Hua Hin valikoitui kohteekseni lähinnä vahingossa. Lomaviikko läheni. Mikään ei oikein noussut tuonne täytyy päästä -kohteeksi, lentotarjousten viimeinen päiväkin tuli – ja jotenkin sitten löysin itseni ostamasta liput Bangkokiin, vaikka olin Thaimaassa kesäkuussa, elokuussa ja olen taas tulossa joulukuussa. Kaikkialla Kaukoidässä vaikutti säähistorian puolesta satavan järjettömästi. Kohteet kerta toisensa jälkeen päätyivät nounou-listalle. Sitten aloin kypsyä. Olkoon tämä loma jotain mahdollisimman helppoa: helppo matka lentokentältä, hyvää ruokaa, laadukas majoitus. Satakoon sitten, ihan sama. Minä vaikka nukun viikon.
Olen ollut nyt kolme päivää, eikä sateesta ole näkynyt jälkeäkään kuin sääennusteissa. Syönyt olen ja nukkunut. En tajunnutkaan olevani näin väsynyt. Joten tähän tarkoitukseen Hua Hin on ollut oikeastaan aika hyvä. Muuten en kyllä ehkä tänne päätyisi. Mutta silti olen viihtynyt hyvin. Jännän ristiriitainen olo. Ehkä täällä hengailu vain on helppoa. Ei ehkä sitä, mitä lomalta useimmiten haluan, mutta nyt näin on hyvä.
Hua Hin ei ole mikään idyllinen pikkukylä. Sitä halkoo tieskuinkamonikaistainen tie, jolla ajetaan järjettömän kovaa. Tien ylittäminen hotellilta 7eleveniin on joka kerta ollut varsinainen juoksen kilpaa kuoleman kanssa -seikkailu. Ensimmäinen hotellini oli lähellä Hiltonia, joka kuulemma on vähän niin kuin ytimessä. En tiedä, mitä odotin, mutta varmasti muuta kuin pelkkiä hierojien rivejä. Ehkä joka kolmannessa liikehuoneistoissa on jonkinlainen hieromalaitos ja tytöt kadulla huutelemassa turisteille. Ei huutelu häiritsevää ollut, mutta mistä niihin kaikkiin riittää asiakkaita. Samaa olen miettinyt ennenkin. Toki kun Thaimaassa ollaan, toinen perusbisnes on räätälit. Ihan on hinnastot monella suomeksikin. Enemmän on tarjontaa miehille.
Hiltonin kulmilla on rivi meren päälle rakennettuja laituriravintoloita. Hua Hin vaikuttaisi olevan mereneläviä rakastavalle paratiisi. Yhtä ravintoloista kokeilin. Kahden ruokalajin illallinen simpukoita ja paistettua riisiä katkaravuilla maksoi siinä kahdeksan euroa. Ruoka on ylipäätään edullista ja hyvää – mitäpä muuta se Thaimaassa olisi.
Jo lyhyessä ajassa olen nähnyt useammat markkinat, eli krääsää ja ruokaa. Keskustassa oli ainakin yhdet, hotelliani Cape Nidhraa vastapäätä yhdet, ja muutaman kilometrin päässä kolmannet. Tämä vähän kauempana oleva Cicada Market on kaikkein kuuluisin, mutta auki vain viikonloppuisin. Otin toisen hotellini tarkoituksella ihan sen vierestä, mutta tokikaan en tarkistanut aukioloaikoja. Jos satut pyörimään kulmilla, melkein Cicadaa vastapäätä on La Birra -niminen ravintola. Hyvää ruokaa, elävää musiikkia, mukava henkilökunta. Minulle suositeltiin sitä, koska halusin vinkin paikasta, jossa ei olisi baarityttöjä ja prostituutiota.
Kolmessa päivässä en päässyt perille, miten täällä kannattaisi liikkua. Lyhyt matka tuktukin tapaisella maksoi sata bahtia, vähän pidempi ilmastoidulla autolla 200, toinen 150, ja jos päivällä sattuu löytämään lavataksin, pääsee kymmenellä. Kylillä on aika ruuhkaista, eli mopolla en lähtisi. Kansainvälistä ajokorttiakaan en tietenkään tajunnut hankkia (tyhmä minä). Googlemapsiinkin meni usko. Ihan hyvin pärjäsin sillä siihen asti, että halusin Holiday Innin sky bariin katsomaan auringonlaskua. Kahdeksan minuuttia piti olla kävellen. Eihän siinä ollut edes tietä. Päädyin rautatieasemalle, yli polven olevaan mutaiseen ruohikkoon ja armottoman myöhässä hissiin litimärkien uimahoususillaan olevien kiinalaisten kanssa. Ehti siinä aurinko jo painua mailleen. 27. kerroksessa oli kuitenkin lasilattiainen parveke, jolla voi kokeilla omaa rohkeuttaan.
Hua Hin ei varsinaisesti ole kävelijän kohde, mutta kummasti päivämatkat ovat olleet yllättävän pitkiä. Kuten sanoin, rentoa oleilua. Ja löytyihän siinä kävellessä vaikkapa The Chocolate Factory ja jumalaisen hyvää suklaakakkua ja chileläistä viiniä (kalliilla). Huomenna muutan Pranburiin, joka on kuulemma niin hiljainen, että ei sinne yksin kannattaisi mennä. Ohjelmassa taitaa siis olla lisää nukkumista. Sitä ennen käyn kuitenkin viinitilalla. Kyllä, Thaimaassa on sellainenkin. Pääsi aika hyvin yllättämään.
Lue lisää: Viinitilalla Thaimaassa
Pari käytännön juttua vielä:
- Hua Hinissä on lentokenttä, mutta esimerkiksi Bankokista Suvarnabhumin kentältä pääsee halvalla (noin 8 euroa) bussilla. En nukkunut itse lainkaan koneessa, joten panostin mukavuuteen ja otin taksin. Sain tingittyä sen 2700 bahtiin (nykykurssilla 73 euroa).
- Lentokentältä saa jo matkatavara-aulasta kahdeksan päivän rajoittamattoman datakortin 8 eurolla. Saatavilla on myös pidemmälle ajalle.
- Kuten kuvistakin ehkä näkyi, rannalla on palveluja, mutta aika vähän, eli jos hotelli ei ole rannalla, on vaihtoehtona makailla hiekalla tai vierivieressä olevilla aika kulahtaneilla aurinkotuoleilla.
- En nähnyt kenenkään menevän uimaan, koska meduusavaroituksia.
- Edellisiin viitaten panostaisin uima-altaaseen, jos auringossa (tai varjossa) oleilu on sinun juttusi. Tällainen oli Cape Nidhra Hotellissa:
Lue lisää: Cape Nidhra Hotel – oma uima-allas halvimmissakin huoneissa
15 comments
Jotenkin en oikein ymmärrä, että matkustetaan johonkin paikkaan, “kunhan vaan nyt johonkin menee vaikka ei nyt oikein kauheesti kiinnostakaan.” Onko niin suuri näyttämisenhalu, että “minäpä tässä taas reissaan, vaikkei nyt oikeestaan innostaisi, menkää te köyhät kyykkyyn”. Tuntuu, että tuollaisesta reissaamisesta, josta on tullut välttämätön paha, on oikean matkustamisen into ja ihanuus kaukana.
Hei, et ole tainnut lukea blogiani ennen. Minun ei tarvitse näyttää kenellekään mitään. Jos sinulle tuli köyhät kyykkyyn -olo, minä en ole sitä aiheuttanut omilla valinnoillani. Minulle matkustaminen on elämäntapa. Usein lähteminen on tärkeämpää kuin varsinainen kohde, koska kaikkialla on jotain kiinnostavaa, kuten täällä Hua Hinissakin. Omien tunteiden sanallistaminen on vaikeaa, enkä nyt edes sitä aloita, koska suhtautumisesi oli valmiiksi noin negatiivinen. Vaikka Hua Hin ei ole minun paratiisiini, minun on hyvä olla täällä. En näe mitään käsittämätöntä siinä.
Matkoja on niin monenlaisia. On kohteita, joihin tahtoo vuosien ajan kunnes vihdoin pääsee. On yllättäen vastaan tulevia erinomaisia lentotarjouksia kivoihin paikkoihin. On pitkiä viikonloppuja, jolloin olisi tilaisuus lähteä jonnekin, ja sitten katsellaan lentoaikatauluja ja hintoja, että minne.
Ja sitten on tällainen reissu, jonka tarkoitus on katkaista arki ja ladata akkuja ilman sen kummempia paineita upeista elämyksistä, kiehtovasta kulttuurista, pitkästä listasta must see -nähtävyyksiä tai oikeastaan mistään muusta kuin mukavasta sängystä, hyvästä ruuasta ja isosta uima-altaasta. Tämä matka on sitä, että pääsee pois arjen ympyröistä ja stressistä. Onhan se luksusta, toki, ilman muuta. Mutta onko siinä jotain pahaa?
Minä ymmärrän oikein hyvin tuon “kunhan vaan nyt johonkin menee vaikka ei nyt oikein kauheesti kiinnostakaan” -ajattelun, kun olen itse tehnyt sellaisia matkoja useitakin. En ehkä olisi vielä 20 vuotta sitten ymmärtänyt, mutta aika kuluu, ihminen kasvaa, elämäntilanteet muuttuvat.
Tämä menee tähän ikuiseen väärin matkustettu -kategoriaan. Minusta nyt vaan tuntui sillä hetkellä siltä, että olkoon Hua Hin, vaikka tänne ei erityistä paloa ollut. Mutta olen rentoutunut, levännyt, nauttinut. Kyllä sen pitäisi riittää syyksi.
Hei,
Minua ei Hua Hin saanut syttymään. Pidin kyllä paikasta koska harrastuksena on golf. Kolme viikkoa sai menemään oikein mukavasti golfin parissa ja hyvästä ruuasta nauttien. Ainut mitä olisin kaivannut oli hyvä viini, helposti ja halvalla😊 Helppo aivot narikkaan kohde.
Mukavaa lomaa!
Ei minuunkaan paloa syttynyt, mutta en ihan hudiksikaan sanoisi. Nimenomaan helppo kohde. Kaukoitä ei viinin puolesta ihan se paras. 🙂 Tutustuin muuten paikallisiin viineihin myös. Kirjoittelen siitä myöhemmin lisää.
Kaksi ensimmäistä kappaletta voisivat olla kuin minun kirjoittamiani syyskuisesta Bangkokin reissusta. Kun odotukset eivät ole kovin korkealla, niin kohde, on se sitten Bangkok tai Hua Hin, saattaa yllättää positiivisestikin! Ymmärrän mainiosti, mitä tarkoitat.
No juuri noin minulle taisi käydä. En odottanut kuin lomaa. En saanut wau-elämyksiä, mutta sain loman, juuri nyt minulle oikein hyvän. Olen asunut mielettömän ihanissa hotelleissa, syönyt hyvin, käynyt viinitilalla, ajellut skootterilla. Suomeen palaa rentoutunut nainen.
Tämä ei olekaan itselle Taikuista kovin tuttu paikka, varmasti sopii tosiaan hyvin jos kaipaa Bangkokista enemmän rentoutumis ja/tai rantalomalle, tosin meduusat taitaa rantaloman vaihtoehdon poistaa 🙂
Meduusoja tosiaan oli. Onneksi molemmissa hotelleissani oli ihanat allasalueet (ja minulla oma pikkuallas myös). Rannalla oli kiva käydä kävelemässä. Ehdottomasti sopiva paikka rentoiluun.
Hua Hinissa olen pysähtynyt bussilla, kun olimme matkalla etelä-Thaimaahan. Bussin ikkunasta jo arvasin, ettei se ehkä olisi mun paikka. Aina pitää kuitenkin kokeilla ja löhölomaan käy varmasti mikä tahansa paikka 🙂 Onko sulla pitkä loma Thaikuissa nyt?
Olin vain viikon. Puolet Hua Hinissa, puolet Branburissa. Tarvitsin vain rentoutumista, hyvää ruokaa, hierontoja. Olen todella tyytyväinen valintaani. Hotellini olivat ihania. Ja kävin minä viinitilalla. Että ei Hua Hin ole turha ollenkaan.
Hua Hin oli meillä vakavasti harkinnassa, kun mietimme joulun Thaimaan kohdetta. Lopulta päädyimme Krabiin, jonka halusimme nähdä uudestaan yli 10 vuoden takaa. Hua Hinissä lähinnä mietitytti rannat ja voiko meressä uida koska meduusat. Tämän postauksen luettuani taisimme tehdä oikean päätöksen..
Kävin viime joulukuussa ensimmäistä kertaa Thaimaassa ja ensimmäinen paikkamme Ao Nang ei oikein itseäni sytyttänyt, vaikka toki sieltäkin löytyi kivoja paikkoja, kuten rauhallinen lähiranta, jolla kävellä. Kohteessa, jossa ei ole sataa asiaa joita haluaa nähdä ja tehdä saa varmasti paremmin levättyä. Itse ainakin rankkojen puristusten jälkeen on ollut mukava lähteä lomalle, jossa nukkuu pitkään ja lukee kirjaa altaalla pulahtamisen väleissä.
Tuo liikennekulttuuri on kyllä Thaimassa ihan omaa luokkaansa. Välillä jännitti jo ihan normaalilla kadulla jossa autoja vain 2 kaistalla, joten voin vain kuvitella tilannetta kun kaistoja on useampi…
Aasiassa toimii tosi hyvin Grab. Kuin Uber, mutta vallannut Aasiassa markkinaa tosi paljon. Ainakin käytössä Filippiineillä, Indonesiassa ja Thaimaassa tietojeni mukaan tällä hetkellä.
Tuo kävelijälle sopimaton kaupunki on kyllä tuttu termi. Kohtasimme sen Indonesiassa Jakartassa aikanaan. Vaikka matka oli lyhyt niin kävellen oli melkein mahdoton kulkea.
Itselle on Hua Hin vielä täysin käymätön paikka ja tällä hetkellä saa Chiang Mai riittää Thaimaan vierailun ajaksi.