Tulin kotiin viime yönä kahdeksan ja puolen viikon Euroopan-reissulta. Yleensä blogi on päivittynyt säännöllisesti myös matkojen aikana, mutta nyt en jostain syystä pystynyt siihen. Olin iltaisin varmaan aika väsynyt. Ehkä joskus vielä lähden todelliselle lepolomalle. Toisaalta siitä ei ehkä sitten ole erityisesti mitään kerrottavaa. Reissuni alkoi Kreikan saarilta (Paros ja Mykonos), jatkui Bulgariaan, Vespalla Toscanaan, sieltä Sloveniaan, Montenegroon, Albaniaan ja takaisin Italiaan. Olin siis kuudessa maassa, liikuin bussilla, junalla, lentäen, moottoripyörällä, skootterilla, taksilla ja keskimäärin aika paljon päivässä jalan.
10 kohokohtaa kesältä
Matkaan mahtui jälleen uskomattoman hienoja kokemuksia ja hetkiä, paljon oivalluksia minusta itsestäni mutta ehdottomasti myös suuria pettymyksiä. Ensimmäinen oli Mykonos, toinen Montenegron Budva. Mutta ketään muuta en voi syyttää kuin itseäni. Minähän kohteeni valitsin.
Tässä on kymmenen eri kokoista kohokohtaa noilta viikoilta.
Itseni ylittämistä vähintään kuusi kokoa liian suurissa vaatteissa
1100 kilometriä moottoripyörän selässä kolmen vuorokauden aikana ei ole homma eikä mikään iron butt -miehille ja -naisille, mutta minulle se oli taas itseni ylittämistä, omalta mukavuusalueelta vähän sivuun astumista ja myös hyvä osoitus siitä, että seikkailunhalu ja avoimuus uusille kokemuksille voi tuoda eteen asioita ja ihmisiä, joita en unohda koskaan.
Kylät Bulgariassa – aikakoneella menneisyyteen
Tykkään Itä-Euroopassa siitä, että siellä on vielä paikkoja, jotka elävät todella omaa elämäänsä, eivät ole kopioita kaikista maailman muista paikoista. Kehitys on kaikkialla nopeaa, mutta Bulgariassa on vielä mahdollista kokea tunne, kuin ajaisi aikakoneella joitakin kymmeniä vuosia taaksepäin. Kun tällaiseen maisemaan pöllähtää kahdella suurella moottoripyörällä, tuntuu, että kaksi ihan eri maailmaa kohtaa.
Bulgariassa olin pressimatkalla.
Toteutunut unelma Vespalla ajelusta Toscanassa
En muista, koska sain ensimmäisen Vespani. Se oli pieni ja punainen, eli 50-kuutioinen mopo. Varmaan aika pian sen jälkeen heräsi haave ajella Vespalla Toscanassa, mutta eihän sinne kukaan nyt mopolla lähtisi. Kun mopo vaihtui 250-kuutioiseksi moottoripyöräksi, oli mentävä. Unelmat on tehty toteutettaviksi. 326 kilometriä tuttua pärinää, maisemia, ihania majapaikkoja. Se oli juuri niin ihanaa kuin olin haaveillut.
Ateria Ljubljanassa – kun ruoka on elämys
Slovenia on ruoka- ja viinimatkailijan taivas. Atelje Restaurant and Barin löytää Ljubljanan keskustasta vaaleanpunaisen kirkon takaa. Siellä on ihastuttava terassi ja ruokaa, joka pakottaa kohta muuttamaan ravintolan naapuriin. Jestas. Vielä kun slovenialaiset taitavat viininteon, on winepairing varsinaista ilotulitusta. Illallisen jälkeen halasin tarjoilijaa. Kertonee elämyksestä.
Sateenkaaren näkijä liikuttui
Ljubljanasta lähdön jälkeen sää muuttui epävakaiseksi. Se ei ollut luontokohteissa ihan parasta kyllä. Välillä satoi rakeita, välillä vettä tuli niin paljon, etten ehkä koskaan ole ollut sellaisessa sateessa. Mutta kun sade alkoi laantua ja aurinko vähän paistaa, näkyi terassiltani uskomattoman kaunis sateenkaari viiniviljelmien yllä. Se herkisti. Tällaiset näyt saavat ajattelemaan, kuinka maailma on kaunis ja sen näkeminen onnekasta.
Sloveniassa olin pressimatkalla.
Maisemat ja rauha Thethissä (Albania)
Thethiin pääseminen vaatii maastoauton ja nelivedon. Se on oikeasti syrjässä, siellä ei ole supermarketteja eikä vaatekauppoja. Mutta siellä on raikas ilma, kauniit vuoret, hyväntuulisia ulkoilmaihmisiä, yksinkertaista elämää. En voi sanoa väsyttäneeni itseäni pitkillä patikoilla, mutta ulkoilin auringonpaisteessa ja palkitsin itseni palauttavalla viinillä kylän ainoalla terassilla. Ei hullumpaa, ei hullumpaa.
Urbino – kun ei tiedä mitä odottaa
Olin Pesarossa Italian länsirannikolla. Suoraan hotelliani vastapäätä oli turisti-info. Pyysin muutamaa ehdottomasti pitää nähdä -kohdetta kaupungista. Niitä en saanut. Kehottivat lähtemään Urbinoon. Matkaa olisi 35 kilometriä. Kuulin sanan Unesco. Se riitti. Urbino oli vaikuttava. Se ei ole varsinaisesti kaunis, mutta sen arkkitehtuuri on mykistävää. Parhaita kokemuksia ovat usein tällaiset yllätykset.
Hyväntuulinen rantakävely Pesarossa
En ole rannalla makailija, mutta rannalla käveleminen on ihanaa. Pääsin tekemään sen vain kerran koko matkan aikana. Pesaron ranta ei ollut kävelyyn ehkä kaikkein paras, mutta se oli hyväntuulinen. Se vaikutti enimmäkseen italialaisten kansoittamalta. Siellä oli isovanhempia taaperoiden kanssa, mummoseurueita, lasten kanssa leikkiviä isejä, rouvien vesijumppaa, lainattavia kirjoja, speedosetiä, iloisia kasvoja.
Venetsia nyt vain on aina kohokohta
Olin Venetsiassa kahdesti. Ensimmäisellä kerralla olin jotenkin hirveän surullinen. Silloin elämä painoi harteita. Menin kuitenkin takaisin ja vietin siellä loman kaksi viimeistä yötä. Ei edes haitannut, että ensimmäisen päivän satoi. Minulle Venetsian kauneus on rauhoittavaa. En tarvitse muuta viihdykettä kuin ympäriinsä kävelemisen. Jokin tässä kaupungissa on, että se on kohokohtani aina vain, kymmenenkin kerran jälkeen.
Tälle en vain lakkaa nauramasta
Parhaat naurut olen saanut kohtaamisesta Mykonoksella. Istuin lähellä hotelliani ja risteilysatamaa illalla lukemassa. Inhosin hotelliani enkä halunnut olla siellä. Näin, miten joku laivan henkilökuntaan kuuluva ohitti minut. Hän tuli hetken kuluttua takaisin. Joi olutta. Alkoi jutella. Kävi ilmi, että hän oli Zimbabwesta, kiinnostunut seurastani ja vain ”a bit married”. Se tarkoitti, että vaimo on kotona, ei mukana Kreikassa.
Recommended for you
Vastaa
This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.
32 comments
Tervetuloa takaisin kotiin! <3
No olipa sinulla melkoinen kesäloma! Olen istunut moottoripyörän kyydissä Englannissa, Italiassa ja Etelä-Afrikassa, ja täytyy sanoa, etten sitä menoa kaipaa enää lainkaan. Kolmesataa kilometriä tottumattomalle ahterille on todellakin aikamoinen päiväsuorite. Ihan omaan pyrstöön koskee kun ajattelen omaa ekaa kertaani kyykkypyörän hattuhyllyllä Etelä-Englannin kauniilla pienillä mutkateillä.
Tuo Albanian Theth vaikuttaisi ihan minun paikaltani. Nuo vuoret ja tuo vihreys huutavat nimeäni! 🙂
Kuule kyllä alkaa takalistossa tuntia minullakin tuon ajattelu. Mutta ai että oli ihanaa. Laventelipellot, auringonkukat, pikkukylät. Ah!
Theth oli ihana. Moni tekee patikan Thethistä Valbonaan. Se on 18 kilometriä ja vie noin 8 tuntia. Minä en edes harkinnut, koska olin yksin. Mutta Thethin liepeiltäkin löytyy ihania maisemia. Kirjoittelen niistä myöhemmin lisää.
Mielenkiintoinen reissu ja kohteet. Minäkin tykkään aidoista kohteista, niistä joissa on jäljellä se omaleimainen tunnelma ja mahtuu kävelemään ilman tungosta. Tungos etenkin kuumalla ilmalla on jotenkin rasittavaa. Albania myös kiinnostaisi, siellä on varmaan myös hyviä rantoja? voisin kuvitella että Pesaro on sattanut olla aika täysi kesällä, myös Rimini on todella täysi kesällä ja syksyä kohden hiljenee kovasti. Kuulin tässä uutisen Sisiliasta että sinnekin on nyt tullut sightsee busseja, ennen niitä ei ollut tunnelma oli aito ja turistit menivät paikallisbusseilla ympäriinsä. Mutta tuskin se saari nyt niin täysi kuitenkaan on vielä, mutta monet asiat muuttuu.
Tässä ei siis suinkaan ollut koko matkani, vain kohokohtia reissun varrelta. Pesaro tosiaan oli aika täynnä. Siis ranta oli. Kaupunki ei tuntunut ruuhkaiselta ollenkaan.
Olin Albanian Durresissa. Siellä on monenlaisia rantoja. Albanian parhaat rannat ovat kuitenkin etelämpänä. Tällä kertaa en lähtenyt sinne, mutta taidan kyllä vielä mennä.
Hienoja hetkiä! Vespa olisi kyllä hauska kulkuväline. Tuo Urbino on jäänyt itsellekin mieleeni kivana yllärinä, kun joskus kauan sitten eksyin sinne äitini ja tätini seuraneitinä reissatessani:) Bulgaria ja Theth alkoi nyt kyllä kiinnostaa.
Bulgaria on niin paljon muuta kuin Sunny Beach ja muu Mustanmeren rannikko resorteineen. Olen ollut aikaisemminkin, silloin autolla. Plovdiv ja Veliko Tarnovo kivoja kaupunkeja. Sofia myös. Ja nyt tykästyin myös Varnaan. Sillä on kaupunkirataa ties kuinka pitkälti. Ja Varnaan suorat lennot Helsingistä. Sen kupeeseen avattiin juuri Historical Park, ylpeän kansan todellinen voimannäyte.
Albania kaikkineen oli minulle mieletön yllätys. Positiivinen siis. Theth toki todellinen kohokohta.
Urbino on yksi lempipaikkojani Italiassa. Olin yhden kesän töissä Riminillä ja vein kaikki kaverini käymään Urbinossa, kun tulivat visiitille. Ja Venetsia, se nyt vaan on mykistävä aina.
Minä en ollut kuullut edes nimeä aikaisemmin, vaikka olen ollut Italiassa reilusti yli 20 kertaa. 😮 Kävin myös Ferrarassa, joka sekin Unesco-kohde ja ihan erilainen kuin Urbino. Noissa vähemmän tunnetuissa, ehkä B-sarjan kaupungeissa (jos turismia ajatellaan) on kyllä helmiä!
Olipas siinä kivasti aikaa kierrellä. Näitä seikkailuitasi on ollut kiva seurata, vaikka nuo kaksipyöräiset kulkupelit eivät olekaan yhtään minun juttuni. Olen kyllä kokeillut. Noista kohteista eniten alkoi kiinnostaa Venetsia. Venetsiasta on kuulunut muutenkin kehuvia kommentteja viime aikoina, vaikka edelleen suurin osa lukemistani lausunnoista on todennut kaupungin kamalaksi turistirysäksi. Ehkä lopulta olisi aika käydä katsomassa itse.
Venetsia jakaa ihmisiä. Toiset rakastavat, kuten minä, ja toisille se on tosiaan vain haiseva turistirysä. Tänä kesänä jälkimmäisellä kerralla tunsin muuten ensimmäisen kerran muutaman kanaalin haiskahtavan. Oli sateista. Kirkkaalla säällä en ole ikinä haistanut mitään.
No wau mikä määrä kohteita ja kokemuksia! Pääsisipä itsekin tutustumaan joskus esimerkiksi Albaniaan!
Albania on helppo maa matkustaa. Bussilla ja junalla pääsi liikkumaan kätevästi, taksillakaan pitkät matkat eivät ole kohtuuttoman kalliita, varsinkaan jos ei matkusta yksin.
Mahtava matkakesä! Minunkin piti viime syksynä kierrellä Italiasta itään, mutta matka tyssäsi Triesteen (ei pahalla, vaan hyvällä tavalla: ihastuin (toistamiseen) kaupunkiin ikihyviksi). Slovenian ruoasta ja viinistä olen kuullut paljon hyvää, pitää kaivaa tämä vinkkisi esiin, jos seuraavalla Triesten reissulla pääsisinkin Sloveniaan saakka. ^_^ Valokuva vedessä istuvista naisista on todella hauska! : )
Slovenia <3. Mulla on juttuja paljn, ja lisää tulee, kunhan alan purkaa tätä kesää. Minulla taas Trieste edelleen to go -listalla, samoin Torino, mutta viivyin mieluummin päivän pidempään Venetsiassa kuin olisin pysähtynyt matkalla päiväksi Triesteen. Sinne mitä ilmeisemmin pitää varata enemmän aikaa.
Hienoja kokemuksia kaikki. Tai, no ilman viimeistä varmaan tulisi toimeen. Todellakin tuo kuva penkistä uimarannalla vedessä on aivan ihana! Näistä kaikista tuli kyllä matkakuume. Tai siis se vaan koveni.
Jotenkin nuo tuollaiset koomiset kohtaamiset ovat matkailun suola. En voi kuin nauraa edelleen tyypille. Hetihän tuo matkoihinsa lähti, kun totesin, että ei enempää seura kiinnosta.
Tuollaisen loman kun voisi itsekin viettää. Piiiitkääään olla poissa seikkailemassa maailman tuulissa. Mutta ei. Tuo penkki tuolla meressä näyttää erityisen hyvältä hellepäivänä. Venetsia kelpaisi itsellekin kyllä.
Kyllä se minulle on elämän tärkeimpiä juttuja, että voin pakata laukun ja häipyä. En voi sanoa, että mitä pidemmäksi, sen parempi. Ihan niin ei ole, mutta tuommoinen pari kuukautta on oikeastaan vallan sopiva.
Vau mikä kesäloma, aikamoinen seikkailu sulla on ollut! Venetsiaan haikailen itsekin harva se kerta, Italia ylipäänsä on ihan mun ykkös suosikkimatkakohteita. Sloveniassa en ole käynyt ja siitä niin paljon puhutaan pelkkää hyvää, että pakko itsekin mennä!
Slovenia on kätketty helmi. Kaikki siellä käyneet rakastavat, mutta koska sillä ei ole yksittäisiä tunnettuja houkuttimia, kuten naapurimailla monilla on, se jää helposti huomaamatta. Minultakin kun kysytään omia suosikkikohteitani8, unohdan sen helposti, vaikka tykkään niin paljon, että olen käynyt jo neljästi.
Paljon ehdit nähdä kesäreissussasi, jos nämä olivat vain kohokohdat. Itseäni näistä alkoi kihelmöidä etenkin nuo Italian kohteet… muistutit, etten vieläkään ole pääsyt kauan haaveilemaani Venetsiaan. Italiassa on vielä muutenkin paljon paikkoja näkemättä.
Italia on kauttaaltaan niin antoisa. Nytkin kiertelin paikkoja, joista en ollut ennen kuullutkaan, vaikka Pesaro ja sen rantamummot. Mutta sitten tuntuu, että kaikki tiet vievät Venetsiaan. Niin ne veivät Toscanasta ja toisella kerralla Marchesta. Ei auta. Minulle se on magneetti.
Upea reissukesä sulla ollut! Vespassa ajelu Toscanassa ja reippailu Thethissä (vau!) kelpaisi kyllä mullekin! 🙂 Venetsia on kyllä kaunis kaupunki, mutta jostain syystä mä en ikinä tykästynyt siihen niin päätä pahkaa. Vierailusta on nyt jo kymmenen vuotta, ehkä menen joskus katsomaan uudestaan, miltä se tuntuu.
Minä ymmärrän hyvin, miksi joku ei rakastu Venetsiaan kuten minä. Voi olla, että kymmenen vuotta on muuttanut sinua, voi olla että tykkäät vielä vähemmän. Koska maailmassa on niin paljon nähtävää, kannattaa mennä muualle. 🙂 Näin minulle kävin esim. Barcelonan kanssa. Oli ekalla kerralla ihan jees, mutta en ymmärtänyt hehkutusta. Annoin uuden mahdollisuden enkä ihastunut vieläkään. Nyt uskon.
Upeita kohteita. Ihania nuo mummot meressä ja Urbino alkoi heti kiinnostaa.
Pesaro mummoineen ja Urbino ovat 35 kilsan säteellä toisistaan eli helpot saavuttaa samalla matkalla. Leppoisaa rantaoleilua ja kulttuuria samalla matkalla on mulle just paras yhdistelmä.
Vähän naimisissa, haha en kestä. 😀 Kivoja kesän kohokohtia sulla – tuo Venetsia, vespalla Toscanassa ja italialainen uimaranta tuon penkin matamien kanssa oli omat suosikit siun kesän kohokohdista. Pitäisköhän itsekin tehdä jonkunlainen fiilistelypostaus kohta menneestä kesästä?
Kyllä, “a bit married”. Jaksaa naurattaa vieläkin. Sinussa siis Italia-fanin vikaa, kuten minussa, kun kaikki kiinnostavimmat sieltä. Minun viha-örakkaussuhteeni vahvistui taas, kun kesällä pari kertaa maahan päädyin.
Vau, kylläpä kuulostaa ihanalta reissulta! 😊 Ottaisin mielelläni monet noista kokemuksista itsekin omalle listalleni! Kovassa tahdissa olet kyllä paikkoja saanut kiertää kun noin moneen olet ehtinyt.
Ei tahtini oikeastaan ollut mitenkään kova – ainakaan omaan makuuni. Olin tien päällä kuitenkin kaksi kuukautta. En oikein viihdy paikallani pitkiä aikoja, vaikka toisaalta saatoin jonnekin myös pysähtyä. Lähden etsimään kokemuksia. Niitä saa, kun ei sammaloidu. 🙂
Varmasti ollut unohtumaton ja todella monipuolinen reissu! 🙂 Monia kohteita ja erilaisia matkatyylejä mahtunut mukaan ja hienoja erilaisia kokemuksia, hyvässä ja huonommassakin. Ymmärrän hyvin tuon, ettei aina reissun päällä kykene päivittämään blogia ihan samaan tahtiin kuin koti-arjessa. Itse olen myös usein aamusta myöhäiseen yöhön liikenteessä lähes päivittäin matkoillani, joten missähän välissä sitä sitten istuisi alas blogia tekemään. Heh. Sellaisella sopivan rennolla espanjalaistyylisellä mentaliteetilla vain eteenpäin, että “mañana, mañana..” 😀
Kyllähän siihen kaikkea tosiaan mahtui. Itseni näköinen matka: ei keskittynyt vain johonkin yhteen vaan kaikenlaista kaupungeista vuorille, turistikeskuksista Unescon maailmanperintökohteisiin. Aina joskus tulee tien päällä flow ja kirjoitan päivän kokemukset hyvinkin nopeasti postaukseksi asti vaikka illallista odotellessa. Usein kaikki aistit auki maailman kokeminen hyydyttää illalla niin, ettei ajatus kulje. Silloin on parempi olla sanomatta mitään.