TOP10 – toisen koronavuoden reissukohokohtia

Kun koronasta alettiin ensimmäisiä kertoja puhua, olin ystävien kanssa Venetsiassa. Karnevaalien avajaiset oli pitkäaikaisen unelman täyttymys. Lähdin viikkoa myöhemmin Kambodžaan, ja silloin vähän jo ystävät kyselivät, onko pakko. Ei silloin kukaan oikein tiennyt, mistä edes on kysymys. Kambodža oli tilastojen mukaan silloin vielä kuivilla. Sitten alkoi tapahtua, niin kuin kaikki tiedämme. Suomi meni kiinni. Maailma meni kiinni. Kaikki oli kohta kiellettyä. 

En vastusta rajoituksia, en kierrä niitä. Käyn testissä, rokotuksilla, pidän maskia, välttelen ihmisiä, milloin se on mahdollista. En ole koronakoulun mallioppilas mutta ysin tyttö kyllä. Samalla meiningillä olen matkustanutkin. Olen valinnut kohteita sen mukaan, että niissä olisi kohtuullinen määrä tartuntoja, voin olla paljon ulkona ja myös paljolti omissa oloissani (introvertille helppoa), koronapassia kysellään, turvavälejä pidetään, maskeja käytetään – ja olen selvinnyt (toistaiseksi) ilman tartuntaa.

Vähemmän olen ollut tien päällä kuin normaaliaikoina, mutta paljon on tähänkin vuoteen mahtunut kivoja juttuja. Kokemusten arvottaminen on vaikeaa, mutta toisaalta tuo lista syntyi aika helpolla, vaikka kokemukset ovat hyvin erilaisia. Toisten arvo on tunteessa, jonka kokemus aiheutti, joidenkin taas paikan ainutlaatuisuudessa. Tässä siis Travelloverin TOP10 vuodelta 2021:

1. Ensi kertaa kahteen vuoteen Euroopan ulkopuolella

Thaimaan-matkasta tekee huippukokemuksen se, että oli mahdollisuus päästä Euroopan ulkopuolelle pitkästä aikaa. Tropiikin lämpö, ruoka, ihmiset, skootterilla ajelu, temppelit, rannat. Olen ollut maassa monesti ja haluan nähdä monenlaista täällä. Niinpä karanteenista vapauduttuani lähdin Ayutthayhin katsomaan temppeleitä ja sieltä Koh Makille toivottavasti rauhaan. Olen opetellut ajamaan skootterilla kuin italialainen ja varsin hyväksi olen kehittynyt. Yllätin itseni ajamalla tarkoituksella väärään suuntaan, kun missasin huoltoaseman liittymän, ja kerran saatoin ajautua ihan vahingossakin. Mutta harva asia voittaa vapauden tunnetta, jonka saan skootterilla tukka hulmuten ajelemisesta. Tietenkin olen syönyt mangoja ja passionhedelmiä ja liian usein kanaa cashewpähkinöillä.

2. Venetsia hänen kanssaan

Hän täytti alkuvuodesta pyöreitä, ja ostin lahjaksi matkan. Hän sai valita: Pietari vai Venetsia. Hän valitsi Venetsian. Niin monta kertaa kun olen kaupungissa käynyt, tämä kerta tuntui jotenkin ihan erilaiselta. Minua jännitti, miten hän ottaisi vastaan minulle tärkeimmän ulkomaankohteen. Mitä jos hän ei tykkäisi yhtään? Kaksi päivää kuljettiin käsi kädessä, käveltiin paljon, syötiin hyvin, ajeltiin gondolilla ja vaporetolla mitä nyt Venetsiassa voi murun kanssa tehdä. Ja hänkin tykkäsi. Ihan parasta!

Lue lisää: Venetsia ensikertalaisen ja konkarin silmin

3. Skootterilla Hvarilla

Skootterimuija suostuu kyllä istumaan kyytiinkin, milloin vuokrat ovat sen verran kovat, ettei kahta viitsi ottaa. Ajeltiin rannalta toiselle, etsittiin Unesco-kohdetta, muttei löydetty, syötiin jälkiruokaa ennen pääruokaa, pääruokaa eväspussista rannalla, palattiin käsittämättömän kaunista vuoristotietä ja ajettiin vielä kohti auringonlaskua. Se oli taianomainen päivä. Jäi ehdottomasti tunne, että Kroatin Hvarille voisi palata.

4. Uskomaton La Muralla Roja

La Muralla Rojasta tuli minulle vähän pakkomielle, ja niinpä kun sinne ei yöpymättä pääse, varasin majoituksen, vaikka olin maksanut jo toisen. Mutta kyllä paikka oli sen arvoinen. Käsittämätön arkkitehtuuri lumosi ja eksytti minut sokkeloihinsa. Oman lisänsä toivat Dressmannin kalsarimainoksen kuvaukset, mutta olisin oikeastaan viihtynyt paremmin ilman. Pörräävä drone ja kalsarisillaan ympäriinsä juoksevat nuoret miehet olivat sittenkin vähemmän kiinnostavia kuin itse rakennus. Saatoin vain ihmetellä arkkitehdin mielikuvistusta.

Lue lisää ihmeellisestä rakennuksesta: La Muralla Roja oli uskomaton rakennus

5. Päivä Cavtatissa

Samalla Kroatian-matkalla otettiin venekyyti Cavtatiin tietämättä yhtään, mitä siellä on. Pienestä kylästä puhui majapaikan mies. Mutta millainen kylä! Eihän sielläkään mitään erityistä tarvinnut tehdä, kunhan istui vähän hassussa rantabaarissa, kävi uimassa, ihmetteli veden turkoosiutta ja istahti ravintolan terassille piiiitkälle lounaalle. Tarjoilija oli ensin jotenkin ynseä meille, mutta sitten ikään kuin hyväksyi meidät ja muuttui kuin toiseksi mieheksi. Saattoi siinä mennä pullo paikallista viiniä rantakadun elämää katsellessa. 

6. Ensimmäistä kertaa talvella Lapissa

Ennen rokotuksia tuntui parhaalta pysyä viime talvena Suomessa. Eksoottisinta, mitä helmikuussa kai voi tehdä, on lähteä Lappiin. Siis ainakin ensikertalaiselle se oli eksoottista. Saariselällä hän saattoi lasketella ja minä hiihtää, yhdessä ajettiin moottorikelkalla ja huskyvaljakolla – ja pulkalla Kaunispäältä alas kylään (molemmat kyllä omassa ahkiossaan). Hotelli Kaunispään huipulla, poreamme ulkona, saunasta katsomaan auringonlaskua, tykkylumisia puita, hiljaisuutta. Voisin mennä toistekin. 

Lue lisää Saariselästä: Saariselkä – vinkkejä aktiiviseen lumilomaan

7. Historical Park – kohde, johon minulla on muodostunut ainutlaatuinen suhde

Minulla on syntynyt jonkinlainen side Bulgariaan ja bulgarialaisiin, kun olen oppinut tuntemaan joitakin. Historical Park on ylpeiden bulgarialaisten ponnistus, joka oli ehtinyt muuttua paljon siitä, kun kävin edellisen kerran. Nyt pääsin kunnolla kiertelemään rakennuksia ja vaikutuin. Projektissa mukana olevat ovat syystäkin ylpeitä maansa kulttuurista ja historiasta, ja siihen soisi muidenkin tutustuvan. Loppuisivat ajatukset kehittymättömästä idästä. Varmasti menen vielä kolmannenkin kerran, kun viimeinen vaihe saadaan valmiiksi. 

Opi tuntemaan vähän lisää Bulgariaa: Historical Park – kun haluat ymmärtää Bulgariaa

8. Aurora Hutissa Aurajoessa

Jos sydämestään aina turkulainen mutta kaupungista jo pari vuosikymmentä sitten pois muuttanut näkee, että Aurajoessa voi yöpyä kellumalla Hutissa, ei voinut muuta kuin mennä. Oli pääsiäisen aika, ja korona rajoitti silloin vielä monenlaista. Lopulta tilattiin pitsaa ja saatiinkin, mutta kylmää, koska kuski ei mitenkään ollut ymmärtänyt, että me kirjaimellisesti olemme joessa emme esimerkiksi sen rannalla. Tällaisia ex tempore -juttuja pitäisi oppia tekemään useamminkin.

9. Kääpiöitä bongaamassa Wroclawissa

Kävin pari kertaa loppuvuodesta Puolassa. Olen aina tykännyt maasta, kun olen siellä käynyt, mutta Wroclawissa oli jotain erityistä. Pidin hurjasti joulumarkkinoista ja ylipäätään kaupungin tunnelmasta. Mutta lapsi minussa innoatui erityisesti kääpiöistä, joita voi nähdä ihan missä tahansa. Yleensä ne ovat maassa, ja koska ovat vain noin 30-senttisiä, silmän pitää harjaantua etsimään niitä. Mutta vaikkapa keskustassa sijaitsevan entisen vankilan kaltereiden takana yksi oli nostettu ikkunalaudan tasolle.

Lisää syitä matkustaa Wroclawiin: 12 syytä nähdä ja kokea Wroclaw

10. Pikku-Fiatilla Espanjassa 

Jos ei voi ajaa skootterilla, toinen mahdollisuus reissussa on Fiat 500. Sillä huristellessa tulee tyttömäinen olo. Joskus vielä haluan sen avomallisena – ja punaisena. Harmaa vähän syö fiilistä. Olin aikeissa kulkea julkisilla, mutta koska korona, oma auto tuntui turvallisemmalta. Ja onhan se nyt hirveän paljon kätevämpi, vaikka kuinka pitäisi ilmatoa ajatella. Tulin myös menneeksi paikkoihin, joihin en olisi julkisilla päässyt, ja näin lomakin oli paljon monipuolisempi ja juuri minun näköiseni.