Type and press Enter.

Hvar sopii monenlaiselle matkalijalle

Kroatia on pitkän rantaviivan, kauniiden saarien ja turkoosin meren maa. Aivan ihanaksi osoittautui saarista Hvar, jonne pääsee ainakin Splitistä katamaraanilla. Hvarilla on maine rikkaiden huvivenesatamana, ja mikä minulle tuli saarella yllätyksenä, myös nuorten bilepaikkana. Emme todella olleet kumpaakaan kohderyhmää, mutta löysimme hyvin oman tapamme nauttia saaresta. 

Meille parhaaksi paikaksi majoittua valikoitui Hvarin kaupunki. Hotelleja on muuallakin, mutta Hvarissa on eniten palveluja ja elämää. Kuulimme baarissa puolella korvalla naapuripöydän keskustelun, jossa nainen kertoi joutuneensa ottamaan majoituksen Stari Gradista (toinen satamakaupunki) ja sieltä taksin olevan Hvariin 40 euroa. Kuulostaa hurjalta, koska matka ei kuitenkaan ole kuin 22 kilometriä. Tulee iltamenoille hintaa. 

Hvar on pikkukaupunki, jolla on kiemurteleva rantaviiva. Sen ydin on huvivenesatama, sitä kiertävä rantabulevardi ravintoloineen ja keskusaukio. Näiden lisäksi muutama kortteli keskusaukion yläpuolella rinteessä on aika nättiä, mutta muuten kaupunki ei ole erityisen kaunis. Ylhäältä linnoituksesta on kivat maisemat. 

Untitled
Hvar
Hvar
Hvar

Katamaraani rantautuu ihan ytimeen. Heti rantautumisen jälkeen oli jotenkin hämmentävää väistellä rantakadulla pyyhkeidensä päällä lojuvia nuoria. Ensivaikutelma oli vähän outo. Tuli mieleen Gili Trawangan, jossa alkuun koin olevani täysin väärässä paikassa, mutta jossa oli lopulta helppo löytää oma tapa viihtyä. 

Lue lisää: Gili Trawanganilla aikuinen on vähän hukassa

Toinen ääripää oli illalla satamaan rantautunut valtava huvivene. Seurasimme, miten henkilökunta pysäköi veneen. Pariskunta joi sampanjaa kannella. Jostain kaivautui esiin teinipoika. Mies ja poika tekivät lähtöä kaupungille. Yhtäkkiä jostain tuli toinen nainen. Naiset jäivät ottamaan selfieitä ja kuvaamaan satamaa, kun mies ja poika lähtivät kylille. Vuokravene, totesimme. Jos olisi jokapäiväistä, naiset eivät olisi enää kuvanneet yhtä innostuneina. Olisihan tuo heidän arkeaan. 

Hvar on siis kontrastien, jonkinlaisten ääripäiden kohde. 

Ihan keskustassa pääsee uimaan, mutta hiekkarantaa ei ole (kuten ei yhtä lukuunottamatta koko saarella). Muutaman kilometrin päässä sen sijaan on kivoja rantoja. Oma suositukseni on Robinson. Se on pisimmällä, mutta ehdottomasti noin neljän kilometrin kävelyn arvoinen. Rannalla on kiva ravintola myös. Ennen Robinsonia on parikin paikkaa. Hvarista katsottuna lähintä sanoisin painajaiseksi: aivan järjetön määrä ihmisiä kylki kyljessä. Toinen on nimeltään Pachamama. Se on lähinnä rantaklubi, josta saa vuokrata rantatuoleja ja katoksia, tilata ruokaa ja drinksuja. Pysähdyimme siinä vain lasillisella. Paikassa oli toisaalta jotain boheemia (ainakin omistaja) ja toisaalta tyyliä. Jos olisin auringonpalvoja, tässä olisi minun paikkani koko päiväksi. 

Hvar
Hvar

Hanibani hyppää kyytiin 

Skootterin vuokraaminen oli meille ihan must ja ainakin minulle koko loman kohokohta. Kierreltiin eri rannoilla, yritettiin löytää Unescon maailmanperintökohde, mutta epäonnistuttiin yrityksessä, syötiin jälkiruoka ennen pääruokaa, pääruoka oli eväät saaren ainoalla hiekkarannalla. Oltiin hetki eksyksissä ja päädyttiin vahingossa nudistileirintäalueelle. Tässä oli skootterointi tiivistettynä. 

Rannat ovat kauniita, mutta suurta kiveä sitä ainoaa hiekkarantaa lukuunottamatta. Suosittelen ehdottomasti jonkinlaisia uimakenkiä. Minulla on tosi herkät jalkapohjat, ja ilman marketista hommattuja tossuja uimaan meneminen päättyi jo ennen rantaviivaa itkuun, koska sattui niin paljon. Osalla rannoista on palveluja, osalla ei. Oma suosikkimme oli Zavala. Siellä on kiva ravintola ja hankalakulkuiset rantakalliot, joilla saattaa saada olla ihan omassa rauhassa. Monille rannoista joutuu myös patikoimaan jonkin verran, koska perille asti ei mene tietä. Yleensä se tarkoittaa melko jyrkkien rinteiden laskeutumista mennessä ja hikoilua ylämäkeen takaisin päin tullessa. 

Hvar
Hvar
Hvar

Vaikka oli pahin sesonki, liikenne oli rauhallista ja vähäistä. Oli leppoisaa ja turvallista ajella. Lähtiessä vuokraamon tyyppi kehotti tulemaan hitaampaa reittiä takaisin. Se olisi kuulemma nätti. Jestas, mikä tie! Sanoin sitä ou nou -reitiksi. Sen verran usein huokailin, kuinka kaunista oli. Tie mutkitteli vuorelle. Meri kimalsi kurveissa. Kello alkoi olla sen verran paljon, että aikaa ei ollut pysähtyä oikein kuvaamaan, koska halusimme olla pimeän tullen jo aika lähellä maalia. Jotain kuvia yritin näppäillä hätäpäissäni kyydistä, mutta eihän siitä oikein mitään tullut. 

Mutta sitten alkoi aurinko laskea. Siellä me oltiin skootterilla ja ajettiin auringonlaskuun, minä ja mun muru. Se oli niitä hetkiä, jotka eivät taida unohtua koskaan. Atomirottaa mukaillen siinä vähän lauleskeltiin: ”Hanibani hyppää kyytiin, ajetaan aurinkoon.”

Hvar
Hvar
Hvar

Vaikka Hvar on pieni, se on kuitenkin niin iso, että ei päivän ajeluilla ehtinyt mitenkään nähdä kaikkea. Paljon jäi rantoja koluamatta, Stari Gradissa olisi ollut kiva käydä ja toki se Unescokin löytää. Ajeltiin myös lähinnä pääteillä, mutta sen kerran, kun lähdettiin sivutielle, voi sitä kauneutta, kun ajeltiin pitkin oliivi- ja viinitarhoja. Jälkeenpäin vasta luin Hvarilla olevan viinitiloja, joilla voi vierailla. Ihan koska vain lähtisin takaisin ja hyppäisin ihan hanibanina kyytiin. Tietty olisi kiva ajaa itsekin, mutta vuokrahinnat olivat sen verran kovat (yli 50 euroa vuorokausi), että on parempi tyytyä yhteen ja antaa kuskin hoitaa homma. 

Hvar
Hvar

Jos satut olemaan nuori ja bilehenkinen, tai vaikka vanha ja nuorison kanssa mieluusti bailaava, on annettava vielä pari vinkkiä. Vähän keskustan ulkopuolella lyhyen kävelymatkan päässä on Hula Hula Beach Club. En tiedä, millainen meininki siellä on päivällä, mutta kun se menee kiinni noin iltakymmeneltä, sen suunnalta valuu kaupunkiin juovuksissa tai järjettömän juovuksissa olevia parikymppisiä. Keskustassa on myös Carpe Diem -niminen baari, mutta myös saman niminen rantaklubi on saaressa Hvarin edustalla. Se toimii sekä päivällä että yöllä, ja puolen yön tienoilla venekuljetukselle on kymmenien metrien jono juhlakuntoisia nuoria. Rantakadun baareissa suosittuja näyttivät olevan kahden litran fish bowlit, siis jäätävän kokoiset drinkit, joita imutellaan puolimetrisillä pilleillä. Ollapa nuori ja huoleton! 

Hvar ehdottomasti jatkoon! 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

2 comments

  1. En oikein rannoista yleensä välitä, mutta tuo Robinson? näyttää kyllä sellaiselta rannalta, jossa viihtyisin. Todella kaunista turkoosia vettä ja muutenkaan miljöö ei ole ihan “tavallinen” hiekkaranta. Muutenkin helppoa uskoa, että Hvar on paikka, jossa viihtyisi.

    1. Minäkään en ole enää varsinaisesti rannalla makailija, mutta niillä on silti kiva hengailla. Pitkin hiekkarantaa käveleminen on yksi mielipuuhiani, mutta siihen Hvar on kyllä suorastaan kelvoton. Kaikenlaisilla kivillä siellä on kuitenkin kiva istuskella, ja kun seurana on vedessä hyvin viihtyvä tyyppi, ovat rantabreikit siksikin olennaisia.