Type and press Enter.

L’Hermitage ja Lille – viiden tähden vuorokausi Ranskassa

Mitä pohjoisemmas juna meitä kuljetti, sitä sateisemmaksi ja viileämmäksi sää muuttui. Kun lähestyimme Lilleä, ikkunasta näkyi vain harmautta. Oli vedettävä pitkät housut jalkaan ja vaihdettava sandaalit umpikenkiin. Olo oli ihanan lämmön ja auringonpaisteen jälkeen aika lohduton. Mutta lähdimme taisteluun ankeutta vastaan järein asein: viiden tähden hotelli L’Hermitage Gantois, sviitti, simpukoita, hieronta, höyrysauna, illallinen pitkän kaavan mukaan ja vähän viiniä. Kun oli aika nousta aamupalalle, sadekin oli väistynyt. Viiden tähden vuorokausihan siitä sateesta huolimatta tuli.

En mennessä tiennyt hotelli L’Hermitage Gantoisin historiaa, mutta uteliaisuus heräsi, kun näin hotellin oman kappelin. Niitä ei olekaan ennen vastaan tullut. Kappelille oli ihan luonnollinen selitys: hotellin tiloissa on alkujaan toiminut vuonna 1462 perustettu saattohoitoa tarjoava sairaala, ja noina aikoina sielun hoito oli ruumiin hoitoa yleisempää. Moderni hotelli on rakennettu vanhan ympärille alkuperäistä kunnioittaen, mutta esimerkiksi omassa sviitissämme oli ihana vanhanajan tunnelma, jota ei ollut moderneilla mukavuuksilla onneksi tuhottu. Yli 500-vuotinen historia todella antaa hotellille luonnetta.

Untitled

Untitled
Makuuhuoneen lisäksi meillä oli olohuone. Molemmissa oli oma tv.

Untitled
tykkään, kun kylppäri ja WC ovat erilliset.

Untitled
Reissukaveri keitti sumpit.

Untitled

Untitled

Sateinen Lille ei näyttänyt parhaita puoliaan, ja niin periranskalaisen Lyonin jälkeen Lille ei näyttänyt ranskalaiskaupungilta ollenkaan. Tuli tunne, kuin olisi ollut Englannissa tai Belgiassa, joiden arkkitehtuurin piirteet olivat selvästi läsnä. Mutta koska sateessa kaikki on aika ankeaa, tuli Lillesta vaikutelma ihan kivana kaupunkina. Ja jos jokin on “ihan kiva”, ei siitä suosikkikohdetta yleensä tule. 

Lounaalla tarjoilija äksyili ja hymyili vuorotellen, sekoitti tilaukset, haki jo kerran tuomansa annoksen pois. Ei sentään suusta vienyt. Mutta simpukkaputki alkoi Lillestä ja jatkui halki Belgian. Telttaterassilla tarkeni syödä, mutta ei siihen viihtymään tehnyt mieli jäädä. Tuntui hyvältä paeta hotellin lämpöön.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

L’Hermitage Gantoisin spa-osasto on aika perinteinen himmeästi valaistuine hoitohuoneineen, rauhallisine musiikkeineen. Ei mitenkään erottuva, mutta juuri sellainen, missä voi rentoutua. Ulkomaailman viileys oli helppo unohtaa, kun kömmin muhkean peiton alle odottelemaan hierojaa. Sitä ennen oli kyllä nähty episodi, miten laittaa noin koon S kertakäyttökalsarit aikuisen miehen päälle, miten nauraa käkätän kyynelet silmissä, kun kuulen pelihousujen revenneen. Höyrysaunassa oli mukava jatkaa lämmittelyä ja niskalihasten venyttelyä. Uima-altaan vesi tuntui aika raikkaalta, joten vetäydyin pian takaisin höyrysaunan lempeyteen. 

Untitled

Illastimme hotellin L’Estaminet Gantois brasseriessa, joka on oman määritelmänsä mukaan flaamilainen ravintola. Oma kulinaristinen tietämykseni on sen verran heikko, etten tiedä, miten se eroaa ranskalaisesta, mutta mutkaton ravintola tarjosi erinomaista ruokaa ja rentoa palvelua, vaikka omissa mielikuvissani laadukkaseen ranskalaiseen ravintolaan eivät ehkä liity määreet mutkaton ja rento. Se oli hinnaltaankin suomalaisen ketjuravitolan tasoa, vaikka tarjosi elämyksiä potenssiin kolme. Esimerkiksi päivän annos on aina 13,50 euroa, ja tuolloin annoksena oli scampirisotto.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

L’Hermitage Gantois yhdistää jännästi vanhaa ja uutta. Vaikka toisaalla näkyvät vanhat kattopalkit ja muita merkkejä historiasta, baari on hyvinkin nykyaikainen lasisine kattoineen, vaaleansinisine nahkasohvineen ja moderneine taideteoksineen – eikä ehkä tarvitse kovin paljon vakuutella, kun sanon sen myyvän syntisen hyviä ranskalaisia viinejä.

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled
Tästä näkee, miten hotellin tiloja, uutta ja vanhaa on yhdistetty. Oma huoneemme oli tuossa vaaleassa vanhassa osassa.

Untitled
Ja kaikkialla oli orkideoja, lempikukkiani. Myös huoneessa. <3

Onneksi jatkoimme matkaa vasta iltapäiväjunalla. Oli aikaa istua rauhassa aamupalalla. Tässä vaiheessa lomaa, kun reissua oli takana lähes kaksi kuukautta, lomakilot olivat saaneet housut kiristämään sen verran, että oli pysyttävä lujana, vaikka tarjolla oli niin pannukakkuja, lettuja kuin vohveleitakin, kaksi viimeistä vaikeimmat vastustaa, ettei heti aamusta repeä mässäilyn puolelle. Jonkin verran hotelleissa yleistynyt tapa puhutella asiakkaita omalla nimellä oli L’Hermitage Gantoisissa tuotu minusta kivasti aamiaiselle. Tarjoilija opetteli asiakkaiden nimet ja kävi kaikilta jossain vaiheessa kysymässä, onko herra tai rouva X:llä kaikki hyvin. Vaikka tietää tämän olevan muodollisuus, henkilökohtaisen palvelun tunne on aika kiva. Ja vähän käy sääliksi henkilöä, joka meidänkin sukunimen on yrittänyt ensin opetella lausumaan ja sitten vielä muistaa pöytään asti. Mutta hyvin hän veti.

Untitled

Untitled

Untitled

Lillen keskustan viehättävimmät kadut löysimme vasta lähtöpäivän aamuna. Sade oli lakannut, mutta harmaus ei ollut väistynyt. Lille paljasti kyllä suloisuutensa, ja tiedän, että jos sää olisi ollut parempi, olisin harmitellut, että olimme vain yhden päivän. Hotellissa olisin viihtynyt viikon ja kaupungin kujilla ja toreillakin ainakin vielä pari päivää.

Untitled

Untitled

Yhteistyössä L’Hermitage Gantoisin kanssa          

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

14 comments

  1. näyttää kyllä viehättävältä ja tuollainen viiden tähden hemmottelu olisi oikein paikallaan täälläkin juuri nyt…

    1. Aina on hyvä aika viiden tähden hemmottelulle. 🙂

  2. Mielenkiintoista olisi tietää, missä kartan korkeussuunnassa Belgian vaikutus lakkaa ja missä kohtaa Espanjan alkaa Ranskassa. Yhtä kaikki, Lillen ohi olen ajanut ohitustietä (Belgian reissulla). Vaikea tosiaan sanoa viihtyisinkö siellä itsekkään suhteessa moniin Ranskan viehättäviin kaupunkeihin, mutta tuossa hotellissa viihtyisin varmasti. Uuden osan sisustus näyttää upealta, joten varmasti vanhakin osa menisi. Mielenkiintoinen historia ja pitkä sellainen on kyllä tällä hotellilla.

    1. Totta! Pitäisi joskus ajaa maan halki pituussuunnassa ja tarkkailla arkkitehtuuria. Ja mitä tapahtuu, kun mennään lähelle Saksan rajaa?

      Lille oli kyllä keskustastaan todella söpö. Aika samanlainen kuin vaikka Brugge, mutta silti erilainen.

  3. Olin kesäkuussa kolme yötä Lillessä kokemassa jalkapallon EM-huumaa. Kiinnitin myös huomiota belgialaiselta näyttävään katukuvaan. Varsinaiseen kaupunkiin tutustumiseen ei jäänyt valtavasti aikaa, mutta tärkeimmät tuli luultavasti nähtyä ja annan myös arvosanan “ihan kiva”. Käytiin syömässä marokkolaisessa La Ménara -ravintolassa, jonka etnisyys tosin tajuttiin vasta sisään astumisen jälkeen. Paikka toi mieleen sinun Tunisia-postauksesi 🙂

    1. Ai sinä olit katsomassa kisoja? Enää ne eivät kovinkaan paljon näkyneet katukuvassa. Jonkin tunnuksen näin ja kysyin tyhmänä reissukaverilta, että täälläkö niitä pelejä pelattiin. Näin vähän olen itse kartalla jalkapallosta.

  4. Lille näyttää symppikseltä. Harmi, ettei sää suosinut. Se vaikuttaa niin hirveästi siihen millainen kokemus jostain paikasta tulee. Hotelli näyttää ja kuulostaa kyllä tosi kivalta. Hemmottelu ja hyvä ruoka maistuu lomalla aina, kuten myös ne hyvät viinit! 🙂

    1. Hyvä ruoka, hemmottelu ja viini auttoi pääsemään yli sateen aiheuttamasta pettymyksestä. 🙂 Symppis on kyllä aika hyvä sana kuvaamaan Lilleä. Toisaalta sen nimikin on aika omiaan kuvaamaan sitä, koska nu söpöimmät kadut ovat aika pieniä. 🙂

  5. Tosiaan aika belgialaisen näköistä! Monesti sää vaikuttaa paljonkin fiilikseen kaupungista, ja se on sinänsä harmi, koska sen seurauksena jostain aivan kivasta paikasta saattaa tulla vähän puolinainen fiilis. Itse en ainakaan kaupunkien suhteen välttämättä aina tunnista sen “ihan kiva, muttei tarvitse tulla takaisin” -fiiliksen johtuvan isoksi osaksi säästä. Jotenkin muissa, esim. luontokohteissa sää on vielä niin kokonaisvaltaisemmin läsnä, että sitä ihan tietoisestikin tajuaa, että tämä tylsä tunne johtuu nyt juuri tästä.

    Kauniita kuvia ja upean näköinen hotelli! En ole koskaan Lillessä käynyt, ja Ranskaan tutustuminen on muutenkin jäänyt vain Pariisiin ja Rivieraan, mutta ehkä vielä joskus ehdin muuallekin!

    1. Juu, tiedostaahan sen, että puolinainen fiilis johtuu säästä jos on kylmä ja sataa taukoamatta, mutta silloin kaupunki ei oikein pysty tekemään vaikutusta, josta taas jäisi tunne, että tekee mieli tulla takaisin. Mutta Lilleen voisin kyllä mennä, ja L’Hermitage Gantoisissa asuisin uudelleen ihan koska vaan!

  6. Hotelli kyllä näyttää oikein kivalta, samoin kun hemmottelukin – harmi ettei kaupungista oikein saanut kiinni.

    Ruokapuoli tietysti on aina plussaa jos toimii, samoin kuin viinit, ja täytyy sanoa että tuo puhuttelutapa on kyllä erittäin mukava lisä. Tuo palveluun mukaan omansa.

    Noi kertakäyttökalsarit on muuten ihan mahtis. 😀 Aina välillä olenkin miettinyt mitäköhän tapahtuu jos miesten tarttee niitä laittaa päälleen. One-size-fits-all kun on yleensä sellainen fits-nobody. No, nyt tiedetään sekin! 😀

    1. Mulle käy usein niin, että vaikka siinä sateesa kaupunki ei tunnu oikein miltään, jälkeenpäin vaikka kuvia katsellessa alkavat fiilikset nousta. Just nyt tuntuu, että Lilleen voisi hyvinkin palata. Ja tuohon hotelliin – ihan koska vaan!

      Kertakäyttökalsarista riittää kyllä hupia edelleen. On siinä miehellä vähän naku olo, kun päällä on vaan riekaleet. Jostain oman peittoni uumenista huhuilin, että jos sitten kuitenkin vetäiset uikkarit niiden tilalle. 🙂 Omathan olivat kuminauha + yksi kangassuikale. Siinä ei niin paljon revettävää. 🙂

  7. Onpa kaunista, sateesta huolimatta. Ja todella hyvännäköinen hotelli. Nauratti toi ilmaisu “simpukkaputki” – mutta sitähän se kyllä mullekin on, kun tuollapäin matkailen. Simpukat ja muut merenelävät ovat niin ihania.

    1. Nyt oli viikonloppuna spagetti alle vongole -putki. Lempiruokien pariin voi palata vaikka joka päivä. 🙂 Kuten lempihotellienkin voisi. L’Hermitage kiilasi omalle listalleni tosi korkealle.