Type and press Enter.

Turku on hyvinsyöntikaupunki  

Turku on kehittynyt viimeisen sanoisinko reilun vuosikymmenen aikana moderniksi, eurooppalaiseksi kaupungiksi, johon todella kannattaa matkustaa vaikka viikonlopuksi. Kaukana ovat – niin henkisesti kuin fyysisesti – ajat, jolloin Turussa asuin. Toki koko maa oli vielä 1990-luvulla erilainen. Mutta nykyään Turku on hyvinsyöntikaupunki; sen ravintolat keräävät kehuja, sen perinteisiä hotelleja uudistetaan, jokiranta on kehittynyt varsinaiseksi keitaaksi, ja siellä uskotaan myös yrittämiseen. Kaupunkiin perustetaan sellaisiakin bisneksiä, joista ei vuosikymmen sitten voitu edes uneksia.  

Me pakkasimme fillarit junaan. Ajatuksena oli ajella Ruissaloon ja ties minne, mutta niin kävi, että sää ei oikein suosinut ja poljimme lähinnä ravintolasta toiseen. Viikonloppu meni tosiaan syödessä (ja ehkä juodessakin). Sentään Portsaan (Port Arthurin vanha puutaloalue) asti päästiin. Piti mennä funikulaarilla Kakolanmäelle ja sieltä sitten alas Portsaan, mutta tällä kertaa huonon onnen funikulaari petti: itse pömpeli kyllä kulki, mutta ovi aulaan ei auennut. Voi Turku, teidän funikulaarinne on aika koominen tapaus. Turun puutaloalueet ovat kyllä aika viehättäviä. Niitä pitäisi tutkia vähän enemmänkin.  

Turku
Turku

Aurajoen läntinen ranta (Läntinen rantakatu) kirjastolta Aurasillalle on nykyään ihastuttava. Muistan, että opiskeluaikoinani katuosuus oli sellainen, että siitä kyllä saattoi kävellä pimeällä, mutta se ei tuntunut hyvältä. Ei mitään pelottavaa sinänsä ollut, mutta rannan varjoissa saattoi olla porukkaa, jota ei halunnut kohdata. Nyt siinä on vieri vieressä ravintoloita ja kahviloita, ja rakennukset ovat vanhassa loistossaan. Pääkirjaston edessä pari kirsikkapuuta oli täydessä loistossa. Tuulenpuuska sai vaaleanpunaisia terälehtiä leijailemaan kuin lumi. Olihan se hurjan kaunista: minun kaupungissani satoi vaaleanpunaisia terälehtiä. Hups, sanoinko minun kaupunkini? Olenhan minä siellä yli puolet elämästäni asunut ja myönnän, että kun melkein kaksioni hinnalla saisi unelma-asunnon Puolalanpuiston kupeesta, kaupunki on kehittynyt moderniksi ja kiinnostavaksi, aloin vähän kaivata takaisin.  

Turku
Turku
Turku
Turku
Food Walk – kiva tapa tutustua turkulaisiin ravintoloihin 

Food Walk tarkoittaa kolmea päivää aikaa, kymmentä vaihtoehtoista ravintolaa, viittä omaa valintaa. Food Walk -kortin voi ostaa ainakin Kiss my Turku -verkkokaupasta. Sieltä näkee myös kaikki ravintolat ja niiden Food Walk -annokset, jotka ovat siis ravintolan itse valitsemia. Meillä oli kunnianhimoinen tavoite syödä kaikki yhtenä päivänä, mutta epäonnistuimme, koska keittiöt menivät liian aikaisin kiinni. Seuraavalla kerralla pitää tehdä ennakkosuunnittelu paremmin.

Vaikka Seurahuoneen aamiainen on todella hyvä ja laadukas (monipuolinen, hyvät tuotteet, ei perinteistä limakinkkua ja lötköä pekonia, hedelmiä, saaristolaisleipää…), oli pakko vähän himmailla, koska aloitimme jo yhdeltä di Trevissä lounaan ensimmäisellä osalla. Aurakadulla ihan joen tuntumassa oleva di Trevi on ihastuttava paikka. Tykkäsin älyttömästi sen sisustuksesta, palvelusta ja ehdottomasti myös tapas-annoksesta. Minusta tuntuu, että tästä tulee kantapaikkani Turussa.

di Trevi Turku

Koska arvelimme ensimmäisen annoksen olevan pienehkö, olin varannut tunnin päähän toisen lounaspaikan kivenheiton päähän rantakadulle E. Ekblomille. Sen ikkunapöydässä oli aitiopaikka seurata keväistä elämää jokirannassa, josta on alkanut muodostua turkulaisten olohuone. Täällä vaihtoehtoja on kolme: liha, kala ja kasvis. Ne ovat kaikki alkuruokavaihtoehtoja kolmen (tai viiden) ruokalajin menussa, johon E. Ekblomin konsepti perustuu. Ruokalista vaihtuu kuulemma suunnilleen kuukauden välein, kesällä vähän harvemmin. Milloin syntyy tarve syödä Turussa hyvin mutta kohtuullisella hinnalla, valitsisin hyvinkin E. Ekblomin.

E. Ekblom Turku

Lounaan päälle juodaan tietenkin kahvit ja syödään jälkiruoka. Café Art vaikutti aivan hurjan suositulta lauantai-iltapäivän kahvittelupaikalta. Koska aurinko vähän paistoi ja lämmitti, sen pöydät levittäytyivät myös rantakadulle ja tunnelma oli kuin missä tahansa keskieurooppalaisessa kaupungissa. Voi minun Turkuni, miten sinä olet muuttunut eläväiseksi. Café Artissa henkii vanhan talon tunnelma. Se ei edes yritä hienostella, ja ehkä juuri siitä sen viehätys syntyikin.

Cafe Art Turku

Svarten silakat on turkulainen käsite. Ravintolalaiva Svarte Rudolf on yksi vanhimmista Turun laivaravintoiloista. Muistaakseni se on ensimmäinen, joka tarjoaa myös ruokaa. Sen naapurit Donna ja Papa Joe ovat tunnettuja nimenomaan juomaterasseina, mutta Svartessa on laajat sisätilat, vanhan laivan tunnelma ja todellakin aivan älyttömän hyvät silakat. Food Walk -annos on kuitenkin sen verran pieni, että illalliseksi koin sen vähän niukaksi.

Minä ihastuin Food Walkin ideaan täysin. Kaikki annokset olivat todella hyviä. Kortin hankkiminen pakottaa käymään eri paikoissa ja tutustumaan monenlaiseen. Toisaalta se nimenomaan antaa mahdollisuuden, ettei tarvitse lukita kaikista vaihtoehdoista vain yhtä tai kahta samalle päivälle. Pari vinkkiä voisin vielä antaa Food Walkille lähtijälle:
– Ainakin viikonloppuna kannattaa varata pöytä etukäteen.
– Kannattaa katsoa aukioloaikoja: sunnuntaisin keittiöt ovat huonosti auki, ja illalla menevät useimmiten kiinni kello 21.30. Tästä syystä meillä jäi viimeinen annos harmittavasti käyttämättä.

Gunnarin dinneri ei petä koskaan 

Asuimme Sokos Hotellien Turun Seurahuoneella. Voi että minä tykkään siitä hotellista. 20-luvun tyyliin remontoitu hotelli on kerta kaikkiaan tyylikäs, henkilökunta mukavaa ja perjantai-illan koomassa majoittuvalle sen ravintola Gunnar ihan parasta. Voi vain laittaa kengät jalkaan ja valua portaat alas palveltavaksi ja herkuttelemaan. Tämä oli toinen kertani hotellissa ja Gunnarissa, eli yhden kerran sattumaksi ja kertaonnistumiseksi ei voi enää sanoa. 

Turun Seurahuone
Turun Seurahuone
Turun Seurahuone

Lue hotellista lisää: Tyylikkäästi remontoitu Turun Seurahuone ja herkullinen Gunnar

Gunnar Turku
Gunnar Turku
Gunnar Turku

Olen aina vältellyt hotellien ravintoloita ja ajatellut, että ruokapaikat ovat jotenkin aidompia hotellien ulkopuolella. Toki tämä voi päteä viiden tähden hotellissa Bangkokissa, kun kansainvälinen hotelli tarjoaa toisenlaista kuin katuruokakuppila kulman takana, mutta olen yrittänyt luopua ajatuksesta Suomessa.

Kuvissa on Gunnarin keväinen suositusmenu: parsaa, karitsaa ja porkkanakakkua. Jos näyttää hyvälle, voin sanoa, että maistuu myös. Palvelu oli taas mukavaa ja leppoisaa, ja edelleen ihastelin tarjoilijoiden puisia rusetteja. Pisteet sille, joka tuollaisenkin on keksinyt.

Baarisuosituksia janoisille  

Turku on saanut kattoterassin! Nyt niitä näkyi olevan jo kaksi, joista korkeampi on torin kulmalla Wiklundin tavaratalon katolla oleva Walo Rooftop. Ei yhdeksäs kerros vielä ihan pilviä hipova ole, mutta terassilta on silti kivat maisemat kirkolle, Tähtitorninmäelle ja vieläkin surullisesti remontissa olevalle kauppatorille. Sää oli vielä vähän kolea, mutta Walolla on myös kivat sisätilat. Tein tutkivaa sherlocktoimintaa ja vakoilin, mitä ihmiset Walossa joivat. Oli kaksi selvästi erottuvaa tuotetta: erilaiset drinkit ja kuohuviinipullot (onkohan S-etukorttiskumppaa?).

Walo Rooftop
Turku

Kirkkopuiston terassi tuomiokirkon kupeessa on Turun vastaus Senaatintorin jättiterassille, jota ei lopulta toteutettu kuin kerran, mutta Turussa jo kolmatta kertaa. Ei oikein ikonisempaa maisemaa Turusta voi löytää. Ruoka- ja juomapisteitä on jonkin verran, pöytiä on sekä kirkon edessä mukulakiveyksellä että puistossa. Puistossa on myös maassa räsymattoja pikniktunnelmaa haluavalle.

Kirkkopuiston terassi
Kirkkopuiston terassi
Kirkkopuiston terassi

Selailin aamupalalla iltapäivälehteä, jossa oli aukeaman juttu viinejä haistelevasta mäyräkoirasta, joka tunnistaa korkkivikaiset viinit (ja mieluusti myös joisi ne). Leni-koiran omistajilla on Turussa viinibaari Vinho, ja jutussa oli lukuisia kuvia hänestä patsastelemassa baarissa tai lepäämässä omassa pedissään. Vinholla on myös 190 viiniä, joita kaikkia saa laseittain, mutta se oli minulle lähes toissijaista, kun kuvittelin pääseväni tekemään tuttavuutta Lenin kanssa. Mutta mitä! Peti oli tyhjä, missään ei näkynyt yhtään nelijalkaista. Piti sitten ottaa lasi kuplivaa rieslingiä, etten ihan mököttää alkaisi. Kiva paikkahan tuo. Pelkistetty, kaunis, vähän kaurismäkeläinen mutta palvelu oli hyvää ja tarjoilija tunsi kyllä viininsä,

Vinho Turku

Onko sinulla jotain Turku-suosikkeja?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

4 comments

  1. Turku itsessään on yksi minun suosikki! 🙂

    Itse muutin Turkuun 2006 ja asuin siellä kahdeksan vuotta. Tuona aikana ei jättimuutoksia kaupungissa tapahtunut, mutta jotain pientä kuitenkin, kuten tapahtuu edelleen. Kaikin puolin miellyttävä kaupunki.

    Mutta voi ei tuota kauppatoria ja oikeastaan kaikkia muitakin Turun vastaavia hankkeita. No, ehkä Turkukaan, vaikka kuinka hieno kaupunki onkin, voi onnistua aivan kaikessa!

    1. Minua kyllä hämmentää tori! Miten se on edelleen tuon näköinen. Kuinka ihana se onkaan ollut kesäisin, mutta en enää osaa laskea, kuinka kauan se on ollut rakennustyömaana. Pakko kyllä on nauraa huonon onnen funikulaarillekin.

  2. Kivasti kirjoitti Turusta. Täällä on kyllä ihana asua.
    Kauppatorin remontin pitäisi valmistua syyskuussa, joten kannattaa sitten tulla katselemaan
    Kirkkopuiston terassi on muuten jo kolmatta kesää tuossa. Ja se on kyllä tosi ihana, puiston siimeksessä jokea katsellen minä lepuuttelen jalkojani.

    Tervetuloa muuten meidän kävelykierroksille seuraavalla kerralla. Uusia hauskoja juttuja tulossa kesäksi.

    1. Minulla on aina sydän avoinna vanhalle kotikaupungille. 🙂
      Oi miten ihana kuulla, että tori vihdoin valmistuisi! Kirkkopuiston ensimmäinen kesä on mennyt minulta näköjään ihan ohi. Pitää korjata tekstiin.
      Kävelykierros olisi kyllä kiva! Ammattioppaan kanssa näkee aina jotain ihan uutta tutussakin paikassa.