Kun suunnittelin matkaa Kroatiaan, oli yksi pakko mennä -kohde ylitse muiden: Plitvicen kansallispuiston järvet. Olin nähnyt niin upeita kuvia melkein taianomaisista järvistä putouksineen – eikä tarvinnut pettyä.
Mutta mikä ihme siinä on, että vaikka Suomessa on tuhansia järviä, ne eivät oikein herätä tunteita. Niitähän on kaikkialla. Mutta ne nyt ovat, noh, järviä. Yhdestäkään en ole ollut koskaan mitenkään fiiliksissäni. Mutta Plitvicen 16 pikkuista järveä saivat olemaan ihan haltioissani. Erityisesti kiinnostavia tietenkin ovat putoukset, joiden määrää ei mitenkään voi edes laskea, koska koko ajan tulee uusia ja maisema muuttuu.
Reitit järvien ympäri ovat helppoja. Kuljetaan lähinnä pitkospuita tai polkuja, jotka sateen jälkeen saattavat olla mutaisia, mutta silloinkin tuodaan siltoja, joita pitkin kulkea kengät puhtaina. Plitvice on niin ulkoilua minun makuuni.
Luontokokemusta on vaikea jakaa. En pysty sanomaan, miltä minusta tuntui. Minusta oli kaunista. Taianomaistakin välillä. Tykkäsin olla. Yläjärvet olivat minusta kauniimmat kuin alajärvet, ja ylemmille palasin vielä toisenakin päivänä. Alajärvillä on suurimmat putoukset, mutta ei muuten samanlaista taianomaista tunnelmaa. Kaikki ehtii kuitenkin yhtenä päivänä, vaikka kävisi välillä hotellilla lepäilemässä. Minäkin kävin ja menin myöhään iltapäivällä kaikkein kauimmaisille. Otin pienen viinipullon mukaan, istuin polulle kuin laiturille ja nautin omalla tavallani taas vähän lisää.
Kaupunkikohteet ovat helppoja, mutta luontokohteet ovat minusta aina jotenkin vähän vaikeita: Miten sinne mennään? Pitääkö olla auto? Miten pääsee majapaikasta luontoon? Mistä saa ruokaa? Mitä jos tulee vessahätä? Plitvicen osalta haluan auttaa, jotta sinun olisi myös helppo sinne mennä. Plitvice on kyllä niin hieno, että sinne kannattaa mennä, ainakin jos muutenkin on Kroatiassa, ja kyllä ihan vain Plitvicenkin vuoksi.
Millä mennä?
Minulla oli vuokra-auto. Ajelin Plitviceen Zagrebista. Näin ilmoituksia bussivuoroista, joita olisi kerran päivässä niin Zagrebista kuin ainakin Splitistä, jos tulee etelärannikolta. Auto epäilemättä on kätevin, mutta julkisillakin siis onnistuu.
Auton saa vuokrattua helposti lentokentältä tai melkeinpä mistä vain, missä turisteille on palveluja. Kroatiassa auton vuokraus on varsinkin sesonkiaikaan aika kallista. Suosittelen tekemään varauksen etukäteen, esimerkiksi Discover Carsin kautta. Discovers Cars * on vertailusivusto, jonka kautta voi vertailla lukuisia eri firmoja. Oman kokemukseni mukaan hinta on aina ollut edullisempi kuin suoraan vuokraamosta.
Milloin mennä?
Kesäkuun lopulla oli jo aika paljon porukkaa. Heinä-elokuussa turistien määrä entisestään kasvaa. Paras aika säänkin puolesta on kuulemma toukokuu. Syyskuussa tietyt puut alkavat hohtaa punaisena ja myös sää on miellyttävä, eli jos mahdollisuuksia on, ehkä silloin ennemmin kuin kesäkuukausina. Jo nyt kesäkuussa esimerkiksi lautoille saattoi joutua jonottamaan.
Missä asua?
Luonnonpuiston sisäänkäyntien läheisyydessä on paljon majapaikkoja muutaman kilometrin säteellä. En tiedä, onko hotelleista kuljetusta porteille vai onko matka taitettava omin keinoin. Kovin kaukaa ei ehkä huvita kävellä, joten mitä kauempana asuu, sitä parempi on olla oma auto.
Asuin itse hotelli Jezerossa. Se on kolmen tähden aika hyvin 80-luvun muotonsa pitänyt ja vähän laitosmainen, mutta sen kolhouteen tottui ja jotenkin opin pitämään siitä kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Jezololla on muutama erinomainen valtti puolellaan: Sen ovelta kun lähtee, on pari sataa metriä matkaa luonnonpuiston portille. Jos hyvin käy, voi huoneesta nähdä järville. Minä näin vähän kulmaa parvekkeelta. Hotelli kuuluu luonnonpuistoon, ja jos ostaa päivälipun (hinta jotain 15 euron paikkeilla), Jezeron asukkaat saavat lisäpäivän veloituksetta (pidä ensimmäisen päivän lippu tallessa), kun pyytävät sitä respasta. Ei rahallinen merkitys suuri ole, mutta kyllä se kannustaa vaikka pakkaamaan aamulla kamat ja ennen liikkeelle lähtöä menemään ainakin hetkeksi vielä nautiskelemaan.
Miten Plitvicen luonnonpuisto toimii?
Järvillä on neljä tapaa liikkua: jalan, vuokrattavilla soutuveneellä, sähkömoottorisilla lautoilla ja shuttlebusseilla, jotka ovat rekan vetämiä vähän kuin junia. Jos haluaa nähdä kaiken päivässä, tarvitsee kaikkia kulkupelejä. Ihan pienten lasten kanssa en lähtisi, jollei jälkikasvu ole kantoliina- tai reppukokoa, sillä maasto ei ole ihan parasta kulkea rattaiden kanssa. Rattaita näkyi, mutta työntäjien ja vetäjien ilmeistä päätellen helpompiakin tapoja liikkua olisi.
Shuttle-asemia on kolme. Oma hotellini oli keskimmäisellä. Kauimmaiselle ajomatkaa on useita kilometrejä. Matka on toki käveltävissäkin eikä kai mikään pahakaan luonnossa, ei tietä pitkin, mutta mukavasti se meni myös kyydissä. Myös alajärviltä ja -järville pääsee shuttlella. Niitä kulkee 20 minuutin välein suunnilleen.
Lisäksi on lauttoja, joilla pääsee ylittämään kakkosasemalla järven ja pääsee kätevästi yläjärville. Pitkän matkan veneellä saa päivälipulla ajaa vain kerran. Sillä pääsee kakkosasemalta alajärville. Toiseen suuntaan on siis käveltävä tai tultava shuttlella.
Pääsylipussa on pieni kartta, ja sen avulla (jos näkee lukea sitä…) osaa kyllä suunnistaa asemalta toiselle. Opastauluja ja -viittoja on myös. Kun näkee, minkäkirjaimista reittiä pitää seurata, ei oikein voi eksyä. Myös lautoille ja busseille on opaskylttejä.
Näiden kivojen sunnuntaikävelyreittien lisäksi Plitvicessä on vaellusreittejä vaikka kuinka paljon. Järvet ovat ihan häviävän pieni osa koko luonnonpuistoa. Vaellusreiteillä on riski kohdata esimerkiksi karhu, joten yksin vaeltelua ei suositella.
Plitvicessä on myös seitsemän opasta, ja heidän palvelujaan on mahdollista hankkia. Etukäteisvaraus on suositeltava. Hinta oli neljältä tunnilta muistaakseni reilun satasen luokkaa. Aivan ehdottomasti ilman opasta pärjää, mutta häneltä kuulee kiinnostavia asioita alueen luonnosta ja historiasta, järvien jatkuvasta muutoksesta ja ties mistä.
Uimapaikkoja Plitvicessä ei ole. Kakkosportin kohdalla, missä mennään laitalla yli poluille, on vielä pari vuosikymmentä sitten ollut suosittu uimaranta, mutta sittemmin uiminen on kielletty. Sakkomaksu uimisesta kuitenkin on niin pieni, että erityisesti turistit itänaapuristamme saattavat kysyä, paljonko sakko on, ja kuultuaan, että se on vain kymppejä (muistaakseni 70), hyppäävät veteen. Tokihan kirkkaat vedet houkuttelevat tekemään samaa, mutta omat halut on helppo tällaisessa paikassa hillitä.
Entä syöminen ja eväät?
Omia eväitä voi ottaa mukaan, mutta reittien varrella on aika vähän paikkoja, joihin pysähtyä. Sen sijaan asemilla on piknikpöytiä mutta myös kaikki palvelut saada ruokaa ja juomaa (myös vaikka olutta tai siideriä). On snackseja mutta myös ihan kunnon ruokaa. Licka Kuca -ravintola sisäänkäynti ykkösellä on ihan oikea ravintola, mutta esimerkiksi kakkoselta saa vaikkapa salaatteja ja makkaraa hapankaalin kera.
Kauppoja omatoimiseen ruokailuun alueella on vähän. Itse löysin supermarketin useiden kilometrien päässä hotellilta ja samoin kilometrien päässä päätieltä. Istuin tuloiltapäivänä käsittämättömässä kaatosateessa kaupan pihalla odottamassa edes pientä taukoa, jota ei tullut. Jos siis tulee autolla, kannattanee eväkset hankkia jo sieltä, mistä kaupan helposti löytää. Eivät ravintolat ja kahvilat mitenkään kalliita kyllä ole, että sen puoleen ihan huoletta voi ilman omia eväitäkin olla.
Ja ne vessat?
Vessoja on kaikilla sisäänkäynneillä ja taukopaikoilla. Sen verran lähellä on aina seuraava, että aikuinen kyllä pärjää. Luonnon helmaan ei siis tarvitse asioida, eikä sen puoleen saakaan. Poluilta poikkeaminen on kiellettyä.
Varusteet?
Flip flopeissa ja korkokengissä en lähtisi, mutta muuten mitkä tahansa mukavat jalkineet passaavat. Urheilusandaalit ovat varmasti huippuhyvät. Jotain pitoa pohjassa kannattaa olla, koska märkä puu voi olla liukas. Minulla oli aivan loistavat ja unelmankevyet Merrellin ulkoilukengät. Sain ne reissua varten, olenhan tunnetusti Suomen ehkä outdoorein ja välineurheilullisin bloggaaja…. (Not!) Kengät ovat osoittautuneet kyllä niin monikäyttöisiksi, että ne epäilemättä kiertävät mukanani vielä maassa jos toisessakin, ja niillä on ollut mainiota vaikkapa liitovarjoilla.
Nämä elämykset minulle tarjosi Croatian National Tourist Board
* mainoslinkki
15 comments
No olipa kaunista!
Taisin nähdä kuviasi jo Instan kautta, ja käsitys taivaallisen kauniista paikasta vahvistui. Tosin itse mieluummin rymyän vesilätäköissä maastokengissä ja paras reitti on sellainen jolla ei tule ketään vastaan, mutta kyllä tämä meni ehdottomasti toivelistalle!
Ja tuo viinilasi. Sen minäkin ottaisin mukaani 😉
Plitvicessä ei järvimaisemassa oikein pysty maastomeiningillä menemään. Mutta kaunista siellä on! Muuten kansallispuisto kyllä tarjoaa vaellusreittiä vaikka minkälaista!
Kyllä viini aina paremmalta lasista maistuu kuin pullonsuusta! 🙂
Sinut on palkittu.
Ihanan näköistä! Tuli jätettyä aikataulusyistä nyt kesällä Plitvice väliin, mutta joskus tuonne on ilman muuta mentävä.
Olin Kroatiassa melkein pari viikkoa. Siinä ajassa ehti hyvin Zagrebin, Plitvicen ja Istrian kiertelyä. On kyllä paras kokemukseni Kroatiasta. Joskus aiemmin olen autoillut etelässä.
Oi, mitkä maisemat! Tonne on päästävä, Kroatia on muutenkin yksi niistä kohteista, jotka on nyt listan kärjessä.
Kroatia on kyllä monipuolinen: kaupunkielämää Zagrebissa tai etelän isoissa kaupungeissa, luontoa, rantoja, sisämaan pikkukyliä. Olen aikaisemmin kiertänyt enemmän etelää, nyt pohjoista. Tykkään.
Upeat putoukset, näyttävät usein kuvissa vielä korkeammilta mitä ovat. Kiinnostaisi ne bussiretket
Putoukset ovat enimmäkseen matalia. Minäkin luulin kuvien perusteella suuremmiksi. Se ei silti luonnonkauneutta vähentänyt.
Tarkentaisitko vähän, mistä bussiretkistä olisit kiinnostunut. En kyllä taida osata auttaa. Näin vain, että julkisillakin Plitviceen pääsee.
Tarkoitin esim. Splitistä Plitviceen, luultavasti on useitakin eri busseja noille seuduille
Näin Splitistä olevan bussin. Eli sekä etelästä että pohjoisesta on kyllä yhteyksiä.
Kiitos informatiivisesta kirjoituksesta!
3 kertaa käynyt Kroatiassa ja kaikki hienoja reissuja.
Nyt vihdoin ollaan menossa mm. Plitviceen aikaan jolloin turistiryysiksestä ei pelkoa. Sään epävakautta toki odotettavissa, mutta ei haittaa.
[…] vinkit ja fiilistellä vierailua Rimma+Laura-, Maarit Helena-, Huge Passion for Life– ja Travellover-blogeista. Jo Unesco-kohteesta kirjoitettujen postausten määrä antaa aika selvää osviittaa […]
Kiitos hyvistä vinkeistä. Olen menossa parin päivän päästä tarkastamaan paikan ja en malta odottaa.
Ihanaa matkaa! Plitvice on niin kaunis!
Kokosin vinkkejä, joita olisin itse mielelläni lukenut ennen sinne menoa. Toivottavasti ovat hyödyksi!