Postikortti noitien Prahasta

Hei ystävä

Miten sinulla menee? Oletko palannut tien päälle koronan jäljiltä? Ainakin Praha oli palannut ennalleen: ihmispaljous oli hengästyttävä. Tšekissä oli koronan aikaan melkoisia sulkuja ja Praha kuulemma välillä kuin autiokaupunki, mutta nyt Kaarlen silta oli yhtä jumissa ja vanhan kaupungin kadut yhtä ruuhkaisia kuin ennen pandemiaa. Paikoin tuntui, että ihmisiä oli yksinkertaisesti liikaa, ja oli kuitenkin tavallinen viikonloppu huhti-toukokuun vaihteessa. Millaiseksi väkimäärä paisuukaan vielä, kun kevät kunnolla lämpenee!

Perjantaina tšekkiystäväni haki meidät kentältä ja melkeinpä saman tien lähdimme Na břehu Rhônyyn, rankalaiseen viinibaariin, hankkimaan päänsäryn seuraavaksi aamuksi. Ihastuin tuohon viiniravintolaan viime kerralla kaupungissa, ja vaikka Praha on täynnä paikkoja, halusin tuohon samaan. Sen idea kolme viinikaappia, yksi valkoiselle, yksi roselle ja yksi punaiselle. Jokaisessa on 4 – 6 erilaista viiniä. Niiden kuvaukset ovat ovessa. Sisältä sitten jokainen lorottaa humppalootasta (kiitos ystävilleni Marcolle ja Juhalle tuosta nimestä hanapakkaukselle) omaan lasiinsa, johon on merkitty viivat 10 ja 20 cl:n kohdalle. Jokainen pitää tukkimiehenkirjanpitoa juomisistaan. Kannattaa kerätä kavereiden kanssa yhteiselle. Voi aina syyttää frendejä luppasuiksi. Yhtä lukuun ottamatta kaikki maksoivat 55 korunaa annokselta eli reilut 2 euroa. Kyytipojaksi voi tilata leipää ja leikkeleitä.  Tuossa on ihan lyhyt opetusvideo, miten paikka toimii.

Asuimme linnan puolella Vltavaa 1300-luvulta peräisin olevassa rakennuksessa. Aivan mielettömät ikivanhat ja kuluneet puuportaat johtivat yläkertaan. Huoneiston parketti narisi. Ei pääsisi yöllä salaa karkuun sikeäunistakaan. Alakerrassa on keskiaikainen ravintola. Olet ehkä nähnyt sen tuntomerkin: kellarista kurkottaa rähjäinen mieshahmo, jonka käsi pyytää pennosia ohikulkijoilta. Koska asuimme melkein linnalle johtavien portaiden juurella, pitihän linnaan mennä. Olen ajatellut sen aina olevan ihan samanlainen kuin kaikki muutkin, ja koska jos on nähnyt yhden linnan, on nähnyt vähän kuin ne kaikki, mutta linnan alue olikin paljon kiinnostavampi. 

Alueelle pääsee ilmaiseksi mutta joihinkin sisäkohteisiin pitää ostaa lippu. Pyhän Vituksen katedraali on vaikuttava. Meillä oli asiantunteva opas, jonka tarinointia oli kiva kuunnella. Kirkkoon on haudattu paljon merkittäviä tyyppejä, ja sen kellarissa seitsemän lukon takana on vanhat kruununjalokivet. Seitsemään lukkoon on seitsemän erilaista avainta. Jokainen niistä on eri ihmisen hallussa. Ainakin symbolisesti. Niinpä – ainakin symbolisesti – heidän kaikkien pitäisi olla läsnä, kun ovi avataan. 

Linnan alueella on myös katu, jonka varrella on aivan käsittämättömän pieniä taloja. Viehätyin siitä täysin, mutta niin moni muukin. Siellä saattaisi olla parempi käydä pääsymaksun aikaan. Nimittäin lippujen myynti loppuu kello 16.30, ja viideltä pääsee ilmaiseksi. Ihan muutama muukin ryysi siis samaan aikaan. Yhdessä taloista on asunut Kafka. Ei ryysis ihan kafkamainen ollut, mutta sinne päin. 

Raatihuoneen torin ympäristössä nähtiin useita polttariporukoita. Yksi neito näytti missinauhassaan niin tympääntyneeltä, että kovin ratkiriemukasta iltaa tuskin oli luvassa. Parempi meininki oli poikaporukalla, jossa tuleva sulho kiillotti kenkiä vitosella saadakseen vaimolle rahaa, ja sähköskoottereilla ajavalla jengillä, jossa sankari oli puettu vaaleanpunaiseen balettiasuun tyllihameineen. Astronomisen kellon lukemisen mysteeri sen sijaan ei auennut vieläkään. 

Muistatko, kun neljä vuotta sitten kerroin noitien yöstä ja noitakaksosista? Noitien yö (30.4.) oli tälläkin kertaa syynä sille, että menimme Prahaan. En tiedä tapahtuman historiaa, mutta sen tiedän, että alkuillasta kaupungeissa ja kylissä ihmiset kokoontuvat ja jossain on rovio, jolla poltetaan noita. Viime kerralla oli niin kuivaa, että kokkoja ei voinut polttaa. Silloin myös monet lähtivät kaupungeista pois viikonlopun viettoon ja noitien määrä Prahan kaduilla oli todella pieni. Me olimme ystäväni kanssa harvinaisia ja yhtä kuvattuja kuin kaupungin nähtävyydet. 

Lue lisää: Praha silloin, kun noitakaksoset valtasivat sen

Nyt tilanne oli toinen. Kampan saaren puistoon ihan kaupungin ytimessä vaelsi kuuden tienoilla kulkueita eri puolilta kaupunkia. Suurin osa ei ollut pukeutunut mutta kyllä noita-asuisia oli liikkeellä moninkertaisesti. Meidän omassakin noitaporukassa oli kaksi aikuista ja yksi mini lisää. Puistossa soi musiikki, ruoka- ja olutkärryille jonotettiin. Kiva festarimeininki siis. Seitsemältä paloi rovio. Leppoisa tunnelma. Mutta minusta tuntuu, että tämä perinne on osaltani nyt ohi. Ystäväni teki vähän kuin oharit. Emmehän me noitahommiin olisi kahdestaan lähteneet, mutta kun ensin päädyttiin lapsenvahdiksi kysymättä ja lopulta oltiin kaksin. Ikävää pettyä ihmisiin. Mutta toisaalta oli kiva myöhemmin tapahtuman käytyä liian viileäksi istahtaa lasilliselle kivaan viinibaariin ja kerätä huomiota noitatötteröhattu päässä. 

Lue lisää Praha-vinkkejä: Praha – tällainen oli minun täydellinen lomapäiväni

Kivaa kevättä!
❤ Annika