Kaupallinen yhteistyö: Solo Sokos Hotel Turun Seurahuone
T
urun Solo Sokos Hotel Seurahuone ei oikeastaan edes etäisesti enää muistuttanut sitä hotellia, jossa olin 8.-luokkalaisena turkulaistyttönä tutustumassa työelämään. Silloin vähän suunnittelin hotelli- ja ravintolaesimieskouluun hakemista. Ammatillisesti päädyin aika kauas siitä, mutta hotellit ovat jääneet elämääni vahvasti. Siinä se samassa paikassa sentään vielä oli, mutta vastaanottoonkin olisin lähtenyt vanhasta tottumuksesta ovesta ihan väärään suuntaan.
Hotellin historia yltää 1920-luvulle, ja nyt saneerauksessa tämä henki on haluttu palauttaa hotelliin. Hotelli on oikeasti kaunis. Oli ihana myös huomata, että henkilökunta on ylpeä kauniista hotellistaan ja mielellään siellä töissä. Sellainen vaikutelma tuli, vaikka olin vastaanottotiskillä ehkä ruuhkaisimpaan aikaan perjantai-iltana. Siinä tiskillä oli muuten myös kulhossa karkkia, kuin helmiä, jotka muuten olivat sisustuksessa yksi yhtenäistä ilmettä luova tekijä.
Turkuun minut vei hyvä ystäväni, jonka kanssa tietenkin tavataan aivan liian harvoin mutta jonka kanssa on aina ihan käsittämättömän hauskaa. Mitään varsinaista jään rikkojaa välillemme ei tarvita, mutta jos tarvittaisiin, olisi ehkä paljain jaloin hotellin käytävillä hiippailevat ja hissin ovelta ystävän nimeä hihkuva tyyppi ollut sellainen. Niin, se tyyppi olin minä. Ei ehtinyt täysiin pukeisiin, kun ystävä tuli paljon aikaisemmin kuin luulin.
Uusittu Solo Sokos Hotel Turun Seurahuone on muuttunut persoonalliseksi. Se on tyylikäs. Sisustus on harkitun moni-ilmeinen, kuin samaan tilaan olisi aina tuotu parin kolmen tyylin huonekaluja. Pidin huoneen hillitystä 1920-lukuun viittaavista sisustuksesta, ihastuin lobbyn ilmeeseen ja aamiaishuoneen tilaratkaisuun: siellä pöytiä oli pienemmissä osastoissa, ei kaikkia yhdessä salissa. Myös vähän himmeä valaistus teki sen, että asiakkaiden äänetkään eivät nousseet tavanomaiseksi kakofoniaksi. Huoneen olisi epäilemättä kruunannut, jos lattia olisi ollut puuta, ei parkettia imitoivaa (luultavasti) muovimattoa. Sängyn valloittanut kirjava, karvainen tyyny saattoi myös olla vähän liikaa. Mutta huoneen yleisilme on kaunis. Se on yksityiskohdiltaan harkittu ja sänky on ihana.
Gunnar Eatery & Bar sopii pitkän kaavan mukaan nautiskelevalle
Hotellien ravintolat ovat Suomessa nostaneet tasoaan ihan hurjasti. Entiset ketjuravintolat ovat saaneet väistyä tyylikkäiden ja persoonallisten tieltä. Turussa verraton tuttavuus on Gunnar Eatery & Bar. Gunnarissa menut ovat kahdelle. Tykkään ideasta, että on paljon makuja pieninä annoksina. Ei tarvitse tehdä yhtä valintaa, ja sosiaalinen syöminen pakottaa vähän juttelemaan myös ruoasta. Ei voi paeta oman annoksen taakse (ja potea annoskateutta. Jakamisessa saa vaan pitää puolensa, jos kaveri uhkaa rohmuta liikaa…)
Näissä kuvissa on toinen Gunnarin suositusmenuista viineineen. Voit löytää lautasilta puolukkagraavattua lohta, naudan tartaria, Gunnarin salaattia, kuhaa, kurpitsarisottoa, luomukaritsaa ja jälkiruokana suklaabrownieta ja mantelikakkua mustikoiden kanssa. Katso muuten tarkkaan pienen teepannun alle. Siellä on ravintolapäällikön äidin virkkaama alunen. Voi etän että miten suloista.
Turun Solo Sokos Hotel Seurahuone tarjosi kaikkineen kyllä onnistuneen vuorokauden. Sinne voi laahustaa illalla vähän työviikosta nuutuneena ja lähteä seuraavana päivänä pois ihan eri muijana. Ei seuran vaikutusta voi aliarvioida, mutta ei kyllä kauniin ympäristön, herkullisen ruoan ja hyvien unienkaan merkitystä.
Lisää hotellista löydät täältä.
