Kuinka lähellä kotiasi olet ollut yötä hotellissa? 11,9 kilometriä sanoo Google Maps omalle hotellimatkalleni pituudeksi. Kerrankos sekin oli koettava: hotellimatka Helsinkiin.
Solo Sokos Hotel Tornin vastaanotossa kerrottiin tällaisen olevan viikonloppuisin ihan yleistä. Minä jouduin tähän ratkaisuun sanoisinko olosuhteiden pakosta, mutta oikeastaan se oli aika mukavaa – melkein kuin ulkomailla.
Lauantai oli monen tunnelman päivä. Kiitos Sokos Hotelli Tornin joustavuuden kaikki sujui myös ilman turhaa säätöä. Saimme ystäväni kanssa huoneen vähän ennen puolta päivää. Kahdeltatoista olimme kaunistautumassa kumpikin tahollamme: minä kampauksessa, ystävä meikissä. Sen jälkeen oli hetki aikaa hengähtää art deco -tyylisessä huoneessa ja – poks!
Oli aika heittää nahkatakki niskaan ja kipaista kulman taakse. Art decon ja sampanjan jälkeen solmiot narikkaan ja siideriä muovimukista -meininki Tavastialla oli pieni pudotus, mutta kun soitto alkoi soida, se sai unohtamaan ympäriltä kaiken. Sir Elwoodin vieraskirjan iltapäivämatinea oli uskomattoman hieno! Ilpo Tiihosen runot ovat aika vaikeita, mutta Virtasen Jussin sävellykset saivat haluamaan ymmärtää niitä. Voi miksi hotellissa ei ollut CD-soitinta, että olisimme voineet jatkaa tunnelmointia samalla, kun piti lennosta maalata iltasilmät, vaihtaa nahkatakki iltapukuun ja sujauttaa sandaalit jalkaan.
Tornissa ei kai kukaan voi olla käymättä Ateljée Barissa 14. kerroksessa Helsingin kattojen yllä. Maisemaveskit ovat tunnetut vähintään Levottomat-elokuvista, ja vaihtuvien taiteilijoiden työt seinillä erottavat baarin tusinapaikoista. Lasilliselle kuohuvaa oli ehdittävä, mutta sateinen Helsinki ei näyttänyt parhaita puoliaan edes yläilmoista. Oli aika vaihtaa tunnelmaa, ottaa taksi Svenska Klubbenille ja sulautua frakkipukuiseen joukkoon.
Sokos Hotel Torni oli juhlijan illan viimeinen etappi – kunhan ensin oli pistäytynyt Yrjönkadulla Forumin alakerrassa kebabpaikassa. Kuuden euron rullakebabia oli mukava mutustella oman huoneen rauhassa.
Ehkä käytän hotellipalveluja Suomessa liian vähän, koska joka yön jälkeen olen ihmetellyt, kuinka hiljainen ja rauhallinen yö on ollut. Ei kuulunut ääntä sisältä eikä ulkoa ja väsynyt juhlija sai nukkua aamuun – toki kellojen siirron vuoksi tunnin liian vähän, mutta se ei ole hotellin syytä.
Aamiaista tarjoiltiin kello 11:een, mikä sopii mainiosti pitkiin ja rauhallisiin viikonloppuaamuihin. Viihtyisässä ruokasalissa syöminen oli nautinto, ja hyvin tankanneena saattoikin hypätä taksiin ja ajaa kotiin.
Yhteistyössä Sokos Hotels / Solo Sokos Hotel Torni
10 comments
Ihana postaus! Kuvat teidän riennoista sävyttää mukavasti hotellipostausta. Olenkin lukenut jo kourallisen postauksia Tornista ja tästä tuli kyllä mun lemppari 😀 Tuossa hotellissa on ehdottomasti vielä käytävä ihan nukkumassa. Ateljeessa kävin visiitillä viimeksi Helsingin reissulla mutta paikka oli ihan täynnä ettei päässyt parhaisiin fiiliksiin. Art deco-huone kelpaisi!
Kiitti. Hotellissa on vanhan ajan tyyliä. Sieltä oli luontevampaa lähteä iltapuvussa kuin nahkatakissa. Kebabin veteleminen oli jopa vähän syntistä tuossa atmosfäärissä. 🙂
Ui vitsi miten hyvän näköinen aamiainen. Arvostan!
Sanoit, että jouduit tuohon ratkaisuun olosuhteiden pakosta, niin pakko kysyä, että miten? Ei kai taksijonot ole pahentuneet vielä entisestään siitä, mitä muistan? 😀
Aikataulu pakotti. 15-17 Tavastialla ja 18 eteenpäin iltapukujuhlissa. Tuo tunti ei olisi riittänyt takseiluun kotiin ja takaisin, vaatteiden vaihtoon ja restaurointiin, jota tämän ikäinen naama jo tarvitsee. 🙂
Kiva postaus! Mäkin vietin hotellissa yön viikonloppuna, alle kilsa kotiovelta, heh 😀 Välilä pitää nauttia elämästä eri tavalla, myös Helsingissä!
Voitit! Kilsa! Mulla sentään melkein 12. 🙂 Mutta kyllä oli mukava tunne lähteä juhlimaan hotellista, eri todellisuudesta kuin oma koti ja arki.
Minusta aamiainen ei ole missään Sokos-hotellissa kovin kummoinen. Valitettavasti. Voisivat vähän laittaa extraa edes näihin kalliimpiin. Viikonloppuna skumppaa, enemmän valmiita smoothieita ja vihannesdrinkkjä. Lisää oikeasti herkullisia leivonnaisia, teeleipiä ja hilloja. Siitä se lähtisi… ja ne väsyneet prinssinakit ja emmentaalit pois kokonaan. Ei tarttisi olla sen sataa laatua, jos olisi muutama hyvä. Mutta nämä nyt on sellaisia makuasioita. Klaus K ja Yöpuu Jyväskylässä on tässä aivan omalla levelillään.
Mutta tuo on kiva hotelli sijaintinsa ja etenkin tunnelmansa takia. Tykkään, kun on vanha talo ympärillä. Ja Eerikin Pippuri on kivasti lähellä yösyöpöttelyä ajatellen : )
Atmosfääri ja sijainti minustakin Tornissa ihan parasta. Kun olin syönyt saman aamiaisen perjantaina Tampereella, kieltämättä toivoin minäkin vähän enemmän. Alkoholia en osaa aamiaisella juoda. Pari kertaa olen yrittänyt, mutta kyllä skumpasta on äkkiä tullut mimosa. Luultavasti moni (mies) mielellään syö niitä väsyneitä nakkeja ja munakokkelia, koska kotona ei anneta. 🙂
Kiitos linkistä tähän postaukseen, kiva nähdä tunnelmia toiseltakin puolelta Tornia! Seuraavaksi pitää käydä samppanjalla Ateljee Barissa 🙂
Ateljee Bar on ihan huippu. Yhdet Helsingin parhaista näköaloista.