Vielä autenttinen Koh Yao Yai Thaimaassa 

Koh Yao Yai on käsittämättömän autenttinen siihen nähden, että se sijaitsee Phang Ngan lahdella kahden todellisen turistikeskittymän, Phuketiin ja Krabin, välissä. Kaikki saaresta lukemani blogijutut on otsikoitukin aika samalla tavalla: otsikoissa on jotain autenttisuudesta (kuten minullakin). Mutta se pitää paikkansa. Jos haluat kokea thaimaalaisen kohteen, jossa näkee enemmän paikallisia kuin turisteja, Koh Yao Yai voisi olla hyvä valinta. Turistisemmissa paikoissa toki on enemmän palveluita (ja lieveilmiöitä myös), mutta täällä pääsee näkemään oikeasti aitoa thaimaalaista saarielämää. Paikalliset ovat toistaiseksi halunneet näin. Painetta turismin lisäämiseen on, mutta toistaiseksi on menty muslimiyhteisön toive edellä. Saarella siis reilusti yli 90 prosenttia väestöstä on islaminuskoisia.

Moni matkajuttu kehottaa vuokraamaan skootterin ja esittelee parhaat rannat. Niin minäkin aion tehdä. Mutta kenenkään en ole lukenut suoraan sanoneen, että sen pitäisi oikeastaan riittää, koska juuri muuta ei ole. Ei ole temppeleitä tai Michelin-ravintoloita. Ei ole beach clubeja ja yökerhoja. Koh Yao Yai ei ole tyypillinen lomasaari. Tänne tulijan on hyvä sietää rauhaa (ja antaa muidenkin nauttia siitä) ja myös huomioida suuri islaminuskoisten määrä. Turisti ei uskontoa huomaa rajoituksina, mutta useammin kuin kymmenen kilometrin välein on moskeija, ja suuri osa naisista käyttää hijabia. Yksinkertaiset käytöstavat siis lienevät paikallaan, esimerkiksi vaatteiden käyttö rantojen ja hotellien ulkopuolella. (Minkä toisaalta olettaisi olevan itsestäänselvyys ihan kaikkialla.)

Aktiiviselle lomailijalle tiedän olevan tarjolla ainakin kajakkiretkiä mangroveen, ATV-ajelua jossakin, sukellusta, snorklausta. Paljon mainostetaan erilaisia veneretkiä lähisaarille. Vesijettejä näkyi joillain rannoilla. Jonkinlainen norsupaikkakin on. Se ainakin mainoksissa lupaa ”no riding”, mutta eivät norsut taida olla alkuperäisasujaimistoa täällä, ja luullakseni eivät ole itse uimalla turistien iloksi tulleet. Hyvin kului neljä päivää ilman yhtäkään näistä. 

Ilman omaa menopeliä Koh Yao Yai on hankala. Täällä kiertää lavatakseja, ja yksityiskyyditkin ovat mahdollisia, mutta omalla kulkeminen tuo vapauden ja epäilemättä myös taloudellisen säästön. Toisaalta harvan loma on kiinni vitosen kyydeistä. Oma skootterini on hotellin kautta ja varmaan kallein, mitä saarella näin (300 TBH eli alle 8 e/vrk). Vasemmanpuoleisesta liikenteestä ei tarvitse olla huolissaan. Liikenne on vähäistä ja todella siistiä. Ohitukset ovat turvallisia. Mietin hetken kv-ajokortin unohtamisen seurauksia (Thaimaassa periaatteessa pitäisi olla. Hua Hinissä tiedän jaellun sakkojakin), mutta ketään ei kiinnostanut nähdä edes suomalaista korttia.

Täällä ajavat kaikki. Nuorimmat kuskit ovat vähän toisella kymmenellä. Yksi tuollainen nuorimies ajoi pikkusisko kyydissä. Sisko syötti samalla kuskille yhteistä jäätelöä. Kun lähes jokainen paikallinen ajaa ilman kypärää ja kyydissä voi olla koko 5-henkinen perhe, olisi kohtuutonta sakottaa kypärä päässä ajavaa A-kortillista suomalaista. Toisaalta kuka täällä sakottaisi? Yhtään poliisia en ole nähnyt. Hauskoja ovat turisteille vuokrattavat sivuvaunulliset skootterit. Sivuvaunuun on yleensä laitettu vaimo (tai kahden naisen tapauksessa bikinipimu) tai lapsia. 

Minulle rakkaimmaksi elämykseksi jäävät kaksi aamua, jolloin nousin ennen kuutta (ja reilusti ennen auringonnousua). Seurasin hotellin rannalla valonkajoa, joka oli ensin hennon vaaleanpunainen ja hetken kuluttua oranssi. Hyppäsin skootterin selkään ja ajelin Laem Haad Beachille. Tuo hiekkasärkkä on epäilemättä kuuluisin paikka saarella. Se näyttää upealta drone-kuvissa, se on takuulla instagrammatuin paikka täällä, mutta aamulla meitä oli ensimmäisellä kerralla kaksi miestä ja minä, toisella ei ketään muuta. Aamun hetki oli hetken maaginen. Kohta sen täytti pärinä, kun kalastajat lähtivät auringon noustua liikkeelle. Hiljaisuuden rikkoessaan veneiden moottorien pärinä oli infernaalinen, mutta oikeasti ihan vain elämää.

Ylipäätään auringonnousut ovat aliarvostettuja, sanon minä. Valo on silloin vielä kauniimpi kuin illalla auringon laskettua. Täällä muuten missasin kaikki auringonlaskut. En halunnut ajella pitkiä matkoja pimeässä. Katuvaloja on huonosti, ja tiet eivät ihan priimaa. Tässä iässä en kaksipyöräisten kanssa tunne itseäni enää kuolemattomaksi, vaikken ole edes kokematon kuski. 

Kävin Laem Haad Beachilla myös päivällä, mutta se ei houkutellut jäämään. Särkällä oli yllättävän paljon ihmisiä siihen nähden, kuinka vähän näin ketään koko saarella ja kuinka järjettömästi sinne on rantautuneena meduusoja. Siinä ei ole minkäänlaista varjon mahdollisuutta, ja UV-indeksi on täällä melkoinen (11 koko lomani ajan). IG-kuvien perusteella tänne taidetaan hakeutua, mutta some ja todellisuus eivät kohtaa. Viereinen pitkä palmujen reunustama ranta sen sijaan oli ihan tyhjä. Tämän kuuluisan rannan heikkous on täysi palveluttomuus. Kuulin marraskuussa tien olleen ihan mutavellinä, mutta nyt ihan kunnossa. Oli siinä haastavia pehmeän hiekan osuuksia, mutta tasaisella noin 15 kilsan tuntivauhdilla ne selättää hyvin. Liian hiljaa tai liian kovaa ajaminen tuo riskinsä. 

Koh Yao Yai – parasta rantaa etsimässä

Koh Yao Yai on suurempi, kuin luulin. Majoitukseni on saaren itärannalla aika pohjoisessa, ja eteläisimmille rannoille ajelee hyvinkin puoli tuntia. Erilaisissa listauksissa on mainittu ehkä kymmenkunta rantaa, joista osalla kävin ja osalla yritin käydä, mutta milloin oli tie poikki (Palm Beach Club, pääsy vain veneellä), milloin en vain löytänyt koko paikkaa (Loh Jak Beach), milloin reitillä oli apinoita, joiden kanssa en ollut valmis tekemään tuttavuutta (toinen Ao Sai -rannoista). 

Ao Muong

Vähän katsoin Google Mapsista myös arvosteluja. Alle neljän tähden rannoille en edes mennyt. Siksipä olin aika hämmästynyt tämän rannan korkeista pisteistä. Ranta on pieni ja kivikkoinen. Varjopaikkoja on vähän. Ilmeisesti juomia, sipsejä ja smoothieita myyvä kiska vuokraa kansituoleja ainoassa varjopaikassa, ja siihen suunnilleen kaikki olivatkin kerääntyneet. Olin niin onnellinen päästyäni pitkästä aikaa rantakävelylle, että en välittänyt rannan heikkouksista. Mutta nopeasti lähdin etsimään muuta. 2/5 – ei jatkoon. 

Lo Chak Beach

Tänne päädyin etsiessäni Loh Jak Beachiä, jota en koskaan löytänyt. Etenin Google Mapsin mukaan, mutta ei vain ollut reittiä oikealle rannalle. Paikallisilta kysyessäni sanoivat, ettei sinne pääse. Jututtamani turisti sanoi oman karttansa neuvoneen ihan muuta reittiä ja hänen päätyneen niin huonolle tielle, ettei uskaltanut ajaa pariakymmentä metriä pidempään. Oli miten oli, tämä oli ihan hyvä paikka. Rannalla on ihan hyvin palveluja. On aurinkotuoleja vuokraava ja ruokaa tarjoava Freedom Beach Club. On suloinen White House Sea Food ravintola, jonka kivassa baarissa on värikkäitä kansituoleja ja leppoisaa musaa. Kun jatkaa laiturin alta sen toiselle puolelle ja pienen metsikön läpi, päätyy pieneen kalastajayhteisöön ilman takuulla muita turisteja. 

Ehdottomasti plussaa siitä, että perille asti pääsee hyvää tietä ja en nähnyt rantautuneena yhtään meduusaa. Itse tulin ehkä jotain oikoreittiä ja päädyin aivan mielettömän upealle pikkutielle, joka kulki asutuksen halki, vähän kuin ihmisten pihapiireissä. Thainkielinen kyltti saattoi kieltää reitin ajamisen, mutta saattoi se olla jotain muutakin. Jotain jäi kuitenkin tästäkin rannasta puuttumaan, siksi 3/5.

Loh Pareed Beach 

Parkissa näkyi hulluna skoottereita, mutta en tiedä, missä kaikki ihmiset olivat. Ihanan rauhallista oli täälläkin. Loh Pareedilla on muutama hotelli, muun muassa saaren ehkä upein Santhiya Koh Yao Yai Resort & Spa. Ranta on mukavan pitkä käveltäväksi, mutta siellä ei ole palmuja ja meduusoja on paljon. Perille tulee hyvä tie, mistä myös plussaa. Minusta parasta rannalla oli pienen matkan päässä muista pieni Gypsy Bar. Oli uskomatonta, kuinka vähän siinä kävi ihmisiä, vaikka se ei todellakaan ole missään eristyksessä tai kaukana. Sen kansituoleilla saa istuksia, jos ostaa paikasta virvokkeita. 

Päätin aktiivisen parhaan rannan etsimispäivän hierontaan rannalla. Meri kohisi korvissa (kunnes viereisen baarin volyymit nousivat kohti auringonlaskua). Tänne muuten kokoonnutaan sankoin joukoin ihailemaan auringonlaskua. Halusin itse ennen pimeää kotiin, joten sain auringonlaskun upeudesta vain pientä esimakua. 4/5 tälle rannalle. 

Ao Sai Beach – minun ehdoton Koh Yao Yai rantasuosikkini 

Ajelin puolisen tuntia rannalle. Ihan loppumatkasta tie haarautuu kahteen. Vasemmalle oli kyltti rannalle, oikealle ei, mutta tiesin siellä olevan toisen (myös nimeltään Ao Sai, mutta yhteyttä rannoilla ei ole). Tiellä oli lauma apinoita. Ne luikkivat pusikkoon, paitsi yksi, joka jäi syömään jotain jyrkkään ylämäkeen. Varsinaisesti en usko ennusmerkkeihin, mutta nyt tuntui, että tuota kaveria en ole valmis lähestymään. Jouduin kerran apinan hyökkäyksen kohteeksi. Jos tämä kävisi päälle jyrkässä ylämäessä, skootterin selässä en voisi tehdä mitään. Ajatuskin pelotti, joten valitsisin suosiolla punaisen hiekkatien toiselle Ao Sai Beachille. 

Tien päässä välkkyi turkoosi meri. Ei yhtään muuta skootteria parkkipaikalla. Nainen viritteli myyntikojua: juomia ja pilkottuja hedelmiä. Paikasta tuli heti hyvät vibat. Heti perässäni tuli kaksi pariskuntaa, jotka hetken uituaan lähtivät. Joitain muitakin meni ja tuli, mutta ranta pysyi hiljaisena. Noin puolivälissä rantaa on riippumatto ja kookoksia ja juomia myyvä mies. En ymmärrä, miten bisneksensä voi menestyä. En nähnyt kenenkään muun ostavan mitään. Mutta ensimmäisen kerran koko lomalla pystyin rentoutumaan kunnolla. Makasin riippumatossa ja luin Imagea. Olin löytänyt paratiisiini (jossa on pari käärmettä: jokunen meduusa rannalla sekä heti hiekkarannan päätyttyä kivikossa paljon roskaa. Myös varjopaikkoja on vain vähän.), niinpä 4/5. Täyden viiden tähden rantaa en löytänyt. 

Tähän liittyy vielä maailmaa vähän lisää avartava tarina. Kysyin illalla tarjoilijalta rantojen nimistä, että tosiaanko sama nimi molemmilla. Vieläkään en tiedä täyttä totuutta, koska thaimaalaisilla vaikuttaa olevan yleisesti tapana sanoa kyllä, milloin eivät tiedä vastausta, eivät ymmärrä kysymystä tai uskovat kysyjän haluavan kuulla myöntävän vastauksen. Apinoiden sanoi olevan sen verran arvaamattomia, että on hyvä, että käännyin pois. Paikalliset kuulemma silloin tällöin ajavat rannalle syömään eväitä. Kun kysyin, onko hän käynyt, hän vastasi, ettei ole, koska se on niin kaukana. Matkaa ravintolalta on skootterilla puolisen tuntia. Siinä kohtasi kaksi kovin erilaista maailmaa. 

Koh Yao Yai ei ole vain turismia 

Lähdin Ao Sai -paratiisirannalta, kun sinne alkoi tulla liikaa ihmisiä. Olin tottunut hiljaisuuteen ja rauhaan. Päätin kääntyä tielle, joka näytti kartan mukaan menevän pitkin rantaa, koska sellaisia ei juurikaan tällä saarella ole. Tiet kulkevat enimmäkseen sisämaassa, ja niiltä poikkeaa vain pistoja kohti merta.  Tietenkään teitä ei ole täällä rakennettu turisteja ja heidän maisemankatselutarpeitaan varten, vaan paikallisille käytännön syistä. Tällekin tielle oli syynsä: kalastus. Päädyin mitä autenttisimpaan thaimaalaiseen kylään. Jostain kuului jatkuva kukon kieunta, jostain ihanasti käkättävän pienen ihmisen nauru. Oli laskuveden aika, joten kaikki kalastusveneet olivat kuivalla maalla. Se oli toisaalta surullisen näköistä, toisaalta ihan vaan normaalia. Vuorovesi-ilmiö on näillä saarilla voimakas. Omassa aitauksessaan kanat touhuilivat omiaan. Näytti ainakin olevan pehkuja kaiveltavaksi.  

Valehtelisin jos väittäisin, että tämä kyllä ei ollut kurja. Tai ei ehkä kurja, mutta hirvittävän köyhä. Yritin ensin romantisoida paikan itselleni ajattelemalla jotenkin rappioromanttisesti, mutta jouduin myöntämään, että tältä näyttää thaimaalainen köyhyys.  Sen näkeminen oli terveellistä, koska hyvin usein unohtaa, että Thaimaakin on paljon muuta kuin paratiisirantoja, leveitä hymyjä ja kohteliaita ihmisiä. 

En ollut ainoa turisti kylässä. Sinne tuli useampikin skootteriseurue, joka ehkä etsi rantaa tai ehkä tien päässä ollutta ravintolaa. En voi kuin ihmetellä liivisillään ajelleita pimuja, jotka eivät ilmeisesti ymmärrä, mitä tarkoittaa, jos näkee alle 10 kilometrin välein moskeijan. Se ei siis kaikissa herätä mitään ajatusta siitä, että pukeutua voisi muuhunkin kuin bikiniin. 

Ei tämäkään kylä turisteja viero, vaan yhdessä taloista näytti olevan home stay -majoitusta. En osaa sanoa, minkälaiselle turistille paikka sopisi. 

Skootterilla ajellessa välillä oli pitkiä aikoja vain maaseutumaista maisemaa, mutta sen rikkoi silloin tällöin kai kyläksi kutsuttava. Muutama talo, ehkä jotain yritystoimintaa, yhtään isommissa myös moskeija. Kylä kuitenkin loppui jo ennen kuin oikeastaan huomasi tulleensa kylään. Pikkuteillä oli myös muutaman talon keskittymiä. Lähellä Phuketin lauttalaituria on ainoa yhtään isompi kylänen. Se on kartassakin merkitty harmaalla, vähän kuin kaupunkialueeksi. Sen keskellä on saaren pohjoisempi 7-Eleven. Kävelin pääkatua jonkin verran, mutta mitään varsinaisesti turistille antoisaa sielläkään ei ollut. Pellolla parkissa ollut härkä lähinnä huvitti. Paljon oli pientä kojua ja ruokapaikkaa, joihin paikalliset pyyhälsivät mopolla ja ottivat usein annoksia mukaan. 

Tässä on suunnilleen kaikki, mitä Koh Yao Yai tarjosi neljässä päivässä. Tämä on minulle taas niitä paikkoja, joissa ei ole oikeastaan mitään mutta jossa on kaikki ihan täydellisen rentouttavan loman viettämiseen. 

Pari käytännön vinkkiä vielä 

Ensinnäkin vahva suositus: Koh Yao Yai täytti ainakin ne odotukset, joita minulla oli. Turisteja oli jopa vähemmän kuin odotin. Kauas on toki pitkä matka, mutta vaivalloiseksi en sitä sanoisi. Itse lensin Bangkokiin ja sieltä Phuketiin. Otin lentokentältä Boltin Bang Rong Pierille ja siitä speed boatin saarelle. Koko settiin meni 19 tuntia. Ilmeisesti veneitä menee valoisaan aikaan aika usein, ja varausta ei tarvita. Veneestä ostetaan lippu. Laiturille tullessa pyydetään 10 TBH satamamaksu. Venekyyti maksoi 400 TBH (noin kympin) ja saarella lavataksikyyti hotellille oli 200 TBH (noin vitosen). 

Minusta ei ole oikeastaan väliä, missä päin saarta asuu, jos liikkuu itse mopolla. Koh Yai Yai on pitkä ja kapea. Jos tykkää vain olla rannalla, kannattaa etsiä majoitus, joka on kivalla rannalla. Jos taas liikkuminen on mieluista, ei siihenkään liikaa aikaa tuhraannu. Saaren päästä päähän ajaa skoballa ehkä tunnissa. Asuin itse Better view Koh Yao Yai -nimisessä paikassa. Siinä oli reilut kymmenen tilavaa bungalowia, aamiaistila ja uima-allas. Se on meren rannalla, mutta ei uimarannalla. Kävelymatkan päässä on kauppa ja ravintoiloita, ja myös ihan asiallisen näköinen ranta ja sillä palveluja, esimerkiksi kivalta vaikuttanut The Pier Yao Yai Cafe. Oli majoituksessa puutteensa, mutta myös erittäin hyvä sänky ja mahtava valoshow aamulla ennen auringonnousua. 8/10 sanoisin. 

Mitä tuumit? Voisiko Koh Yao Yai olla sinun kohteesi? Ja jos tuli mieleen jotain kysymyksiä, kysy ihmeessä. Yritän osata vastata.