Type and press Enter.

Kiinalaisia halpalentoyhtiöitä, osa Capital Airlines

Olen noussut sen verran monien en ole koskaan kuullutkaan -lentoyhtiöiden koneisiin Aasiassa, että en oikeastaan edes epäröinyt klikkailla itseäni Capital Airlinesin ja Juneyaon kyytiin Kiinassa. Juneyao näkyy myyvän (tai ainakin mainostavan) lentoja myös Helsingistä Shanghaihin, mutta ainakin osan lentää yhteistyössä Finnairin kanssa. 

Capital Airlinesilla matkatavarat eivät kuulu hintaan eikä niitä pystynyt nettimatkatoimiston sivuilta maksamaan. Lentoyhtiön asiakaspalvelu toimi käsittämättömän hyvin: sähköposteihin vastattiin viimeistään seuraavana päivänä. Saamani linkki tosin ei toiminut. Ei toiminut matkatoimiston päivää ennen lentoa lähettämäkään. Etsin Shanghain kentällä tiskiä, jolla voisin hoitaa asian ennen lähtöselvitystä. Ei löytynyt. Olin henkisesti ja ajallisesti varautunut helvetillisen 666-lennon tyyppiseen säätöön, mutta mitä vielä: matkalaukustani ei kyselty mitään, näytettiin vain, että se on kirjattu Lijiangiin, kuten pitikin. 

Jalkatila koneessa on yksi pienimpiä ikinä. Koko 162-senttisen kehoni toki sain mahtumaan penkkiin ja minulle annettuun territorioon, mutta kovin paljon pidempi ei tarvitse ihmisen olla joutuakseen istumaan äijähaarassa koko matkan. Neljä tuntia moisessa asennossa voi käydä tukalaksi. Sen verran kestää Shanghaista Lijiangiin. Ehkä juuri tästä syystä tunsin aika usein jonkun polvet selässäni. Sanomattakin lienee selvää, että olin koneen ainoa ei-mustatukkainen. Tämä toki ei liity yhtiöön mitenkään. 

Shanghai Pudongin H-portit sijaitsevat junamatkan päässä pääterminaalista ilmeisen uudessa osassa, jossa ei ole edes automaattia juotavan ja vaikka suklaapatukan ostamiseen. Oli liian myöhäistä kääntyä takaisin. Mutta ei hätää! Koneessa tarjotaan maksua vastaan maailman mauttominta ruokaa (mausta en olisi osannut päätellä, mutta kerrottiin olevan kanaa ja riisiä), chilipähkinän näköisiä vienosti vaniljalta maistuvia palluroita kaupan päälle ja limua yhteishintaan 45 RMB (6 euroa).

Ennen ruokatarjoilua oli vuorossa ensinäkemältä ja -kuulemalta isänmaallista propagandaa, joka raikasi ämyreistä valtavalla volyymilla, mutta paljastui taukojumpaksi, jota lentoemäntä demonstroi käytävällä suloisesti hymyillen. Kas näin venytellään ensin kädet ja sitten niska. Mietin vain, että missä tilassa. Aika äkkiä huitoo naapurin territorioon. Mutta tämä suinkaan ei ollut ainoa erikoisuus. 

Ruokakärryn kierroksen jälkeen alkoi stuertti kuuluttaa ämyriin jotain, mikä ei ottanut päättyäkseen. Muutaman minuutin yksinpuhelun jälkeen kuvaan astui TV-shopmainen naisavustaja, joka esitteli, miten kauden hittituote, pieneltä salkulta näyttävä pinkki asia kokee muodonmuutoksen repuksi. Samaa asiaa oli saatavilla myös oranssina. Ja neonvihreänä. Ja liilana. Kaikki värit esiteltiin. Eikä tässä vielä kaikki! Seuraava tuote oli pehmolentokoneavaimenperä. Sen esittely onneksi kesti vain murto-osan pinkin asian esittelystä. Pehmolentokonetta sai myös kylpyankankeltaisena. Tämän show’n ajan muuten paloi turvavyön merkkivalo, vaikka turbulenssista ei ollut mitään viitteitä. Sain seurata tätä lähes aitiopaikalta riviltä kolme. 

Hienoista hirvitystäni ei muuten mitenkään vähentänyt kiinalainen lento-onnettomuuselokuva, jota minulle ystävälliesti näytettiin, kun olin hierojalla Lijiangissa. Siinä perheenisä lähtee lentämään matkustajakonetta kammottavassa säässä kohti Tiibetiä, lentokone joutuu maailman pahimpaan myrskyyn, etuikkuna särkyy, toinen lentäjä on lähes kokonaan ulkona ikkunasta kymmeniä minuutteja jne. Ja kotona valmistellaan pikkutytön synttärijuhlia. Koska hierontani päättyi ennen elokuvan loppumista, en tiedä, onnistuiko sankaripilotin pelastaa koneensa. Kaverin hän sai revittyä sisälle lopulta. 

Että näissä tunnelmissa Capital Airlines vei minut myös Lijiangista Xi’aniin. Tällä kertaa jouduin maksamaan 37 euroa 16,5 kilon matkalaukusta, mikä oli odotettavissa. Koska lentomatka oli edellistä puolta lyhyempi, ei ollut taukojumppaa, mutta TV-shop-tuokio kyllä. Kauden hittituote oli sama, tällä kertaa neonvihreänä. Pehmolentokone oli vaihtunut oletettavasti silmälaseihin, jos nyt ironisesti näin riviltä 9. 

Sellainen tuli mieleen vielä, että Lijiangin lentokenttä oli jäätävän kylmä, kuten kaupungissa kaikki muukin. Kaikissa talvivarusteissa lapaset kädessä lähinnä kävelin ympäriinsä pysyäkseni lämpimänä. Ainoa länsimaiselta näyttänyt asia, jota kentältä sai syödäkseen, oli Snickersejä ja Oreoita. Olihan siellä tikkujen päässä kaikenlaisia asioita ja muutama nuudelikuppila, mutta aamupalana ne ovat vähän vaikeita. Onneksi lentokoneesta sai ostaa taas gourmeeta: vähän pinnasta jo kuivaa kolmioleipää. 

Sen sijaan Xi’anin kentällä olisi ollut hiki, vaikka olisi ollut nakuna. Juneyaosta minulla ei ole oikeastaan sanottavaa. Puolityhjällä koneella lennettiin Shanghaihin. Jalkatilaa oli reilusti enemmän, ja englanninkielisistä kuulutuksista sai selvää. Lipun hintaan kuului ruoka, joka oli ihan syötävää. Mausta ja koostumuksesta tiesi, mitä alumiinirasiasta suuhuni työnsin.  Hauska yksityiskohta sinänsä, mutta ruoan kanssa oli mustikkamehua. Turbulenssi ei lentoyhtiön vika ole, mutta saattoi yksi katastrofielokuva siinä taas käväistä mielessä. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

2 comments

  1. Huh huh, voin vain kuvitella, millaista Kiinan sisäinen lentoliikenne on, kun kansainvälinenkin on niin, no, kiinalaista. Kävin lokakuussa Köpiksessä ihan vain, koska sinne pääsi nyt Sichuan Airlinesilla Helsingistä. Pitihän se kokea (no okei, ehkä smørrebrøditkin houkuttelivat vähän), ja samalla katsoa, selviääkö Malmöstä hengissä. Selvisi, mutta malmölainen paikallisliikenteen bussi oli kyllä aikamoinen kokemus.

    Sichuanilla pyysin ja sain mennen tullen lähtöselvityksessä exit-paikan. Kuten asiaan kuului, lentoemäntä teki exit-brieffin. Olen kirjoittanut sen ylös! Kuvittele monotoninen robottiääni vahvalla kiinalaisella aksentilla: “Maybe the door is evacuation please don’t touch every time.” Asia selvä.

    Capital Airlinesista en tietenkään ole koskaan kuullutkaan, ja todennäköisesti Kiinassa on sata muuta, Finnairia muutamaa luokkaa suurempaa, samanlaista… Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, eikö niin?

    Juneyaosta muuten tulee kesällä kohteilla mitattuna Helsingin kolmanneksi suurin (ei-charter) lentoyhtiö. Päivittäinen Shanghain-lento jatkaa meiltä Manchesteriin, Dubliniin ja Reykjavikiin aina päivästä riippuen, ja heillä on oikeus myydä lippuja myös näille pelkille Euroopan sisäisille.

    1. “Don’t touch every time.” 😀

      Katselin tosiaan lentokentillä kiinalaisia lentoyhtiöitä, ja niitä oli lukemattomia. SItten taas muistin, että jengiä on pitkälti toista miljardia, että vaikka heistä vain joka kymmenes lentäisi, on taivaalla melkoinen meininki. Kaikki meni oikeasti tosi hyvin, mutta jotenkin meininki oli sellaista, että halusin kirjoittaa tällaisen huumoripostauksen kokemuksesta.

      Juneyao vaikutti vallan asialliselta puljulta. Ja jos saavat lentää Eurooppaan, mikä jottei heidän siivillään lentäisi vaikka Dubliniin. Heidän koneessaan mahtui myös istumaan. Tilaa oli selvästi enemmän kuin Capital Airlinesilla.