Lentäminen – tuo maankiertäjän pakollinen paha. Teleportoituisin, jos voisin, mutta koska sellaista vaihtoehtoa ei ole, on mentävä lentokoneella. Kaikki kesän reissut olivat kauas, Aasiaan ja Afrikkaan. Oli lennettävä pitkiä aikoja. Jos rahat mitenkään riittävät, olemme viime vuosina yrittäneet lentää tällaiset mannertenväliset bisneksessä, ja tällä kertaa siihen oli mahdollisuus osittain pisteillä, osittain rahalla. Kovin vähän olen blogissa kirjoittanut lentämisestä, lentoyhtiön valintaa ja loungeja lukuunottamatta, koska se ei oikeastaan kiinnosta minua. Lennän, koska on pakko. Pakkohan ei ole kuin kuolla, sanoisi joku, mutta koska on sisäinen matkustamisen pakko eikä se kohdistu useinkaan lähialueisiin, joihin voisi mennä junalla tai autoilla, on lennettävä.
Lensin Finnairilla ja Air Francella. Koska pitkillä lennoilla on järjetön määrä aikaa tapettavaksi, kirjasin vähän muistiin ajatuksiani yhtiöistä. Yhden naisen testiryhmäni tulokset voit lukea tästä.
Reitti
Helsinki-Bangkok-Helsinki
Helsinki-Pariisi-St Denis (Réunion)-Pariisi-Helsinki
Valitsemieni matkakohteiden kiinnostavuus ja miellyttävyys ei ole lentoyhtiön ansio tai vika, joten ei pisteitä tästä.
Matkan kesto
Helsinki – Bangkok mennessä, 9 t 40 min, tullessa 10 tuntia
Pariisi – St. Dennis 10 t 45, paluu 11 (lisäksi tietysti vielä Helsinki – Pariisi, noin kolme tuntia ja kentän vaihto Pariisissa)
Tietenkin lyhyempi olisi parempi, mutta edelleen tämäkän ei lentoyhtiöistä kiinni, joten ei pisteitä.
Kone
Minulle koneet sinänsä ovat aivan yhdentekeviä, kunhan ilmassa pysyvät. Tiedän ihmisiä, jotka saattavat lähteä lentämään vain siksi, että pääsevät jonkin tietyn tuubin kyytiin. Onhan noita, harrastuksia.
Finnair: Airbus 340
Air France: Boeing 777 (pitkällä lennolla)
Ei pisteitä kummallekaan
Palvelu maassa
Finnair: Lentokentällä Helsingissä olin omatoiminen ja käytin itsepalvelumasiinaa. Palvelun saaminenkin olisi mahdollista. Sekä priority check in – että turistitiskillä ei ollut jonoja. Paluumatkalla Bangkokissa lentoa Suomeen odotti kymmeniä thaimaalaisia marjanpoimijoita. Silloin olin tyytyväinen, että saatoin mennä tyhjälle priority-tiskille.

AF: Helsinki-Pariisi-väli lennettiin Finnairin koneella. Tuli pakollinen vierailu palvelutiskillä, koska ei voinut tehdä checkiniä etukäteen: tavarat oli otettava ulos Charles de Gaullen kentällä ja roudattava itse Orlyyn. Bussi CDG-Orly kesti yli tunnin, ja jo terminaalissa oli bussilippujen kanssa tarpeetonta säätöä. Paluumatkalla asiat sujuivat Air Francen palvelutiskin vuoksi helpommin.
Helppoudesta ja säädöttömyydestä piste Finnairille
Palvelu ilmassa
Finnair: Finnairin palvelussa on vaihtelevuutta, mutta näillä lennolla olin ihan tyytyväinen. Paluumatkalla ihana herrasmiespurseri puhutteli madameksi. Sanoin tekevän minut aika vanhaksi, mutta hän oli kuulemma vain hyvätapainen mies.
AF: Kovin mielellään puhuvat ranskaa, vaikka vastasin englanniksi. Palvelussa ei muuten ollut moittimista.
Ei erityisiä ansioita eikä puutteita kummallakaan, niinpä piste molemmille
Mukavuus
Finnair: Penkki on ihan mukava. Sitä ei saa ihan täysin makuuasentoon, mutta mahdun siihen hyvin suorana. Mutta kuuma! Koneessa oli mennessä tukalaa. Heräilin hikisenä. Ei kiva. Paluumatkalla tilanne vain paheni. Alkumatka oli suorastaan helvetillisen kuuma. Sukat upposivat nilkkoihin. Otin puheeksi lentoemäntienkin kanssa, jotka olivat toki panneet asian merkille mutta eivät pyytäneet laittamaan ilmastointia viileämmälle.
Penkeissä on säätömahdollisuudet erikseen selkänojalle ja jalkopäälle. Voi säädellä kallistuskulmaa kaikenlaiseen tekemiseen sopivaksi.
AF: Koneessa oli ihanan viileää. En muista, milloin olisin lennolla nukkunut näin hyvin. Penkki ei mene ihan makuuasentoon ranskalaisillakaan, ja nukkuja valuu helposti jalkopäähän, josta on välillä kammettava itsensä ylös. Säätäessä liikkuu koko penkki: jos on pääpuoli pystyssä, ovat jalat alhaalla. Kerralla on siis kallistettava koko tuolia. Minulle tästä ei toisaalta ole haittaa, koska pystyn istumaan risti-istunnassa ja mytyssä perustuoliasennossakin.
Koska kuumassa koneessa on kammottavaa, piste Air Francelle
Ruoka
Finnair: Menomatkalla oli Kari Aihisen, Savoyn keittiömestarin, suunnittelema menu. Olin loungessa syönyt härkää, joten valitsin lohen ja basilikalla täytetyn fiorellipastan villivalkosipulikastikkeessa, aurinkokuivattua tomaattia ja mozzarellaa. Jälkkäritkin piti syödä, että jaksaisi nukkua. Tarjolla oli suomalaisten pientuottajien juustoja, suklaakonvehteja ja macaron-leivoksia. Paluumatkalla sain aivan taivaallisen tonnikalaetualkupalan ja Hesarin. Muuten ruoka ei ollut mitenkään erityistä, ei kumpaankaan suuntaan, ei edes se Aihisen.


AF: Etukäteen olisi voinut tilata vaikka mitä etnisiä keittiöitä. Oli japanilaista, korealaista, thairuokaa jne. useita vaihtoehtoja. Lennolla vaihtoehtoja oli vähemmän, mutta vasikkaa, kalaa ja katkarapuja kuitenkin. AF:n vastaus Aihiselle oli Anne-Sophie Pic, Triple Étoiléen keittiömestari, ainoa nainen, jolla on kolme Michelin tähteä. Siksipä otin hänen reseptinsä mukaan tehdyt katkaravut. Kun sain annoksen, kävimme matkakaverin kanssa keskustelun: – Tiedätkö, mitä tämä vihreä on? – En, mutta saattaa olla samasta kumitehtaasta näiden rapujen kanssa.
Nyt kyllä jäi Michelin-muija toiseksi. Piste Finskille




Juoma
Finnair: Shampanja Nicolas Feuillattea, valkoviinit molemmat hyvät. Paluumatkalla oli eri viinit, joista italialaista valkkaria maistoin, mutta ei kymmeneltä aamulla monta lasia maistu.
AF: Oli oikein sommelierien kuva menussa (jossa niin paljon sivuja että ihan hirvitti). Vähiin jäi testailu, mutta Bourgogne Blanc, chardonnay vuodelta 2013, maistui kyllä. Samoin Ayala sampanja, jota tarjottiin lennon aluksi. Paluumatkalla olin niin sairas ja ollut monta päivää syömättä, että oli jätettävä viinit juomatta.
Juomapuolella en saa tehtyä eroa. Piste molemmille
Viihde
Pyrin viihdyttämään itseäni omatoimisesti. Minulla on lennoilla lehtiä, iPadilla elokuvia, kirjoittelen, joten en ole koneiden viihdetarjonnan varassa. Finnair: Tarjolla oli muutama leffa ja tv-ohjelma. Eivät oikein vakuuttaneet. Lisäksi oli muutama musiikkivaihtoehto ja peli. Kun viihdekoje alkoi soida tahtomattani enkä saanut sille enää mitään muuta tehtyä kuin sammutettua, olin taas hyvilläni, että minulla oli mukana omat viihteet ja omat vastamelukuulokkeet.
AF: Aika monipuolinen viihdetarjonta, sanoisin. Sarjoissa mm. How I met your mother (Netflix). Pelejäkin näkyi olevan, mutta ne vaikuttivat aika hankalilta käyttää kömpelöllä kaukosäätimellä.
Viihdepalveluja käyttämättömänä tilanne vaikea, mutta sanoisin, että piste Air Francelle

Nyssäkkä
Bisneksessä matkustaja saa aina pussukan vaihtevalla valikoimalla tuotteita.
Finnair: Tällä kertaa tarjolla oli Marimekon pussi, jossa oli hammasharja, tahna ja joitain minituotteita. Yölennolla pussukalle oli tarvetta, että sai aamulla pestyä hampaat, mutta koska paluu oli päivällä, ei pussille ollut käyttöä. Silmälaput päässä en osaa olla, mutta korvatulpat ovat monesti tarpeeseen.
AF: Pussi oli selvästi kivempi, mutta ei näyttänyt olevan mitään merkkiä. Tavarat olivat aika samanlaiset kuin Finnairilla, mutta miksi mukana kenkälusikka. Tietty jos jalat turpoavat muodottomiksi eivätkä meinaa mahtua kenkään lennon päätyttyä.
Koska sisältö on oikeastaan aika yhdentekevä ja aika samanlainen molemmilla, kauniimman pussukan vuoksi piste Air Francelle
Hinta
Finnair 746 euroa +100 000 pistettä
AF: 2150 euroa
Hinta ei oikein ole vertailukelpoinen pisteiden vuoksi, mutta tarjouksesta olisi tainnut saada Finnairilta noin 1500 eurolla, jos kokonaan olisi maksanut rahalla. Air France on siis selvästi kalliimpi, mutta toki matkakin pidempi (ja kaikkine kentänvaihtoineen ja odotteluineen kamalan paljon epämukavampikin). Toisaalta Orlyn loungessa oli oikeaa sampanjaa ja kiertävä tarjoilija: ”Champagne, madame?”
Silti sanoisin, että piste Finnarille
Muuta
Finnair: Menolennolta tunnelmaa söi, että piti tehdä töitä. Onnistuu se sampanjapäissäkin, tuli todettua. Kovaa ja paljon huutava vauvakaan ei erityisesti paranna fiilistä. Argh. Mutta pahempaan ärsytykseen yltää itsestään niin kovaa meteliä pitävä aikuinen kanssamatkustaja, että hänen öykkäröintiinsä herää. Paluumatkalla oli mukavan rauhallista.
AF: Alkumatka mennessä oli melkoista vatkaamista. Tuli kamalan huono olo. Oksennuspussi kädessä istuminen ei erityisesti paranna fiilistä. Aamulla stuertti kysyi, onko oloni parampi. Mukavan henkilökohtaista palvelua.
Asiakkaista ja turbulenssista ei kai voi oikein pisteitä antaa?
Tulos
On voittajan julistamisen aika. Travelloverin virallisen Finnair vastaan Air France -kilpailun voittajaa ei voi määritellä, koska molemmat saivat viisi pistettä. Onnea voittajille tasapuolisesti.
Vertailuni edelleen vahvistaa näkemystäni siitä, että lopulta ei ole niin kovin suurta merkitystä, millä yhtiöllä lentää. Toki Finnair ja Air France ovat odotusarvoltaankin kai aika samanlaiset, vähän sellaiset hajuttomat ja mauttomat peruslentoyhtiöt, jotka vastaavat suurimpaan tarpeeseeni: lentää huolletulla kalustolla turvallisesti perille.
10 comments
Viihdekuvasi paljastaa, että Sinulle on sattunut Finnairin surkein kalusto, kohta romutettavaksi menevät Air Francen entiset A340:t. Samoin Reunionille ei Air France lennä uusimmilla Triplan Business-luokillaan, joten oikeasti et ole päässyt edes vertailemaan kunnollisia nykyaikaisia Busineksia. Kannattaa ihan oikeasti olla kiinnostunut niistä ”tuubeista”, jos haluaa vaatinetta rahoilleen tai pisteilleen.
Epäilemättä on juuri noin kuin sanoit. Minulle kuitenkin lentämisessä tärkeintä on päämäärä. Sinne sitten mennään kalustolla, joka kohdalle sattuu. 🙂 Toisaalta oli vertailun kannalta reilua, että molemmilla yhtiöillä oli kämäisimmät tuubit.
Mie nautin näistä postauksista suunnattomasti, vaikka en itsekään erityisemmin pidä lentämisestä vaan tärkeintä on päästä turvallisesti perille.
Bisnespostauksissa on vain sitä jotain ja tämä vertailu oli mainio! 😀
Kiva, jos nautit! Minua vähän arvelutti koko postauksen teko, mutta toisaalta halusin kertoa gummikatkaravuista. 🙂
”Asiakkaista ja turbulenssista ei kai voi oikein pisteitä antaa?”
Nuo vaikuttavat ainakin omalla kohdalla eniten siihen lentämisen mukavuuteen. 🙂 Hyvä vertailu! Finskin ruoka näytti tosi hyvälle.
Jep! Ne todella vaikuttavat. Enemmän kuin penkin kallistus tai viinin merkki. Mutta paha on matkustajan suuresta egosta syyttää lentoyhtiötä. 🙂
Mä rakastan lentämistä, kunhan ei ole turbulenssia tai ilmakuoppia. Bisneksessä olen lentänyt tasan kerran, mutta ottaisin ehdottomasti tavaksi, jos lompakko antaisi periksi.
Paljon matkailevalle lentämisestä pitäminen on erinomainen ominaisus!
Tykkään kovasti lukea näitä lentoyhtiöarviointeja, vaikka en olisi lähiaikoina mihinkään lentämässäkään. Vaikutti siltä, että kovin kummoinen business-kokemus ei ollut kumpikaan, vai olenko väärässä? Kiitos mielenkiintoisesta ja kattavasta vertailusta, sitä oli ilo lukea.
Lähtökohtaisesti minulle lentäminen ei koskaan ole erityinen kokemus, ainoastaan välttämätön paha. On luokka mikä hyvänsä, toivon lennon olevan vain nopeasti ohi. Mutta noin niin kuin bisneslentojen sarjassa nämä olivat minusta ihan perustasoa, ei erityistä kehumista eikä erityisiä puutteita. Parasta minusta bisnesluokassa on tila ja kallistuva penkki, jotka teoriassa mahdollistavat nukkumisen. Turistissa korkeintaan torkahtelen ja olen perillä aivan tööt.