Lentoyhtiöt herättävät tunteita. Sellaisetkin, jotka eivät itse oikeastaan matkusta, jakavat neuvoja, millä yhtiöllä kannattaa lentää. Joihinkin liittyy valtavasti mielikuvia, jotka eivät ehkä johdu lentämisestä lainkaan, vaan ovat vaikkapa yhtiön kotimaahan liittyviä ennakkoluuloja. Koska en varsinaisesti ylipäätään pidä lentämisestä, minulla on oikeastaan vain yksi varsinainen kriteeri: turvallisuus. Jos yhtiö on EU:n mustalla listalla, en ehkä astuisi kyytiin. Jos kyydissä on turvallisuuteen perehtynyttä henkilökuntaa, olisi minulle oikeastaan aivan sama, vaikka terminaalissa olisi portin kupeessa automaatti, josta ostaa limut ja pikkupullo viiniä matkalle. Mukavuus on tietenkin yksi kriteeri, mutta se ei välttämättä ole yhtiö- vaan matkustusluokkariippuvainen. Turistiluokassa on ahdasta, luki lentävän tuubin kyljessä mitä tahansa, ja bisneksessä on paremmat oltavat, mutta sen saa rahalla, ei lentoyhtiötä vaihtamalla.
Kun kohde ratkaisee
Olen tutustunut etenkin Air Balticiin ja Turkish Airlinesiin niiden tarjoaman kohdevalikoiman takia. Air Baltic on oiva toimija, jos suunta on entisiin neuvostotasavaltoihin. Se on epäilemättä halpalentoyhtiö, mutta kaikki toimii. Riian kenttää on hullujen matkavuosieni aikana laajennettu ja sen palveluja parannettu huomattavasti. Kokemukset ovat enimmäkseen erittäin hyviä.
Lähi-idän alueelle ja Afrikkaan hyvä yhtiö on ollut Turkish Airlines. Sitä kohtaan olen kuullut olevan kaikenlaisia ennakkoluuloja, mutta eivät taida luuloilijat seurata kovin paljon eurooppalaista ilmailua. Ei sillä että minäkään seuraisin, mutta Turkish on valittu viimeiset neljä vuotta Euroopan parhaaksi. Ehkä ei sittenkään väärin valittu?
Lufthansa+Air Dolomiti -yhdistelmä toimii, jos haluaa Italiaan vähän pienempiin kohteisiin, joihin ei Suomesta suorilla lennoilla pääse. Bariin ja Bolognaan olen lennellyt tällä kombinaatiolla. Air Dolomitilla tarjoillaan viini oikeista laseista ja kyytipojaksi jotain makeaa, vaikka pieni suklaalevy – ja missä maisemissa! Lumihuippuisia Dolomiitteja kelpaa ihailla.
Kaukoidässä maan sisäisillä lennoilla olen testaillut ainakin Bangkok Airwaysia Thaimaassa ja Vietnam Airlinesia Vietnamissa ja maasta toiseen olen lennellyt ainakin Air Asialla. (Vinkki: Ainakin Bangkok Airwaysin lennot ovat puolta halvempia suoraan yhtiön omilta sivuilta ostettuna kuin minkään lentovertailusivuston kautta.) Tulevana kesänä hovilennättäjäni taitaa olla Malesiassa Malindo Air, jonka hinnat vaikuttavat liian halvoilta ollakseen totta. Toivottavasti yhtiö ajaa asiansa siinä missä nuo muutkin Kaukoidän halpikset.
Kun raha ratkaisee
Icelandairin Pohjois-Amerikan lennot ovat varteenotettava vaihtoehto suorille lennoille, jos hinta on tärkeä. Euroopan syöttöliikenne toimii tehokkaasti, ja vaihtoajat ovat lyhyitä. Ihan jokapäiväinen kohde tuskin Grönlanti on, mutta sinnekin oli kätevintä lentää Icelandairilla Reykjavikiin ja jatkaa sieltä Air Greenlandilla.
Aeroflot on alkanut viime aikoina kiinnostaa myös suomalaisia, koska se tarjoaa erittäin kilpailukykyisiä hintoja varsinkin Kaukoitään. Kun hintaero vaikka suoriin Finnairin lentoihin verrattuna on kymmeniä prosentteja, moni luopuu ennakkoluuloistaan ja hyppää punaisille siiville. Ensimmäisen kerran olen itse lentänyt Aeroflotilla joskus 1980-luvun alussa. Sen ajan Tupolevit ovat sittenkin eri asia kuin nykyaikaiset Boeingit, joita enimmäkseen itänaapurin taivaalla lentää. Aeroflotista on kirjoittanut hyvin Katja Fat in Bangkok -blogissa.
Jos palvelu ratkaisee
Kustannusten karsiminen on saanut Finnairinkin luopumaan kaikenlaisesta tarjoilusta. Ennen ilmaiset kuvottavat lihapullasämpylätkin ovat nyt maksullisia. Eipä sillä, että minä tarjoilun vuoksi lentäisin tai yhtiötä valitsisin, mutta on minusta mukava syödä hyvä lämmin ateria vaikkapa Turkish Airlinesin lennoilla. Mukavan lisän tuo bisneksessä henkilökunnan joukossa oleva kokki, tai ainakin kokin asussa heiluva kaveri.
Erityisiä palvelukokemuksia minulle ei oikeastaan ole jäänyt mieleen. Ehkä palvelu on minulle toissijaista, koska lentäminen ylipäätään on vain pakollinen paha, kun haluan siirtyä paikasta toiseen. Sen sijaan epäkohtelias tai suorastaan törkeä palvelu kyllä jää mieleen. Tätä sarjaa ehdottomasti johtaa kirkkaasti Finnair. Lähtemättömästi on jäänyt mieleen vaikkapa se, kun paikallani oli järjettömän kuuma ja lentoemäntä vastaa minulle kysymyksellä: ”Onko sinulla kuumia aaltoja?” Palvelun tasoa ei välttämättä nosta bisnespuolella matkustaminenkaan. Jos lentoemännällä sattuu olemaan tuttuja lennolla, saattaa koko muu matkustamo helposti unohtua.
Hassu yksityiskohta jäi mieleen viime kesältä, kun lentelin muutamia kertoja Bangkok Airwaysilla. Klikkasin ateriatoiveen kohdalle hedelmälautasen. En uskonut klikkailuillani olevan mitään merkitystä, mutta kyllä vain oli: sain eteeni niin paljon hedelmiä, etten jaksanut kaikkea syödä.
Kivuttomimmat kokemukset ovat bisneslennoilta. On toki eri asia olla puoli vuorokautta vaikka makuulla kuin istua köytettynä pikku penkissä etummaisen tukka suussa ja tilassa, jossa saa ehkä liikuteltua varpaita. Paras kokemus on ollut Lontoosta San Diegoon BA:lla. Siinä köllötimme kuin pesässä kahdestaan ja palvelu pelasi.
Jos antaa mielikuvien ratkaista
Olen kuullut jonkun sanovan, että hän ei lennä kuin premiumyhtiöillä. En oikein tiedä, mitä ne ovat. Perinteisetkin yhtiöt ovat laskeneet palvelutasoaan ja lisänneet erilaisia palvelumaksuja. Toisaalta halpalentoyhtiöt samaan aikaan parantavat omaa tasoaan, jolloin kuilu entisestään kapenee. Itsepalvelu lisääntyy kaikkialla. Perinteisiä lähtöselvitystiskejä on enää harvassa, asiat hoidetaan netissä tai automaatilla.
”En ainakaan lentäisi Air Balticilla / Aeroflotilla / ties millä.” Älä lennä. Sehän on helppoa. Usein sanojat eivät ole kyseisten yhtiöiden koneita edes nähneet. He eivät ole edes kuulleet yhdestäkään onnettomuudesta tai vaaratilanteesta. Mielikuvat vain ovat sitkeässä. Minä en ole vaaratilanteissa ollut. Mieheni palasi taannoin kotiin yhdeksi yöksi odottamaan uutta konetta, kun siinä, jolla oli jo päässyt ilmaan, syttyi yksi moottori tuleen. Kone oli Blue1:n.
En kuitenkaan kiellä, ettenkö minäkin antaisi mielikuvien tai tunteiden ratkaista. Kun lähdin viimeksi Lontooseen, Norwegianin lento olisi ollut parikymppiä Finnairin lentoa halvempi, viitisenkymppiä jopa ilman ruumaan menevää matkatavaraa, mutta päädyin silti Finnairiin (ja laittamaan tavarat ruumaan).
Kun lentoyhtiö päättää puolestani
Joskus lentoyhtiöt itse tekevät valinnan helpoksi. Sähköpostiin voi kolahtaa tarjous, jota yksinkertaisesti ei voi vastustaa. Tällainen olisi ollut reilun 300 euron lennot Turkish Airlinesilla Filippiineille, mutta siihen reagoin liian hitaasti ja halvat ehtivät mennä. Tällainen oli myös Air Francen tarjous Réunionille. KLM:n kanssa kirjeet tulivat peräkkäisinä päivinä, ja molemmilla oli kymmenkunta pakko päästä -kohdetta. Tällä kierroksella Afrikka voitti Argentiinan ja Kuuban.
Entä kanta-asiakasohjelmat?
Olen liittynyt itse kolmeen kanta-asiakasohjelmaan: Finnairin (Oneworld), Turkish Airlinesin (Star Alliance) ja Icelandairin. En ole huomannut, että tämä vaikuttaisi ostokäyttäytymiseeni, mutta saattaa silläkin olla vaikutusta. Mitä olen ohjelmista saanut?
Finnairilta kolahti syksyllä postilaatikkoon Silver-kortti. Se oli aika hämmentävää, enhän lennä työkseni lainkaan. Kaikki oli siis kertynyt vapaa-ajanmatkoista, joita en ole keskittänyt yhtiölle. Priority check-in, priority turvatarkastusjono ja sisäänpääsy loungeen ovat kivoja ominaisuuksia, joten kyllä vain pidän hopeakortistani, mutta en esimerkiksi ala ostaa tasopisteitä säilyttääkseni sen, jos se vanhenee (vuodessa, hölmön lyhyt kierto, sanoisin) enkä enää täytä ehtoja.
Matkustusluokan korotuksia ja pistelentoja olen kanta-asiakkuuden myötä saanut, joten en näe mitään syytä, miksei ohjelmassa kannattaisi olla mukana – eihän se maksa mitään tai velvoita mihinkään.
Turkish Airlinesin punaisen kortin hommasin vuosi sitten Ugandan-matkan yhteydessä. Ajattelin bisneslentojen Afrikkaan olevan ihan hyvä pesämuna. Kun Lufthansa ja TAP vielä kuuluvat samaan allianssiin, kertyy näitäkin pisteitä ihan mukavasti. Vielä en ole päässyt omaa tiliäni tarkastelemaan, koska en ole onnistunut saamaan salasanaa tiliini, mutta ehkä sekin joskus selviää. En siis tiedä, millaisia etuja pisteillä voi hommata.
Konkreettista näyttöä kortin voimasta kuitenkin olen jo saanut: Viimeisellä paluulennolla Istanbulista Helsinkiin olimme onnistuneet saamaan hätäuloskäytäväpaikat. Kun koneeseen mennessä tuli ilmoitus paikkojemme muuttumisesta, aloin mutista. Mutina loppui nopeasti, kun uudet paikat olivat rivillä yksi eli bisneksessä. Ylibuukatussa koneessa tehtiin uudelleenjärjestelyjä. Turkish Airlinesilla perustason korttikin antaa mahdollisuuden näihin viimehetken matkustusluokan korotuksiin.
Icelandairin kortin kanssa on käynyt vähän huonoa tuuria. Häämatkan lentojen vuoksi kortit aikoinaan hommasimme. Bisneslennoilla ansaitsi jo sen verran pisteitä, että ne yhdistettynä olisimme olleet oikeutettuja kolmeen ilmaiseen hotelliyöhön. Jokin saamattomuus kuitenkin esti tämän tekemisen, ja pisteet vanhenivat. Koska tein tuon matkan vielä tyttönimellä, on korttikin eri nimellä nykyään kuin minä. Tämä taas estää pisteiden keräämisen. Ja koska se sama saamattomuus edelleen kiusaa, en ole saanut hankittua uutta korttia.
Jos voisin ihan minkä tahansa valita
Kaikenlaisia kriteerejä siis on. Lopulta minulla kokonaisuus ratkaisee: hinta ja lentoaika lähinnä. Kotimaista voi kannattaa, Emirates oli hyvä, Turkish Airlines on hyvä, SAS, Lufthansa, BA ovat hyviä. Toisaalta Aeroflotissa ei ollut moitittavaa, ei Air Asiassa, ei Iberiassa, American Airlinesissa eikä missään muussakaan. Air Indialla kalusto ei ehkä ollut ihan moderneinta ja natinaominaisuudet olivat ennätykselliset, mutta perille silläkin on päässyt. Yhtiö on sinänsä sivuseikka, kunhan se ei ole EU:n mustalla listalla. Niiden yhtiöiden koneisiin en helpolla astuisi, mutta taas jos kohde sitä vaatisi…
Onko sinulla oma lempiyhtiö tai nounou-firmoja? Perustuvatko ajatuksesi kokemuksiin vai mielikuviin, tosiseikkoihin vai huhuihin? Onko lentoyhtiöllä oikeasti väliä?
30 comments
”Turistiluokassa on ahdasta, luki lentävän tuubin kyljessä mitä tahansa, ja bisneksessä on paremmat oltavat, mutta sen saa rahalla, ei lentoyhtiötä vaihtamalla.” – mä olen tästä jälkimmäisestä väitteestä eri mieltä, ja onhan sulla itselläkin kokemusta siitä, että joillain lentoyhtiöillä sen bisneksen voi saada myös kanta-asiakkuudella. 🙂 Itse siis olen keskittänyt lentoni Skyteamille, ja mulla on Deltalla kanta-asiakkuutena platina-taso. Tällä saa ilmaiset economy comfortit mannertenvälisille lennoille (enemmän jalkatilaa, enemmän kallistuskulmaa = oikeasti vissi ero mukavuudessa), ja USA:n sisäisillä lennoilla saa usein korotuksen bisnekseen, joka toisin kuin Euroopassa tarkoittaa sellaisia leveitä nojatuolipenkkejä. Vaihdot (joita mulla on paljon) sujuvat mukavammin loungessa, jonne on pääsy kortilla matkustusluokasta riippumatta.
Mutta näihin etuihinhan on mahdollisuus vain, jos lentää oikeasti paljon JA keskittää lentoja. Mä olen keskittänyt Skyteamille lähinnä siksi, että useammin lentämilläni reiteillä niillä on ollut paras tarjonta, eikä siksi, että kyseiset yhtiöt olisivat jotenkin lähtökohtaisesti muita parempia.
Totta, saa myös pisteillä, mutta pointti oli lähinnä siinä, että matkustusluokka ratkaisee, ei niinkään yhtiö, oli hankintamalli mikä tahansa. 🙂
Tuossa kertomassasi kanta-asiakasohjelmassa todella näyttää uskollisuudella olevan merkitystä. Koska en lainkaan lennä työkseni vaan kaikki menee omasta (tai puolison) pussista, ei ole varaa keskittää nykyistä enempää. On väliä, mistä liput ostaa, kun niitä kuitenkin vuodessa aika paljon kertyy.
Mä komppaan Jenniä. Liikaa yleistyksiä. Turistiluokissa on eroa ja keskittämällä voi saada businesslentoja helpommin.
Mutta tuo on kyllä taivahan tosi, että eniten mielipiteitä lentoyhtiöistä on heillä, jotka ei ole koskaan kyseistä yhtiötä käyttäneetkään 😀
Juu, olivat ihan vain minun mielipiteitäni, omia kokemuksiani, eivät yleisiä totuuksia. 🙂 Kun on kaikenlaisilla purtiloilla lennellyt, ei jokaista muista, joten mutkat väkisin vähän suoristuvat.
Mun ehdottomat suosikit on Air India ja NextJet. Air Indialla sain ihan törkeen hyvää palvelua (ilmasta ruokaa, vaikka se ei hintaan sisältynytkään) ja NextJet ,koska älyttömän mukavaa porukkaa töissä cabinissä! Nykyään tulee välillä lennettyä Poriin suoraan ja välillä kone on niin tyhjä, että lentoemäntä tulee viereen kahvittelemaan ja keskustelemaan. Air Berlin on myös jäänyt positiivisesti mieleen, kun ulos mennessä ojennetaan käteen vielä suklaasydän 🙂
Finskiä pyrin välttämään juuri, erittäin huonon asiakaspalvelun vuoksi. Tosin tähänkin on nähtävästi tullut hieman muutosta ulkomaalaisten ja hyvien asiakaspalveluiden vuoksi.
NextJet oli ihan uusi tuttavuus, joten piti googlailla, missä päin lentelee. Aika lähellä, mutta ei ole ollut noille reiteille tarvetta. Air Berlinistä samaa mieltä. Kokemuksia muistaakseni vain yhdeltä matkalta, mutta tyytyväinen olin. Toisaalta Helsinki-Berliini-välillä ei ole niin väliä, millä lentää.
Perheen kanssa matkustettaessa yleensä hinta ratkaisee. Tämän vuoksi olemme perheen kanssa olemme valinneet Norwegianin Euroopan lennoille kahtena perättäisenä vuonna. Säästöä esim. Finskiin yli toistasataa euroa vaikka maksaisi matkalaukuista ja pitkäjalkainen miehen vuoksi istumapaikoista, ja henkilökunta huomattavasti iloisempaa. Myös Lufthansa on ollut toinen suosikkimme kilpailukykyisten hintojen ja hyvän palvelun vuoksi. Äärimmäisen positiivinen yllätys oli ranskalainen Corsair viime vuonna Pariisista Guadeloupelle; uudet ehostetut koneet, loistava ja ystävällinen palvelu, myös englanniksi. Tänä vuonna lensimme saman lennon Air Francella: Air France tuntuu jääneen kaikkineen 80-luvulle (ainakin tuolla reitillä).
Itse olen sitä mieltä, että ns perinteisten lentoyhtiöiden tulisi erottua juurikin palvelullaan. Nyt suunta näyttäisi olevan toinen. Silti voin yksin tai kaksin vielä lentää Finskillä jos hinta tippuu tarpeeksi, mutta edes Finskin kotimaisuus ei ole houkuttelevaa kun oikeasti voi lentää halvemmalla. Ainakin tällainen hieman vähemmän matkusteleva 🙂
Nimi ei näkynytkään kommentissani 🙂 Milla
Samaa mieltä olen: perinteisten lentoyhtiöiden hinnat ovat usein kalliimmat, joten asiakkaan pitäisi tuntea saavansa myös jotain lisäarvoa, vaikka sitten palvelua. En minä Prismassa odota samanlaista palvelua kuin Stockalla, jos tällainen ontuva vertaus sallitaan. Hinta nousee ehdottomasti sitä tärkeämmäksi kriteeriksi, mitä useammalle lennot pitää ostaa. Kun kympit (tai sataset) kertautuvat, hinnalla on eri tavalla väliä, kuin yksin (tai kaksin) matkustavalla.
Turvallisuuteen liittyen, Lentoturmatutkinta-ohjelman seuraaminen on opettanut aika lailla lentokoneista ja lentoturvallisuudesta. Seuraan aina ärsyttävän aktiivisesti lento-onnettomuuksien uutisointia ja tutkinnan etenemistä. Eilen YLE uutisoi siitä, kuinka Norwegianin koneita ohjasi lakon aikana henkilöt, jotka olivat valmiita maksamaan siitä, että pääsee ohjaamaan matkustajakonetta, kun muuten heillä ei ole siihen mahdollisuutta. Järkyttävä uutinen! Just on reissu suunnitteilla, ja Norwegianin kautta löytyisi parhaat lentotarjoukset, mutta nyt mietin tosissani, laitanko koko lentoyhtiön henkilökohtaiseen boikottiin. Vaikka olen ollut ihan tyytyväinen aikaisemmin Norwegianilla lentäessäni. Mutta näin tämä uutisointi vaikuttaa mielipiteisiin. Jos en olisi huomannut kyseistä uutista, olisin varmaan jo varannut Norwegianin lennot.
Minun ei kannata tuollaisia ohjelmia katsella. Voisi jäädä lentämättä. Onnettomuudet kyllä vaikuttavat jonkin verran, esim. Air Asian koneen putoaminen. Kyllä pari kertaa epäröin, ostaako lipun Bangkokista Balille, mutta ostin kuitenkin. Jotenkin naiivisti ajattelin, että onnettomuuksien jälkeen turvatoimia ja muuta kiristettäisiin ja lentäminen olisi turvallisempaa. Mutta tuo Norwegian-tietosi kuulostaa jokseenkin pöyristyttävältä!
Olipa hyvä postaus! 🙂 Mä olen tosi tarkka lentoyhtiövalinnoissa aina, ehkä osaksi kun on alan koulutus niin sitten sitä yleensä haluaa kokeilla vähän kaikenlaista – totta kyllä myös se, että olen ns. lentoyhtiönatsi ja valitsen yhtiöni todella tarkkaan. Pitää ihan myöntää että itsellä tuo Air Baltic menee sinne no-no-puolelle, johtuen pitkälti mielikuvista (heh ja ehkä myös siitä, ett olin hetken yhtiöllä hommissa shh).
Tieto on kriteeri. 🙂 Minulla on Air Balticista vain hyviä kokemuksia, paitsi että Uzbekistanin-lennoilla penkit värjäsivät housuni sinisiksi, enkä koskaan saanut mitään korvausta. Olipa kiva odotella vaihtokentällä ja etsiä hotellia, kun valkoisten housujen persposket olivat siniset.
Mielenkiintoinen postaus! Mä tykkäsin Norwegianista kun vielä pari vuotta sitten asuin Lontoossa jolloin lentelin aina heidän kalustollaan Lontoo-Helsinkiä väliä – henkilökunta oli ystävällistä, koneet yleensä aina ajallaan ja täytyy myöntää ettei se koneessa ollut wifikään haitannut tilannetta 🙂 Vaikka ajatuksen tasolla kotimaista olisi kiva kannattaa niin Finnairista en sen sijaan tykkää, juurikin sen takia että yleensä heiltä saa nyrpeintä palvelua. Ja minä olen nykyään aika tarkka mitä tulee asiakaspalveluun. Samaan aikaan voisin tosin todeta, että silti käytän heitä koska Finski lentää suoraan Manchesteristä Helsinkiin mikä on minulle hyvä juttu….
Eksoottisin kokemus oli ehkä reissu Pakistan International Airlinesin siivin – kyseinen yhtiö varmaan herättää mielikuvia mutta ainakin henkilökunta oli ystävällistä!
Voisin kuvitella, että lentoyhtiöihinkin muodostuu ”suhde” ihan eri tavalla, jos paljon lentää samaa reittiä. Toisaalta oppii tietämään, milloin lento kannattaa varata, että saa hyvään hintaan, ja sekin varmaan vaikuttaa ostopäätöksiin. Itse olen huomannut, että jos palvelua on saatavilla suomeksi, kiinnitän sen laatuun enemmän huomiota ja ehkä odotan siltä enemmän, kuin jos henkilökunta ei ole suomenkielistä. Ehkä siksi myös Finnairin tympeydet tulee huomattua helpommin.
Hinta yleensä ratkaisee omalla kohdallani lentoyhtiön valinnan. Suosin aika paljon halpalentoyhtiöitä, kuten Norwegiania ja Ryanairia, välillä tosin on kätevä, että saa laukun ilman lisämaksua ruumaan. SASia pyrin myös käyttämään mahdollisuuksien mukaan, koska minulla on heidän Eurobonus-korttinsa. Hinnan lisäksi toinen tärkeä kriteeri on tuo turvallisuus ja mustalla listalla olevien yhtiöiden kyytiin en minäkään uskaltaisi. Hyvä palvelu lennolla on itselle plussaa, josta en erikseen suostu maksamaan, eli mieluummin halpa lento huonolla palvelulla 🙂
Halvalta lennolta ei niin palvelua odota, kalliimmalla toivoisi jotain lisäarvoa. Katselin Malesian sisäisiä lentoja ensi kesäksi. 29 euroa maksavilla en odota saavani kuin tuolin. jolla istua.:)
siinä ne suomalaiset naiset ihmettelevät suomalisen firman tympeätä palvelua! se on tympeää kun lentoemoit ovat samanlaisia kun tympeät suomalaset asiakkaat!
Mikäs känkkäränkkä se täällä? Jos sinä olet tympeä asiakas, kuten ainakin olet tympeä kommentoija, ei ole hyvä noin voimakkaasti yleistää. Parempaa päivänjatkoa sinulle. Pus!
Caribbean Airlinesia en enää käytä. Valehtelivat päin näköä ja yrittivät maksattaa liput uudelleen Atlantin yli New Yorkista pitäen. Silloin opin mikä on FIM (Flight Interruption Manifest) ja kuinka se toimii. Tässä tapauksessa Caribbean Airlines oli hyvin yhteistyöhaluton. Luftwaffe tuli ja pelasti tilanteesta vaikka heidän ei olisi ollut pakko. Siksi en Luftwaffesta sano enää koskaan mitään pahaa, reilun kolmen viikon etelä-Amerikan kiertueen jälkeen paluumatkan ylimääräinen säätö ei enää ollut hauskaa.
Kaikenlaista muutakin on nähty toki. Argentiinassa lennellessä on hyvin vaikea välttää Aerolineas Argentinasia. Kyllä se toimii, kunhan ymmärtää että lähtökohtaisesti joka ainoa lento on myöhässä. Useamman pätkän sillä lentelin, yksi lento peruttiin mutta hoitivat toki homman maaliin.
Mutta yleensä katson enemmän vaihtokenttiä kuin lentoyhtiöitä. Paljon matkustaneena varmasti tiedät millä kentillä homma toimii ja mitä kannattaa välttää. Mihin tarvitaan paljon vaihtoaikaa ja missä riittää vähempikin. Hyviä ovat kaikki Saksan isot kentät ja Schiphol kokemukseni mukaan. Pariisin kenttiä ja Heathrowta vältän (vaikka jälkimmäisestä on hyviäkin kokemuksia).
Mielenkiintoisia kokemuksia! Yksikin huono kokemus saa koko firman vaikuttamaan siltä, ettei koskaan enää. Argentiinan lentoyhtiö vaikuttaa Trenitalialta: kulkee jos kulkee ja milloin kulkee. Saksan kentät ovat ihanan järjestelmällisiä ja toimivia, vaikka isoja. Pariisi on paha ainakin matkalaukuille. Mistään muualta en ole kuullut niin paljon tarinoita vaihdossa väärille teille lähteneistä.
Hei kiitoksia linkityksestä! 🙂
Mä oon kyllä aika samoilla linjoilla kanssasi! Jos haluaa lentää halvalla niin sillipurkkia on luvassa, oli mikä yhtiö tahansa kyseessä. Halvemmilla saattaa jopa olla tilavammat penkit! Air Asialla tuli tehtyä joku 10 lentoa viime vuonna, mutta myöhemmin Thaimaan sisäisillä lennoilla ehdottomaksi lemppariksi nousi Nok Air, jota ehkä hieman ontuen voisi kuvailla Euroopan Norwegianiksi jos Air Asia olisi Ryanair 😛
En myöskään ole koskaan ihan hiffannut tuota Turkish Airlinesin dissausta, sillä lennot ja palvelut ovat karjavaunussakin olleet mielestäni todella hyviä! Vieläkin muistelen lämmöllä kaikille jaettuja pussukoita lentosukkineen ja huulirasvoineen 🙂 Filippiineillä tuli lennettyä Cebu Airlinesilla ja vasta lentojen oston jälkeen huomasin, että yhtiö on EU:n mustalla listalla. No, mitä pienistä, elossa pysyttiin 😀
Itse hankin BA:n jäsenyyden ja muutamia pisteitä sinne on tullut kerättyä, mutta ei mitään maininnan arvoista. KOvasti aikoinaan mietin, että hankkisinko American Expressin jolla saisi kartutettua pisteitä ja siten kenties saada jotakin kättä pidempää kovasta tuhlailustaan. Työn alla on vieläkin kun lopulta sitä lentää halvimmalla/fiksummalla vaihtoehdolla.
Typerä kommentti tähän, mutta Nok Airin koneet näyttävät niin hauskoilta, että sen voisi valita ihan niidenkin perusteella. Ehkä olisit ollut onnellisempi tietämättä, että Cebu ei ole ihan parasta A-luokkaa. 🙂 Air Asialla lenneltiin joitain vuosia sitten. Silloin nauratti check in -vaiheessa valittavana olleet hot seatsit. En muista, mitä edes olivat, mutta parin euron lisämaksu oli ihan iloista maksaa. Enää ei hot seatseja näyttänyt olevan, kun viimeisimpiä olen heiltä varaillut.
Hinta ja musta lista ovat kriteereinä minullakin. Finski on yleensä törkeän hintainen vaikkapa Norwegianiin tai oikeastaan mihin tahansa verrattuna, joten sinivalkoisilla siivillä tulee lennettyä äärimmäisen harvoin. Minulla ei ole mitään huonoja kokemuksia Norwegianista. Hyviä kokemuksia löytyy viime ajoilta myös esimerkiksi Air New Zealandista, Hong Kong Airlinesista ja Copa Airlinesista. Olen pienikokoinen, joten minulla on harvoin ahtaat oltavat lentokoneessa. En siksi maksaisi bisneksestä ylimääräistä. Pokkurointiakaan en kaipaa, vaan ihan tavallinen, kohtelias palvelu turreluokassa on minusta hyvä. Toki vaihdan luokkaa parempaan, jos se on järkevä kohde pisteiden käyttöön tai jos sitä tarjotaan ilmaiseksi – näinkin on käynyt ja ihan ilman kyseisen yhtiön tai allianssin kanta-asiakaskorttia.
Kovin iso en ole minäkään, mutta mannertenvälisillä (varsinkin yön yli lennoilla) lennän mielelläni bisneksessä, jos siihen on resursseja. Aina ei todellakaan ole. Ensi kesälle sain pisteillä menolennon Bangkokiin korotettua ja paluulennolle ostin isomman jalkatilan. Paluulento on päivällä, meno yöllä. Iän myötä koneessa nukkuminen on tullut vaikeammaksi ja valvominen on umpiväsyneenä tuskaista.
Myönnetään – olen ollut lentoyhtiöennakkoluulojen uhri, ja olen edelleen. Turkish Airlinesin siirsin mielessäni hyvien yhtiöiden listalle pari vuotta sitten, mutta sitä ennen tein mm. yhden reissujärjestäjän elämän aika hankalaksi kieltäytymällä koko matkasta jos muuta lentoyhtiötä ei olisi ollut tarjolla. No, kun muut porukastamme kieltäytyivät lähtemästä siinä tapauksessa jos minäkin, toinen yhtiö löytyi, mutta jälkikäteen ajateltuna yhtiö, jolla on 3 matkustajakonetta, tuskin oli sen turvallisempi (eipähän ollut ainakaan epämieluisaa historiaa luettavana niin pieneltä yhtiöltä!). Aasiaan olen lentänyt aina Cathay Pacificilla, vaikka Aeroflotilla tai kiinalaisilla yhtiöillä olisi saattanut säästää satasen. En osaa selittää, mihin tämäkin valinta perustuu, mutta kun pelkään lentämistä niin pidän joistakin älyttömistä periaatteista kiinni. Ensimmäisen kokemukseni Turkish Airlinesista saan toukokuussa kun lennän Istanbuliin – nyt vain odotan, onko se tosiaan niin hyvä mitä olen kuullut 🙂 Ainiin, ja Filippiineillä lensin maan sisäisiä lentoja yhtiöllä, jotka ovat EU:n mustalla listalla, kun yhtiöissä ei ollut valinnanvaraa. Pelotti kyllä vähän enemmän, mutta päästiin perille. Tosin luin, että listalle pääsee myös yhtiöt joilla ei vain ole reittilentoja EU:n alueelle, mutta pitääköhän tämä paikkansa?
Hassua, että lentopelkoisella jokin tietty yhtiö voi hälventää pelkoja. Mutta pelothan ovat yleensä irrationaalisia, joten ilmeisesti voivat hoitokeinotkin olla. 🙂 Satasen säästöllä ei minullekaan olisi väliä, mutta tulipa testattua Aeroflot, kun Finnairin yhden hengen economylipun hinnalla lensi kaksi Aeroflotin Economy Comfortissa. Mutta jos ei ole vaihtoehtoja, on hypättävä siihen härveliin, joka on tarjolla, vaikka olisi minkä värisellä listalla. Kun mustaa listaa katsoo, siellä todella on yhtiöitä, jotka suhaavat vaikka Saharaa edes takaisin. Epäilen kyllä, että ei niillä olisi Eurooppaan asiaa, mutta tietoa ei ole.
[…] niinhän minä toden totta olikin, Travellover Annika kertoo lyhyesti Air Dolomiti-kokemuksistaan tässä postauksessa (postaus on muutenkin mielenkiintoinen liittyen lentoyhtiön […]
Ekan kerran elamassani lensin Lufthansalla etelaisesta Euroopasta Suomeen ja takaisin. Paha maku jai suuhun paluulennolla, kun Munchenissa jalkimmaisessa koneessa oli todella tyly lentoemanta. HEL-MUN kone oli myohassa ja sai juosta hiki paassa lentolaukun ja kasilaukun kanssa toiseen koneeseen (Munchenin kentta taitaa olla todella valtava, liukuportaita alas/ylos/vaakatasossa ja jopa pieni junamatka!). Ehdin kuitenkin huohottaen koneeseen ja pyysin talta emolta apua saadakseni lentolaukun nostettua ylos. Olen 68-vuotias, 159-senttinen ja korkealla olevaan luukkuun en laukkua millaan saanut. Tama vaalea valkyyria seista tokotti tiukasti paikoillaan ja sanoi, etta han ei nosta ylipainoisia(!) laukkuja ylos! Onneksi pari muuta matkustajaa auttoi minua. Laukkuni ei edes ollut ylipainoinen, olin punninnut sen ja alle 8 kg se jai.
Eli varokaa pitkaa hapannaamaista nutturapaista blondia Lufthansalla!
Harkitsin valituksen tekoa, mutta sitten ajattelin antaa karman toteutua…
No höh, olipa ikävä tilanne! Muistan joskus jostain lukeneeni, että laukkujen nostaminen ei kuuluisi lentoemäntien tehtäviin, eikä varmaan kuulukaan, mutta satunnainen auttaminen ei kai olisi pahasta meistä kenellekään. Olen muutaman sentin vain sinua pidempi, ja ei ole helppo aina minunkaan saada laukkua ylös nostettua, vaikka olisi ihan painorajojen mukainenkin.