Vuoden 2023 reissukohokohdat ja vähän tulevasta

Kaikenlaista näin ja koin vuonna 2023. Matkailumäärä on minulla vähentynyt muutaman vuoden takaisesta jonkin verran, mutta paljon mahtui päättyneeseenkin vuoteen. Enimmäkseen pysyttelin Euroopassa ja näin jo moneen kertaan käymistäni maista taas jotain uutta. Ainoa kaukomatka oli helmikuinen Meksiko, jollei lasketa jo edellisenä vuonna alkanutta ja surkeasti koronaan päättynyttä Seychellien reissua. En käynyt yhdessäkään uudessa maassa, mutta voi mahdoton, miten kiitollinen olen näistä kymmenestä kokemuksesta ja sadoista muista, joita pääsin maailmalla elämään.

Vuoden 2023 reissukohokohtani käänteisessä järjestyksessä ovat tässä:

10. Katuruokaa meksikolaisittain

Meksikon-matkallamme helmikuussa oikeastaan kaikki paikat, joissa olimme, olivat todela turistisia. Mutta Chichen Itzan ja cenotejen, varsinaisten turistimagneettien, kupeessa oli Pisté-niminen kaupunki, joka oli kerrassaan aito. Iltasella siellä ei juuri turisteja näkynyt. Siellä oli maailman suloisin hedelmäkauppa ja katuruokakojuja, joiden edustalla oli perinteiseen tapaan muovituolit ja vahakankaat. Jokin paikan aitoudessa sulatti minut täysin.

Lue lisää Pistéestä: Pisté sai minut ihastumaan Meksikoon

9. Holboxin auringonlaskut

Isla Holbox ei epäilemättä ole ollenkaan enää sellainen, kuin se oli vaikka kymmenen vuotta sitten, mutta minusta se oli aivan hurmaava silti. Turisteja on paljon, mutta meininki on letkeä, meri turkoosi, ruoka järjettömän hyvää. Varsinaisesti tekemistä ei ole kovin paljon, mutta sitä enemmän voi keskittyä olemiseen ja omaan nautintoon, kuten auringonlaskujen katsomiseen rannalla. Kun vielä mukana on parasta auringonlaskuseuraa, kyllähän tällaiset hetket mieleen jäävät.

Lue lisää Holboxista: Rennon letkeä Isla Holbox

8. Laawu ja öinen näkymä

Olen yllättänyt itseni niin moneen kertaan jo kaikenlaisella kotimaanmatkailuhehkutuksella, että en oikeastaan jaksa enää edes ihmetellä. Short listillä oli paljon muitakin kotimaanjuttuja, mutta hetki, kun heräsin yöllä ja katsoin ulos Laawun ikkunasta Kymijoen rannalla, oli suorastaan maaginen. Tiedän, että kotimaanmatkailijoille ja eräjormille ja -pirkoille vastaavat ovat ehkä ihan arkipäivää, mutta kaupunkilaistyttö ihan lumoutui ja lähti ulos kuvaamaan ja kuuntelemaan lintuja.  

Lue lisää Laawusta: Postikortti Laawusta Kymijoen kohinasta

7. Formenteran fillariretki

Formentera oli minusta saarena aivan ainutlaatuinen. Se on ainakin vielä toistaiseksi rauhallinen, paikoin voisi sanoa jopa että koskematon. Olen ennenkin kertonut, että en varsinaisesti ole sohvaperuna mutta en erityisesti saa kicksejäkään urheilemisesta. Mutta hyvällä sähköfillarilla oli todella siistiä ajella mäkisessä maastossa, päätyä rantapoukamiin, päästä jutustelemaan kalastajan kanssa, nähdä ensi kertaa Formenteran perinteiset venevajat, viilettää hurjaa vauhtia pitkää mäkeä ja kokea onnistumisen fiilistä, kun se sama mäki piti päästä vielä ylös. Tämä on listan sillä tavalla ehkä henkilökohtaisin, että monen muun listalle tällainen ei olisi päätynyt, mutta omia kohokotianihan minä kerronkin.  

Lue lisää fillariretkestä: Aktiivilomailijan Formentera
Ja Formenterasta: Formentera on Välimeren helmi

6. Vasta heräävän Venetsian tunnelma

Jos on Venetsia maaginen päivällä, se on ihan omaa luokkaansa aamulla ennen auringonnousua, kun koko kaupunki on aivan hiljainen. Minusta autio San Marcon aukio ja tyhjä Canal Grande olivat jo toisen kerran heräämisen arvoiset. Hiljaisilla kujilla näkyi vain muutama puhtaanapitotyöntekijä ja satunnainen kamerakaulaturisti matkalla samaan suuntaan. Odotimme auringon nousua laguunin rannalla, mutta jostain syystä luovutimme liian aikaisin. Toisaalta ei auringonnousu Santa Maria Saluten takana vaporeton takakannelta katsottunakaan ehkä huono vaihtoehto ollut. 

Venetsiasta olen kirjoittanut vuosien varrella paljon. Klikkaa tästä, jos kaupunki kiinnostaa.

5. Avoautolla Alpeilla ja Dolomiiteilla

Emme kumpikaan olleet ennen ajelleet avoautolla. Koska Saksassa auton vuokraaminen on kohtuuhintaista ja paremmatkin autot pysyivät jonkinlaisessa upgreidatussa budjetissa, päätimme vuokrata avo-Minin. Olihan se ihan älyttömän siistiä! No okei, ei ollut Münchenin kentältä lähtiessä myöhään illalla, kun satoi kaatamalla eikä niiden muidenkaan sateiden aikana, mutta sateiden väistyttyä ja auringon lämmittäessä oli muuten aika reteä fiilis. Ymmärsin myös, miksi naisilla on elokuvissa aina huivi päässä avoautolla ajellessaan. Naureskeltiin, että tukka muuten hulmusi – ainakin niillä, joilla on tukkaa paljon ja pitkästi.  

4. Jäätiköllä reilussa kolmessa kilsassa

Enpä ollut ennen nähnyt jäätä heinäkuussa. Ilmaston lämpeneminen kyllä surullisesti näkyi Kitzsteinhornilla 3203 metrissä, mutta olivathan jylhät vuoret vaikuttava näky. En luultavasti ollut aikaisemmin käynyt noin korkealla, ja valitettavasti sain kokea jo lyhyellä visiitillä, että minun elimistöäni ei ole luotu noin korkeisiin olosuhteisiin. Oli varsin nopeasti päästävä takaisin hissiin ja satoja metrejä alemmas.

3. Kelluminen tyhjässä Ik Kilissä ihan kaksin

Kolmaskin listalle päässyt asia tapahtui Meksikossa. Asuimme Cenote Ik Kilin alueella, ja majoittujilla oli mahdollisuus päästä cenoteen myös illalla sen sulkeuduttua suurelta yleisöltä. Kun vähän vielä ennakoitiin ja mentiin kärkkymään sisäänkäynnille varttia ennen asukkaiden sisäänpääsyn alkamisaikaa, saatiin toisena iltana olla jonkin aikaa ihan kahden. Jossain siellä syvällä maanpinnan alapuolella mutta kuitenkin tähtitaivaan alla lämpimässä vedessä kelluminen jätti luultavasti ikuisen muistijäljen.

Lue lisää Ik Kilistä: Cenote Ik Kil on maaginen illan pimeydessä

2. Cordoban moskeija-katedraali – upein rakennus ikinä

Olen ehkä vähän outo, mutta esimerkiksi Taj Mahal ei tehnyt minuun oikeastaan juuri vaikutusta. Rakennus on minusta hurjan kaunis, mutta vaikutuksen tekemiseen tarvitaan minusta tunne, siis että paikka myös tuntuu joltain, ei vain ole esteettisesti viehättävä. On kuitenkin täysin ennakoimatonta, millaiset paikat herättävät tunteen. Sellaista ei tullut esimerkiksi Alhambrassa, joka oli minusta jopa vähän tylsä, mutta kun pääsin sisälle Cordoban moskeija-katedraaliin, jokin vain liikahti sisällä. Eihän tällaisia tunteita pysty mitenkään selittämään. Kiertelin moskeija-katedraalissa 1,5 tuntia, ja lähtiessä oli vielä tunne, että haluan joskus takaisin, vaikka enhän minä mitään uutta toisella kerralla enää näkisi. Olen vieläkin aivan sen lumoissa.  

Lue lisää moskeija-katedraalista ja Cordobasta: Cordoba lumosi ensihetkestä

1. Tre Cime ja ehkä upeimmat maisemat ikinä

Avo-Minillä ajelimme muun muassa Dolomiiteille Tre Cime de Lavaredon patikkareiteille. Siellä oli aivan uskomattoman kaunista. Luultavasti en olisi nostanut kokemusta ykköseksi, jos olisin ollut patikoimassa yksin, mutta kokemuksen nosti korkeammalle se, miten hän, varsin pidättyväinen ja innostuksensa kätkevä mies, oli aivan vuorten lumoissa. Toisen innostuksen jakaminen lisäsi minunkin kokemukseni voimakkuutta. Vuoret, pienet vuoristojärvet, mutkittelevat polut ja maisemaan täydellisesti sulautuvat lehmät, viimeisen taukopaikan palkintoviinit ja seura nostivat Tre Cimen vuoden 2023 reissukokemukseksi numero 1. 

Mitä tuo vuosi 2024?

Koko alkupuolta vuodesta 2024 leimaa se, että täytän pyöreitä. Oikeutan sen vuoksi itselleni kaikkea kivaa. Lähden helmikuussa Thaimaahan vain tankkaamaan palmuja ja D-vitamiinia ja mangoja ja mopoilutarvetta. Ajattelin mennä Koh Yao Yai – ja Koh Yao Noi -saarille vain nautiskelemaan. Sitä ennen on varsinainen juhlaviikko, johon kuuluu pari keikkaa ja omat juhlat ja niiden väliin hänen järjestämänsä yllätysmatka, jonka kohdetta en siis tiedä ja jota en edes halua tietää. Toivon, että yllätys pysyy portille asti. Ihan en sentään side silmillä halua Helsinki-Vantaalla kulkea. Tiedän vain, minä päivänä on lähtö. Tiedän myös, että se on Finnairin kohde, jossa olen aikaisemmin ollut. Edelleen on vaihtoehtoja aika monta.

Toukokuussa piipahdan Puolan keväässä katsomassa, miltä Wrocklaw näyttää joulusesongin ulkopuolella. Finnair avaa sinne suoran reitin maalis-huhtikuun vaihteessa, ja ainakin toistaiseksi lippuja saa hyvään hintaan.

Kesäkuussa toteutan pitkään hautuneen unelmani overland truck -reissusta eteläiseen Afrikkaan. Kolme viikkoa Sambiassa, Botswanassa, Namibiassa ja Etelä-Afrikassa on minun lahjani itselleni.

Muita suunnitelmia ei vielä ole, mutta niitä täytyy myös yrittää himmailla, koska jotenkin nuokin seikkailut pitäisi maksaa…