitä tehdä Dubrovnikissa. Hänen vinkistään lähdimme juuri Cavtatiin. Toinen veneretkikohde olisi Lokrum. Se on itsessäänkin ilmeisesti kaunis saari, mutta ilmeinen vetonaula sielläkin liittyy Game of Tronesiin. Saaren ravintolaa hän kehotti välttämään, mutta antoi suosituksen La Croma Barille, joka myy myös ruokaa.
Ruokaravintolasuosituksia hän antoi myös. Trattoria Carmeniin (vanhassa kaupungissa) yritimmekin, mutta se oli täynnä. Ravintolalla on vain muutama pöytä, eli pöytävaraus on suositeltava. Minua pöytävaraukset vähän ahdistavat lomalla, koska en haluaisi sitoutua aikatauluihin. Mutta varaamatta päätyy joskus syömään paikkoihin, joihin ei pitäisi (ks. ed.). Ainoa kunnollinen pitsauuni on Pizza Tabascossa, kaapelihissin ala-aseman luona. Vahvan suosituksen hän antoi myös Oyster Sushi Botalle (vanhassa kaupungissa).
Vanhan kaupungin pääkadun (Stradun) poikkikaduilla on kaksi suositusbaaria: Buzz Bar ja Bar Libertina. Näissä on kuulemma autenttinen tunnelma. Meillä oli ehdottomasti tarkoitus näissä käydä, mutta pullo hyvää malvasijaa ja oma terassi veivät iltaisin sittenkin voiton.
4 comments
Tiedän, että kaupungin suosio on toki räjähtänyt, mutta silti noinkin korkea pääsi itseni kyllä vähän yllättämään. Tosin varmaan Kroatian muissakin paikoissa alkaa hintatason nousua näkymään. Tuo 40 astetta on tosiaan itselleni myös aivan liian kuuma, joten itsekin olisin varmaan päätynyt vaihtamaan kohdetta jo pelkästään sen vuoksi.
Kroatia on kallistunut aivan älyttömästi viimeisen sanotaanko 15 vuoden aikana. Omasta ensimmäisestä matkastani on aikaa yli kymmenen vuotta. Silloin kahden viikon majoituksiin Interhome-asunnoissa meni yhteensä 600 euroa. Toki olivat pienemmillä paikkakunnilla. Kroatian suosio on kasvanut valtavasti.
Kuuma oli Kroatiassakin, mutta niin kai Välimerellä heinä-elokuun vaihteessa on kaikkialla. Reilussa 30 asteessa pysytteli lämpötila päivät, mutta se oli kuitenkin enimmäkseen siedettävää.
Onpa sattuma! Dubrovnikissa olin minäkin yhden yön Trebinjen-matkani päätteeksi. En ollut tajunnut, että hotellit ovat jossain Manhattanin hinnoissa, ja kaikki muukin kamalan hintaista. Game of Thronesistakaan en tiedä kuin nimen. Minulle tuo vanhakaupunki oli vain muutaman tunnin juttu – jostain syystä en viihtynyt ollenkaan. Tavallaan oli kiva nähdä pitkästä aikaa ne turistimassat – matkailu tosiaan elpyy, ainakin jossain päin maailmaa. Tavallaan se silti melkein ahdisti.
Matkalla kentälle kysyin vajaa 30-vuotiaalta kuljettajaltani, kuinka usein hän käy vanhassakaupungissa. Odotin, että vastaus olisi ”Never!”, mutta niin vain käy kavereiden kanssa drinkillä ja syömässä siellä pari kertaa kuussa. Eli ei se ihan turistijuttu sentään ole, vaikka minäkin kiinnitin huomiota siihen, että aika monen asuintalolta vaikuttavan seinässä olikin turistimajoituksesta kertova kyltti.
Sanopa muuta! Siksi en pari vuotta sitten kesää Euroopassa viettäessäni raaskinut mennä Kroatiaan. Yksin matkustavalle se vain oli silloin liian kallis, kun olin pari kuukautta yhteensä tien päällä.
Minua turistimassat alkoivat vähän ahdistaa, vaikka olen saanut molemmat rokotuksetkin. Olen hiippaillut niin pientä elämää, että toisaalta pelkästään ihmiset ja äänet ovat jotenkin vieraita. Ehkä juuri siksi Cavtatissa oli niin hyvä olla.
Meillä myös majapaikan isäntä sanoi, että kerta kahteen viikkoon pitää päästä sushille, ja paikka nimenomaan on vanhassa kaupungissa. Ehkä siellä on parhaat ravintolat, en tiedä.