Ayutthaya on yllättävän tuntematon kohde, vaikka se sijaitsee vain 70 kilometriä Bangkokista ja se on aikanaan ollut koko Aasian suurin ja merkittävin kaupunki. Temppelifanit suuntaavat usein Siem Reapiin ja näkevät Angkor Watin ja muita upeuksia niillä kulmilla, mutta Ayutthaya on ehkäpä upeampi vielä. 1300–1600-luvuilla rakennettuja temppeleitä on paljon, ja niissä on paljon hyvin säilyneitä. Uskonnolliset rakennukset tehtiin kivestä ja kestämään, toisin kuin vaikka puusta tehdyt hallintorakennukset, jotka ovat vuosisatojen kuluessa tuhoutuneet kokoaan.
Kaikkea tätä en suinkaan tiennyt ennen kuin oli perillä. Luulin tulevani pieneen kaupunkiin, jossa hissuksiin kävelen temppeliltä toiselle ja nautin atmosfääristä. Väärin. Turistikartoilla näyttää, kuin temppelikeskittymä olisi pienellä Chao Phraya joen saarella, mutta kuva valehtelee. Saarella ovat, mutta välimatkat ovat hyvin harvoin käveltäviä Thaimaan lämmössä, varsinkaan jos haluaa nähdä useita. Suosittelen myös tekemään jonkinlaista suunnitelmaa, ettei aika mene edestakaisin suhailuun. Mahdollisia kohteita on kuitenkin kymmeniä.
Toisaalta skootterimuijana minäkin olin ihan amatööri: hotellilla hämmästelivät, kun yhtenä päivänä näin vain kaksi temppeliä. Thaimaalaiset kuulemma tulevat päiväksi ja kiertävät yhdeksän. Toisaalta he menevät temppelille, ottavat itsestään kymmenkunta kuvaa vähän eri kulmista ja lähtevät pois. Tuolla systeemillä ehkä ehtii enemmän kuin hengailija. Toisena päivänä näin kuusi. Jäin silti kokonaismäärässä perusthaituristista. Kovin paljon muita kuin thaimaalaisia en temppeleillä nähnyt. Uuden vuoden aikaan on heilläkin vapaata, ja silloin lähdetään matkoille. En tiedä, kuinka paljon Ayutthayassa on tavallisesti turisteja, mutta vaikka olin paikallisen sesongin aikaan, oli temppeleillä verrattain rauhallista.
Hotellit tarjoavat usein fillareita asiakkaan käyttöön, mutta jos minulta kysytään, kyllä olisi hikistä hommaa. Itse vuokrasin skootterin. Vasemmanpuoleinen liikenne on yllättävän helppo oppia, mutta ihan ensikertalaisena en lähtisi kaksipyöräisellä liikkeelle täällä. Itse saatoin kerran sillan alla pistellä vastaantulevan kaistalla. Oltiin yhtä hämmästyneitä sekä minä että vastaantulijat. Onneksi olivat vain kaksipyöräisiä ja hiljaisella vauhdilla. Tuk tukeja ja taksejakin on. Skoottereita saa ainakin rautatieasemaa suoraan vastapää olevalta pääkadun poikkikadulta. Oma Scoopyni oli laiska kuin mikä, mutta toisaalta sillä opin vihdoin ajamaan kuin paraskin italialainen: ohittelin jonoja, kiemurtelin autojen välissä ja toisaalta pitkillä suorilla päristelin tukka hulmuten. Voi että miten minä nautin. Kypäriä ei kannata vuokraamoista odottaa saavansa. Minulla on aina oma mukana, mutta paikalliset ajavat paljon ilman.
Ayutthaya on kaupunkina samanlainen kuin varmaan kaikki kaupungit Thaimaassa Bangkokin ulkopuolella. Maan viehätys ei todella ole kaupungeissa ja niiden arkkitehtuurissa. Markkinoille hakeuduin, koska halusin mangoja. 7/11 myy melkein kaiken, mitä turisti tarvitsee juomista hyttysmyrkkyyn. Iltamarkkinat ovat Wat Maha Thatia vastapäätä, eli katuruoan ystävääkin hemmotellaan. Saman kadun varressa on myös jonkin verran ravintoloita, esimerkiksi Prang view cafe, varsinainen trendikahvila, jossa palvelu oli muodikkaan hidasta ja riisi sinistä.
Ayutthaya on Unescon maailmanperintökohde, minkä saatoit ehkä arvatakin. Osalle temppeleistä on pieni pääsymaksu (alle eurosta vähän yli euroon) mutta uutena vuotena oli yllätyksekseni kolmen päivän vapaa pääsy kaikkiin. (Vertailun vuoksi kolmen päivän lippu on Angkor Watissa maksanut viime vuonna 62 dollaria, päivälippu 37.) En osannut rajata, mitkä temppelit jättäisin esittelemättä, joten näytän kaikki, missä kävin, koska Ayutthaya nyt vaan on niin upea. Pyrin valikoimaan nähtäväksi mahdollisimman erilaisia, jottei mieltä valtaisi kun on nähnyt yhden, on nähnyt ne kaikki -ajatus, eikä sitä tullut.
Ayutthaya temppelifanin silmin
Wat Chaiwatthanaram on Thaimaan Angkor Wat
Wat Chaiwatthanaramin sanotaan olevan vähän kuin Ayutthayan Angkor Wat muodoltaan ja arkkitehtuuriltaan. Aloitin täältä, koska se on vähän kauempana vielä kuin muut. Mietin, että jos minut valtaa temppeliähky, olen sitten nähnyt sen, mitä ainakin hotellillani pidettiin kaikkein upeimpana. Aivan mahtavahan se on. Hyvin säilynyt, paljon rakennuksia. Täällä oli suosittua otattaa valokuvia, joita varten pukeuduttiin thaimaalaisiin juhlapukuihin. Vaikutti siltä, että tien toisella puolella olevalla pukuvuokraamolla meni hyvin.
Wat Phutthai Sawan ja ikkunasta katsova Buddha
Wat Phutthai Sawan on todella monipuolinen. Kun kurvaa sen parkkipaikalle, ei ollenkaan arvaa tulleensa muinaiselle temppelialueelle, koska ensimmäiset rakennukset ovat muinaista paljon modernimpia, täysin ehjiä ja vielä käytössä. Mutta kun kävelee portista sisään, näkee ensin ihan valkoisen temppelin, joka ainakin minulle oli hämmentävän erilainen kuin aiemmin näkemäni juuri värinsä vuoksi. Sen ympärillä on aika tyypillinen katettu käytävä kultaisten Buddha-patsaiden rivistöineen. Kun jatkaa pidemmälle, näkee raunioituneen rakennuksen sisällä makaavan Buddhan. Sitä pääsee katsomaan sisällekin, mutta minusta se on kiehtovin juuri ikkunasta, vähän kuin salaa katsottuna.
Wat Maha That ja banyan puun vangitsema Buddha
Wat Maha That vaikutti kaikkein suosituimmalta. Jos ikinä olet nähnyt yhtään kuvaa Ayutthayasta, olet luultavasti nähnyt kuvan banyan puun juurten melkein kuin vangiksi ottamasta Buddhan päästä. Tuo pää on Wat Maha Thatin vetonaula. Alueella on valtavasti myös muita patsaita ja temppelinraunioita, mutta jos näet porukan parveilevan jossain, ovat nimenomaan pään luona. Pään kohdalla on muuten kyltti, että jos ottaa omakuvan, pitää mennä kyykkyyn, koska ei ole kohteliasta, että Buddha jää ihmisen alapuolelle. Omakuvan ottajia oli jonoksi asti, ja ei siinä monikaan kylttejä joutanut lukemaan. Aika irvokas ajatus Buddhasta tyypin jalkojen välissä.
Wat Ratchaburanan upeasti säilyneet rakennukset
Wat Ratchaburana on ihan Wat Maha Thatin vieressä. Siellä on näkemistäni parhaiten säilyneet seinät. Niistä saa käsityksen, kuinka suuria temppelirakennukset todella ovat olleet. Mittakaavaa saa, kun katsoo nykyrakennuksia temppelin takana. Upein kohde oli minusta päätyseinä oviaukkoineen, josta näki monikerroksisena jatkuvan temppelin. Täällä rakennusten koristelu on säilynyt myös hämmentävän hyvänä, onhan se kuitenkin rakennettu jo 1400-luvulla.
Wat Phra Si Sampetin upeat temppelit ja ikävät lieveilmiöt
Jos jonkin näkemistäni voisi jättää väliin, sanoisin, että sen on juuri Wat Phra Si Sampet. Syy ei ole temppelissä vaan sen ympäristön lieveilmiöistä: norsuratsastusta. En tarkkaan tiedä, missä turistit norsujen selkään koreihin kiipesivät, mutta nimenomaan tämän temppelin kulmilla he pyörivät. Muiden temppelien luona ei ollut mitään turistikrääsää tai muuta markkinameininkiä, vain ruoka- ja juomakärryjä.
Alue itsessään on kyllä tavattoman hieno. Kun astuu aluelle sisälle, näkee rivissä kolme hyvin säilynyttä temppeliä, mutta kun jatkaa pidemmälle, pääsee seikkailemaan rakennusten raunioihin. Siellä näkee, kuinka tiiviisti alue on ollut rakennettu, ja kuinka monenlaisia rakennuksia yhdellä temppelialueella on. Täällä on minusta muinaisin meininki. En osaa oikein muuten tunnelmaa kuvata.
Wat Phu Khao Thong ja temppeliin täydellisesti mätsäävä koira
Valkoinen temppeli on myös kartan mukaan vähän saaren ulkopuolella, mutta oli sinne kilometrien matka. Temppeli on näyttävä, ylös kiipeämällä näköalaa ympäristöön on jonkin verran, mutta minuun tämä ei varsinaisesti tehnyt niin suurta vaikutusta kuin moni muu. Ehkä asennoitumiseeni vaikuttaa sekin, että kamerani lakkasi yksinkertaisesti toimimasta eikä sen koommin ole käyntiin lähtenyt. Ehkä karma kosti, koska minäkin olin ottanut typeriä omakuvia. Olin minä kyllä kuvannut temppeliäkin ja siihen täydellisesti mätsäävää temppelikoiraa.
Wat Lokayasutharam on makaava Buddha
Wat Lokayasutharam ei ole varsinaisesti temppeli, koska siinä ei ole jäljellä enää mitään rakennusta. On vain valtavan kokoinen makaava Buddha. Tämä oli selvästi aktiivinen uskonnon harjoittamispaikka, ja ihmisiä kävi rukoilemassa. Buddhalle tuodaan aivan valtavasti uhrilahjoja, ja oli raadollista seurata, kun siivousporukka tuli paikalle ja lappasi kukkia ja muita lahjoja jätesäkkeihin, jotka täyttyivät hetkessä. Koin toki täällä olevani vähän tungettelija kännykkäkameroineni, mutta en vaan malttanut olla ikuistamatta kaikkea tätäkin kiehtovuutta. Kamerat olivat esillä munkeillakin, eli en sittenkään tainnut pahasti etikettiä rikkoa.
Wat Yai Chai Mongkhonissa on elämää
Wat Yai Chai Mongkhon oli lähinnä majapaikkaani, ja jätin sen viimeseksi, että käyn jos ehdin ennen auringonlaskua ja skootterin palautusaikaa. Onneksi menin. Se oli selvästi kaikista aktiivisin uskonnon harjoittamiseen. Ihmisiä oli paljon. Makaavan Buddhan ympärillä oli suorastaan ruuhkaa. Suuren temppelin kaikenkokoisille patsaille sai ostaa kaapuja ja käydä laittamassa vaatteen patsaan ylle. Mielenkiintoisinta oli seurata, miten liinan pukemiseen suurimman ylle tarvittiin useita ihmisiä ja erilaisia pitkälle viritettyjä vaijerisysteemejä. Patsasrivistöjen lisäksi täällä on asetelma, jollaista en ennen ole koskaan nähnyt: hahmoja kerääntyneenä yhden ympärille, osa polvillaan, osa seisten. Vaikka moni muukin on todella hieno, tästä jäi minulle voimakkain tunnemuisto.
Ayutthaya -käytännön vinkkejä
Miten pääsee?
Minä otin taksin, koska halusin välttää kontakteja. Bangkokista hotellin ovelta Ayutthayaan maksoi 1300 bathia (35 euroa). Sillä sai hyvän ja mukavan auton. Paluumatka lentokentälle oli nelisenkymppiä. Junalla pääsee ja myös pikkubusseilla, ja hinta on tietenkin ihan murto-osan. Ilman koronaa olisin ehdottomasti suosinut julkista liikennettä. Mutta olisin ainakin toiseen suuntaan mennyt jokea pitkin. Näyttivät muuten valtavat jokilaivat seilaavan melkein tyhjänä, eli turvallista olisi ollut. En voinut paluumatkalle vesikyytiä kuitenkaan ottaa, koska menin kentälle aamukoneelle.
Missä majoittua?
Ayutthaya sopii niin budjettimatkailijoille kuin kaikille muillekin. Majoitusta saa parilla kympillä, halvemmallakin. Minä valitsin Baan Thai Housen thaimaalaisen huvilan (noin 50 euroa/yö), joka oli aivan super. Koko pieni majoitusliike oli aivan hurmaava. Henkilökunta auttaa, puhuu englantia, huomioi. Esimerkiksi joka ilta ulko-oven viereen tuodaan hyttyssavu, että itikat pysyvät ulkopuolella, kun kulkee ovesta. Porttivahti menee myös aina tielle katsomaan, että on turvallista lähteä mopoilemaan. Se oli ehkä maailman hellyttävintä. Uima-allaskin on. Ravintolan ruokalista on suppea, mutta ruoka hyvää ja erittäin edullista.
En kolmessa päivässä oikein oppinut hahmottamaan kaupungin rakennetta, koska aina jossain on joki, mutta siltoja kovin vähän. En siis osaa sanoa, olisiko jokin muu sijainti parempi, mutta minusta Baan Thai Housen sijaintikin oli hyvä, koska kuljin skootterilla ja liikkuminen oli helppoa. Kävin lounaalla kaupungin ainoassa oli satasen hotellissa. Sala Ayutthaya vaikutti olevan thaimaalaisten varakkaiden suosiossa. Sen palvelu oli hurjan hidasta, hinnat moninkertaiset, mutta terassi joen rannassa suoraan vastapäätä Wat Phutthai Sawania hieno, ruoka-annos upeasti aseteltu ja mojito melkein aidon makuinen. Näin hurjasti vietin uutta vuotta.
Yksi en suosittele -vinkki vielä
Minusta kelluvat markkinat ovat kiehtovia, milloin kyse on oikeista markkinoista. Hotellilla vähän sanottiin, että kaikki eivät oikein Ayutthayan kelluvista markkinoista välitä, mutta koska olivat lähellä ajattelin mennä katsomaan. Olisi pitänyt kääntyä jo portilla, kun tuli aika maksaa pääsymaksu. Eiväthän markkinat mitään maksa. Hintaan sisältyvä pieni veneajelu oli ihan kiva, mutta koska alue ei ole kovin suuri, olisi sen nähnyt kävellenkin, ja kaikkihan kuitenkin jalkautuvat. Markkinoiden anti on vähäinen. Ehkä suurin osa kojuista oli kiinni koronan takia, ehkä jostain muusta syystä. Kelluvia asioita ylipäätään oli kovin vähän. Kyllähän tällaisesta turistipaikasta nyt pienen pääsymaksun voi maksaa, jos sillä takaa töitä paikallisille. Mutta tämänkin ajatuksen hylkäsin, kun näin mainoksen norsuratsastuksesta ja tiikerin kanssa poseeraamisesta. Ei näin.
Jos olet kiinnostunut temppeleistä Thaimaassa, Cambodzassa tai Myanmarissa, lue lisää:
Angkor Wat ja ne vaikuttavammat temppelit
Angkor teki minut onnelliseksi
4 comments
Tuo on ilman muuta yksi sellainen kohde, jossa olen halunnut päästä käymään. Enpä olisi tajunnut varata useampaa päivää, mutta kuuulosti siltä, että kaksi päivää on sopiva aika. Oliko tuo norsuratsastus muuten erityisesti paikallisten suosiossa vai kaikkien?
En katsonut, keitä norsuilla ratsasti. Se on minusta niin ikävää hommaa.
Sanoisin, että jos on kivassa hotellissa ja haluaa vähän myös relata vaikka altaalla, olisin kolme päivää, tai ihan minimissä kolme yötä ja kaksi kokonaista päivää. Yksi on ehdottomasti liian vähän, jos oikeasti haluaa nähdä paljon eikä vain kiirehtiä kohteelta toiselle.
Temppelialueille ei siis ollut täällä mitään pukeutumisohjetta, kuvista päätellen? Yleensä pitää peittää polvet ja/tai olkapäät mutta tänne vissiin sai mennä ihan vapaasti?
Muutaman viikon päästä suunnitelmissa mennä visiitille, hyvä tietää että päivä ei riitä mihinkään.
Päivässä ehtii jonkin verran, mutta osa temppeleistä on aika kaukana, ja alueet ovat aika suuria. Jos ei ihan hulluna huvita sykkiä paikasta toiseen, kehottaisin varaamaan pari päivää.
Ei ollut pukeutumisessa sääntöjä. Eihän tuolla nirunarutoppeja ja mikroja näkynyt. Oma mekkoni paljasti kyllä polvet, mutta ei olkapäitä ja oli muuten peittävä ja minusta kunnioittava.
Ihanaa matkaa sinulle!