Aamiaisia ja unohtumattomia aamuhetkiä

Aamiaisia ja unohtumattomia aamuhetkiä

Jos Instagram-feediäni katsoo, näyttää siltä, että syön aamiaisia ja jälkiruokia ja imen viiniä ja hilejuomia. Ruokaa syön lähinnä vain lentokoneessa (koska kuuluu lipun hintaan). Vietän siis kaikkien ravintoterapeuttien ja fitnessmisujen ideaalielämää. Hyvä aamupala (silloin tällöin skumpalla huuhdottuna), välipalaksi drinkki, lounaalla herkkuja (ja skumppaa) ja loppuilta viiniä. Aika hyvä reissuruokavalio, ja koska matkapäiviä tulee aika paljon, vietän tätä huoletonta hurlumhei-elämää maksa poksuen ison osan vuodesta. Niin, onhan Instagram-elämä suora katsaus reaalimaailman, eikö? 

Untitled

Totuus on aika toinen: rakastan ruokaa, syön sitä varmasti ihan päivittäin ja montakin kertaa, mutta koska suurin osa Instagram-kuvistani on kännykällä otettuja, en osaa loihtia jaettavaksi kelpaavaa. Jälkiruoka näyttää aika paljon kauniimmalta kuin lautasellinen pastaa, drinkkilasi kivemmalta kuin kalafile ja keitetyt perunat. 

Mutta vaikka en oikein osaa syödä aamulla kovin paljon, en osaa arvostaa satojen lajikkeiden aamiaishuoneita, joissa runsaus melkein sattuu, koska kaikkea ei kuitenkaan syödä, vaikka pelkät hedelmät usein riittäisivät, vaikka en ole oppinut istumaan ja nauttimaan pitkästä aamuhetkestä, olen rakastunut hotellien aamiaisiin. Kotona aamupalani hipoo askeesia: pari palaa leipää, lasi tuoremehua ja Hesari. Niillä jaksaa lähteä töihin. Mutta kuinka ihanaa on, kun joku on asetellut aamiaistarpeet kauniisti, kuorinut ja pilkkonut hedelmät valmiiksi, leivät tuoksuvat, juustot ovat jotain muuta kuin kilon kevyt-Oltermannia, mehut ovat parhaimmillaan juuri  puristettuja, kahvi tuoksuu (vaikken edes juo sitä ja vaikka kotona haju lähinnä etoo), voin ottaa vaikka munakokkelia ja pekonia jos haluan (harvoin haluan). 

Kyllä. Hoteliaamiaiset ovat minun suosikkejani. Myönnän, että todella harvoin aamupalasta erikseen maksan, jollei se kuulu hintaan. Ne ovat usein niin hävyttömän kalliita ja ylihinnoiteltuja, että etsin mieluummin kahvilan kaupungilta. Silloinkin kahvilalle on kovat kriteerit. Loman aamuhetki on jotenkin pyhä. Siitä alkaa kokonainen, uusi, ihana päivä seikkailuineen. Eihän sitä miten vain voi aloittaa. Tein taannoin jutunkin siitä, miten Lontoossa panostin aamiaisiin. Ne tekivät minut onnelliseksi, kuten menneenä kesänä monet aamuhetket. Kansikuva on reissukesän ihan ensimmäisiltä aamuilta Unique Hotelista Fethiyestä. Ihana turkkilainen ruoka, näkymä merelle, leppoisa aamutuuli – yksi parhaita kesäaamuja.

Untitled

Phocas Cave suites, Cavusin, Kappadokia
Pikkuruinen kylä Kappadokiassa. Pieni hotelli. Ihana ihmiset. Aamiainen omalla parvekkeella hymyn kera tarjoiltuna. Aiemmin aamulla muessinin rukouskutsu minareetista. Vielä sitäkin ennen kuumailmapallolla hotellin yläpuolella.

Untitled

Museum Hotel, Uchisar, Kappadokia
Hotelli ei ole vielä löytänyt voittajaansa – eikä sen aamupala. Olin aamulla herännyt ennen auringonnousua katsomaan kuumailmapalloja Kappadokian taivaalla, nukkunut vielä, kohdannut kaikki herkut (ja myös diet cornerin, jolle nopeasti kääntänyt selkäni) – ja sitten saatoin vain istua ulkona auringossa ja nauttia kaikesta. Tuorepuristettu greippimehu maistuu suussa vielä. Se tuo mieleen kesän. Se muistuttaa Museum Hotelin sydämellisyydestä.

Untitled

Antiq Palace Hotel and Spa, Ljubljana
Aamiainen vuoteessa kuohuviineineen. Melkein kuin olisi ollut romanttinen aamuhetki. Niin, laseja on vain yksi, koska olin yksin. Oli kyllä hääpäivä, mutta sille kilistelimme vasta seuraavana päivänä, kun oli treffit Wienissä.

Untitled

Hotel Les Nuits, Antwerpen, Belgia
Tähän kuvaan liittyy niin paljon haikeutta. Oli reissukesän viimeinen aamu. Onneksi aamiainen oli hyvä. Sen voimalla kiertelimme vielä vähän kaupunkia ennen kuin oli aika viimeisen kerran hypätä junaan, hyvästellä Euroopan turnee, hyvästellä vapaus, ajaa Amsterdamiin ja lentää illaksi kotiin.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka ideana on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. Jaa oma Instagram ja matkailu -aiheinen suomenkielinen postauksesi alla olevasta linkistä. Instagram Travel Thursdayhin voit osallistua TravelloverbloginRimma+Lauran ja Murumoun kautta. Voit lisätä linkkisi mihin tahansa näistä blogeista, ja se näkyy kaikissa. Muista lisätä postaukseesi linkki vähintään yhteen näistä emoblogeista ja kertoa, että osallistut IGTT-kamppikseen. Tarkempia ohjeita saat tästä linkistä

Instagram Travel Thursdayn kantava ajatus on sosiaalisuus. Muistathan myös lukea toisten juttuja, osallistua keskusteluun, kommentoida ja tykkäillä muiden mukana olevien kuvista Instagramissa sekä jakaa kuviasi #IGTT- tai #IGTravelThursday-tunnisteella. Minut löydät Instasta nimellä @travelloverblogi

IGTT-uutiskirjeen (kerran kuussa, muistuttaa kamppiksesta ja tulevista teemapostauksista) voi tilata tästä linkistä. Kirje saattaa mennä roskapostikansioon.


Next Post:
Previous Post:
There are 18 comments for this article
  1. Martina at 12:06

    Aamuihmisenä tämä oli ihan mun lempparipostaus. Aamuhetki on etenkin reissussa jotenkin pyhä, siitä olen kanssasi todellakin samaa mieltä. On ihana istua kaikessa rauhassa herkullisen aamiaisen ääressä, heräillä kunnolla ja suunnitella päivän ohjelmaa. Tykkään järjestää kotonakin välillä erityisempiä aamiaisia tai brunsseja ja aina silloin tällöin katammekin viikonloppuisin pöytään erityisempiä aamuherkkuja, kuten tryffelimunakokkelia tai aamiaisburgereita runsaalla pekonilla. Sellaisen aamiaisen jälkeen päivästä tulee pakostikin hieman tavallista parempi.

    • Annika Author at 18:42

      Mä taidankin kutsua itseni teille kylään jonain viikonloppuaamuna. 🙂 Arkena askeettinen aamupala on ihan ok, mutta samalla linjalla tulee välitettavasti vedettyä myös viikonloppuna. Silloin lehden sentään ehtii lukea loppuun asti. Siksi hotelliaamiainen on niin luksusta, koska se eroaa niin paljon kotiarjesta.

  2. Milja at 12:42

    “Aamiainen tekee onnelliseksi.” Word! Ihana juttu! Olen myös aamuihmisiä ja ennenkaikkea aamupalaihmisiä. Saatan tehdä joskus reissuissa niin päin, että yövyn halvimmassa läävässä mutta marssin neljän tähden hotelliin aamupalalle 😊

    • Annika Author at 18:46

      Tuossahan on budjettimatkailuun ihan loistava idea. 🙂 Mutta jos on maksanut hotellista, siitä “halvimmasta läävästä” vaikka pari kymppiä, raaskiiko saman laittaa aamiaiseen? Jos olen maksanut hotellista satasen, se 20 euroa extraa tuntuu liian paljolta. 🙂

  3. Noora | Kerran poistuin kotoa at 14:11

    Mä oon aamupalan suhteen varsin samanlainen. Kotona se on yleensä hyvin pelkistetty, johtuen jo siitä että aamulla on ihanaa nukkua, ja mitä pidempään nukkuu sitä vähemmän ehtii syödä. Mutta hotelliaamupalat on parhaimmillaan kuin taivas. Juuri siksi, että joku muu on nähnyt sen kaiken vaivan, että se ruoka on esillä ja valmis syötäväksi! Mulle on jo ihan tarpeeksi rankka urheilusuoritus keittää aamulla kuppi teetä ja silmät rähmässä voidella pari leipää. Jälkiruuat todellakin ovat yleensä pääruokia kuvauksellisempia. Ja jälkkärivaiheessa mulla on yleensä se pahin nälkäkin tyydytettynä niin, että annoksesta malttaa ottaa pari hätäistä räpsyä ennen kuin sekin katoaa kitusiin 😀

    • Annika Author at 18:47

      Ruoka tosiaan on minullakin syömistä, ei kuvaamista, varten, on se aamu-, väli-, alku- tai ties mikä ruoka. 🙂 Mutta jotenkin on tullut tapa ottaa kamera esille ennen kuin on lupa syödä. Oikeastaan aika tyhmää, mutta ovat ruokakuvatkin kivoja, vaikka ei niitä Instaan laittaisikaan.

  4. Heidi / Auringon alla at 16:37

    Turkkilainen aamupala on myös mun lemppareita! En ollut ennen aamupalaihminen sitten ollenkaan, mutta onneksi joitakin vuosia sitten opin syömään hotelliaamupaloja ja nautin niistä todella. Siis tietty jos ovat hyviä ylipäätään, mutta yleensä jo tuoreet hedelmät riittää pitkälle 🙂

    • Annika Author at 18:49

      Tykkäsin, kun Kappadokiassa ja myös Fethiyessä aamiaiset tosiaan olivat turkkilaisia, eivät ihan samanlaisia kuin suunnilleen kaikkialla. Ei sillä, etteikö kansainvälinen aamiaisbuffa kiva olisi, mutta turkkilainen vaan oli kerta kaikkiaan tosi hyvä! Siihen ei kyllä useinkaan kuulunut niitä hedelmiä.

  5. Katareissaa at 20:40

    Itellä samat fiilikset, kun selasin omaa ig-feediä ennen postauksen kirjoittelua! Aamiaiset (ja brunssit!) on kyllä parhaita<3

    • Annika Author at 19:52

      Ah, pitäisipä pian päästä brunssille! Enpä olekaan aikoihin ollut. toisaalta syöminen on ihanaa ihan kaikkina vuorokaudenaikoina.

  6. Terhi / Muru Mou at 11:06

    Minä en pysty aamulla kovinkaan paljoa syömään, joten minäkään en suostu maksamaan hotelliaamiaisista ekstraa. Hotelliaamiaisella syön joko puuroa tai jogurttia, mysliä ja hedelmiä – ja juon kupillisen kahvia. Kotona aamupala on aina sämpylä ja kahvi, mutta ei mikä tahansa sämpylä: joka aamu poikaystävä käy ostamassa sen minulle (itse hän ei näitä leipipä syö) tuoreena läheisestä luomuleipomosta, tekee sen valmiiksi ja tuo sen minulle joko sänkyyn tai pöydän ääreen jos olen jo päässyt sinne asti. Tiedän, olen todella hemmoteltu 😀

    • Annika Author at 18:55

      Ei ole todellista, mikä palvelu sinulla on! Joka aamu? Ei vain lomalla? Itse joudun turvautumaan viiden tähden hotelliin saadakseni vastaavaa. 🙂

  7. Teija / Lähdetään taas at 13:02

    Hotellin aamiaisella ei tosiaan tarvitse olla ihan kaikkea mahdollista tarjolla. Silloin usein laatu kärsii. Usein parhaita on ne aamiaiset, joissa on tarjolla laadukkaita, huolella valittuja ruokia – ja mielellään siis muuta(kin) kuin munaa ja pekonia. Kevyttä ja terveellistä, mutta täyttävää.

  8. sarsa/pohjoistuuli puhaltaa at 10:25

    Aamiaiset ja aamiaishetket lomalla on kyllä jotain mitä ei paljon mikään voita. Hyvää ruokaa ja kiireetön olo. Ja koko päivä aikaa uusille asioille ja kokemuksille. Harvoin minäkään aamiaisesta hotellissa erikseen maksan, mutta aina syön kun se kuuluu hintaan. Minäkin kannataan nykyään aamiaisissa periaatetta laaduksta, mutta vähemmän riittää.

    • Annika Author at 11:36

      Aamiaisella kaikki on vielä edessä. Kyllä aamuhetken onnistumisella on tärkeä rooli uuden päivän aloituksessa. Sitä paitsi kuka nälkäisenä jaksaisi seikkailla?

  9. Huli/Meanwhile in Longfield.. at 15:22

    Mä taas voisin ahmia aamupalaa taikka brunssia kaksi tuntia ja olla loppupäivän syömättä, vaikka joka päivä jos saisi itse valita. Aamupala on päivän paras ateria, tärkeydestä en tiedä, mutta paras ateria se on ehdottomasti. Ihan arkena kuin lomallakin. Mitäköhän sitä huomenna söisi aamusta maanantain kunniaksi. 😛

    • Annika Author at 16:48

      Tosiaan taas puhututtaa, onko aamiainen tärkeä vai ei, pitääkö silloin syödä paljon vai vähän jne. Ei minulla ainakaan aamu lähde käyntiin syömättä, että kyllä, tärkeä on! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.