Helsinki-Vantaan lounget – vertailussa viisi lentokenttäloungea

Olen niin tottunut viettämään lentokentillä odotteluajat loungessa, että on melkoinen pettymys, jos jollain kentällä sellaista ei ole. Tarjoiluiltaan ja palveluiltaan olen nähnyt kaikenlaisia. Parhaimmillaan lounge on kuin hyvä ravintola ruokineen ja juomineen. Se tarjoaa myös suihkun, jos takana on päivä lämpimässä kohteessa. Silloin voi olla vaihtaa puhtaisiin vaatteisiin. Heikoimmissa loungeissa on tarjolla vain jotain juotavaa ja ehkä pähkinöitä. Nettiyhteys on useimmissa.

Suihkua lukuunottamatta samat palvelut saa melkein kaikilta lentokentiltä ilman loungeakin. Ruokaa voi ostaa, netti on ilmainen tai sen saa muutamalla eurolla. Sinänsä loungeissa ei siis ole mitään ihmeellistä, mutta useimmiten silti odottelu niissä on rauhallisempaa kuin kentällä muuten. Jos ei muuta, niin tuolit ovat mukavammat.

Helsinki-Vantaalla olen käynyt viidessä. SAS:llä on näiden lisäksi vielä omansa. Nämä arviot perustuvat yhden tai kahden hengen testiryhmän kokemuksiin tämän vuoden puolelta. Suihkuja en sitten ole testaillut, koska ruukaan peseytyä kotona ennen matkalle lähtöä.

Finnairin lounge (Schengen) 

Finnairin Schengen-puolen uuteen loungeen kahden hengen testiryhmämme tutustui ensimmäistä kertaa vasta vappumatkalla Köpikseen. Testipäivä ehkä oli huono, mutta tästä viime syksynä avatusta loungesta saamani kuva on ollut aivan muu kuin todellisuus. Vappuaattona väkeä oli liikaa, rauhasta ei tietoakaan ja kaikki oli loppu: ei laseja, ei mitään lasiin laitettavaa, likaisia astioita lojui kaikkialla. Lämmintä ruokaa, jotain salaattia ja hedelmäsalaattia sekä makeaa piirakkaa näytti olevan tarjolla, mutta koska ruokaa oli pitkin pöytiä ja koko paikka lähinnä kaaoksessa, ei tehnyt edes mieli alkaa syödä. Ainoat hetkellisesti saatavilla olleet lasit olivat kuohuviinilaseja (mutta skumppaa ei näkynyt) ja lämpimiä tuoppeja (mutta olut ja siideri loppuneet). Tuopillisen limua siinä sitten lipittelin. Kivat vaput mulle.

Lounge luultavasti on oikeasti kiva sitten, kun siellä ei ole kantokykyään enempää ihmisiä. Se on valoisa, sieltä voi katsella terminaaliin tai kentälle, on kaikenlaista istumapaikkaa, myös Aarnion pallotuoleja (3 kappaletta). Mutta tämän kokemukseni perusteella esitys oli heikko.

Finnair on viime aikoina kovasti mainostanut loungejaan, että rahallakin pääsee (48 euroa) ja pisteillä (10 000).  Tietenkin bisneslipulla ja tasokortilla silveristä alkaen on ilmainen pääsy. Tämän kokemuksen pohjalta 48 eurossa oli 43 liikaa, mutta myönnän, että testiryhmä osui paikalle kovin huonoon aikaan.

EDIT: Enää ei pääse silverillä

Aspire-lounge (Schengen) 

Koska Finnairilla oli mitä oli, kahden hengen testiryhmämme vaihtoi Aspire-loungeen. Täynnä oli sekin. Henkilökunta tiuski, kun kysyin laseja, olivathan hyllyt tyhjänä täälläkin. Auts. Jotenkin oli vappuliikenne sitten onnistunut yllättämään uudistuneen (sisustusta ja huonejärjestystä muunneltu) Aspirenkin. Aspiressa tarjoilu ei koskaan ole ollut erityisen runsas, keitto ja aika niukalti salaattitarpeita, mutta usein siellä on aika väljää ja leppoisaa. Poissa oli se fiilis tällä kertaa. Aspiren erikoisuus on linnunlaulua soitteleva veski. 

Oman pääsyni Aspireen lunastan Priority Passilla, mutta sisään on pääsy myös joidenkin yhtiöiden tasokorteilla ja bisneslipuilla. Myös rahalla pääsee, ja aika paljon Finnairin loungea halvemmalla. Löysin ainakin netistä sivustoja, joilta voi ostaa sisäänpääsyn alkaen 28,50 punnan hintaan.

Finnairin bisnes lounge (non-Schengen)

Tammikuisena tiistaiaamuna yhden hengen testiryhmäni oli matkalla Lontooseen. Koko kenttä oli aika rauhallinen, samoin lounge, melkeinpä unelias. Koska Lontoon-koneeni lähti jo kahdeksalta, nukuin vartin pidempään ja säästin aamupalan syömisen kentälle. Pieneen mysliaamupalaan ja Hesarin lukemiseen lounge oli ihan hyvä vaihtoehto, mutta Finnairin lounge ei koskaan ole oikein vakuuttanut tarjoiluillaan. Tiloiltaan se on viihtyisä, kansainvälisen, korkeatasoisen hotellin lobbyn kaltainen. Pöydissä voi ruokailla, nojatuoleissa relata.

Tähän loungeen ilmaisen sisäänpääsyn edellytys on bisnesluokan lippu Finnairin lennolle tai tasokortti (silver tai parempi) ja Finskin mikä tahansa lippu. Minulle sisäänpääsyn takasi jälkimmäinen yhdistelmä. Rahalla tai Finnairin pisteillä pääsee myös. 

EDIT: Enää ei pääse silverillä.

Almost@home

Almost@homeen on aina kiva mennä. Sieltä saa aina lämpimän ruoan, salaattia, jälkiruokaa ja monenlaisia alkoholittomia juomia (esimerkiksi limuja, kivennäisvesiä) sekä viinejä, jotka toki Freixenet- ja J. P. Chenet -tasoa, mutta perushyviä kyllä. Pöydillä on hedelmiä, kahvin kanssa keksejä ja makeisia. Sohvalla istuessa ja telkkaria vilkuillessa osa vieraista saattaa riisua kenkänsä ja kotiutua ihan kunnolla. Kahden hengen testiryhmämme oli loungessa viimeksi matkalla Moskovan kautta Hanoihin. Silloin Almost@home oli oikeastaan tyhjä, mutta joidenkin Kaukoidän lentojen edellä siellä on ruuhkaa. Istumapaikka on aina kuitenkin löytynyt. Artekin second hand huonekalut lisäävät kodinomaista fiilistä (ei sillä, että meillä Artekia olisi tuvan täydeltä). 

Finnair Premium lounge

Finnairin Premium Loungen ovet non-Schengen-alueella aukeavat Finnairin kulta- ja platinakortilla sekä joillain muilla kanta-asiakasohjelmien superkorteilla (+ Finnairin minkä tahansa luokan lentolipulla). Minulla toki ei moisia aarteita lompakossa ole, mutta testiryhmän toisella jäsenellä on, joten matkalla Moskovaan pääsin siipeilemään – ja ihastumaan. Anteeksi Almost@Home, mutta kohtasit voittajasi.

Pitkäperjantain aamuna tulimme kentälle hyvissä ajoin, koska Finnavia oli varoitellut aamuruuhkasta – tosin aivan turhaan. Loungessa oleilimme toista tuntia kahdestaan. Asiakkaita oli ollut, mutta kaikki lähteneet lennoilleen ennen meidän tuloamme.

Aamupala oli erinomainen: leipää, leikkeleitä, crissantteja, myslejä, leivonnaisia, hedelmiä, lämpimiä ruokia. Juomapuoli vaikutti myös monipuoliselta. Tästä keskustelusta pidin erityisesti:
– Onko teillä kuohuviiniä?
– Kuohuviiniä ei ole, mutta sampanjaa on.

Tietenkin osa viihtyisyyttä oli paikan rauhallisuudessa, mutta uskoisin viihtyväni, vaikka loungeen olisi tullut joku muukin. Jotenkin ironista oli siinä kuohuva lasi kädessä kuunnella televisiosta hiljaisella tullutta musiikkia: kaikkien kurjuusbiisien äiti, Arttu Wiskarin Sirpahan se siellä soi.

—

Maailmalla tähän mennessä paras on ollut Turkish Airlinesin bisneslounge Istanbulissa. Se oli valtava kaksikerroksinen palvelukeskittymä golfsimulaattoreineen, autoratoineen ja useine erilaisine ruokailuvaihtoehtoineen. Siellä oli myös ehkä upein näkemäni naistenhuone. Aika hyvä oli myös LOUNGE NUMERO 1 Lontoon Heathrow’lla. Siellä mm. viini tilattiin baaritiskiltä, siitä oli vaihtoehtoja, ja ainakaan oma pinot grigioni ei ollut halpista hanasta, kuten vaikka Finnairin loungeissa on. Toisaalta lounget voivat olla sen verran kämäisiäkin, että oikeastaan viihtyisämpää voi olla kentällä vaikkapa kahvilassa.  

Suurimpaan osaan loungeista minulla on pääsy PriorityPassilla. Meillä ne ovat luottokortin kylkiäisenä, mutta sellaisen voi hommata rahallakin. Vaihtoehtoja on erilaisia: pienestä perusmaksusta ja päälle tulevasta kertamaksusta kalliihkoon perusmaksuun, joka sisältää ilmaiset loungekäynnit, ja jotain siltä väliltä. Ja tietenkin sellaisen, jonka ei tarvitse ajatella matkojensa hintaa, ei tarvitse miettiä loungeen pääsyä: bisneslippu avaa ovet loungeihin kaikkialla maailmassa…