Charmikas Original Sokos Hotel Villa

Usein vanhoihin rakennuksiin saneeratuissa kohteissa on luonnetta. Ostin ensimmäisen ikioman asuntonikin talosta, joka oli entisessä elämässään ollut tehdas. Paksut seinät ja leveät ikkunalaudat henkivät ihan toisenlaista luonnetta kuin samaan aikaan 2000-luvun alussa rakennetut uudiskohteet. Vastaavaa charmia on Original Sokos Hotel Villassa Tampereella. Se on tehty vuonna 1926 rakennettuun vanhaan viljamakasiiniin ja sijoittunut hyvin kansainvälisissä Interior Design Awardseissa, mitä en ihmettele lainkaan.

Käytävien vanhojen tiiliseinien vastapainona ovat varsin skandinaaviseen moderniin tyyliin pelkistetysti sisustetut huoneet. Seinällä huojui viljapelto, nojatuolilla lojui villahuopa, johon tekikin mieli kääriytyä hyisessä Tampereen kevättalvessa. Tilaratkaisuna oli myös mielenkiintoinen se, että huoneessa ei ole lainkaan perinteisiä komeroita, vaan naulakko on avoin. Yhden tai parin yön hotellipyrähdyksellä se ei haittaa, mutta viikossa voisi jäljiltäni olla jonkinlaisia – epäilemättä jo häiritseviäkin – vaatemyttyjä, jos niitä ei saisi mihinkään piilotettua. Kalusteisiin oli kätkettynä myös silitysvehkeet, joita aika usein hotellissa kaipaisin.

Oman huoneeni heikoin lenkki oli näkymä. Esteettistä silmääni eivät miellyttäneet Tullintori-ostarin katos ja pimeässä hehkunut sukka-valomainos. Toisaalta enpä huoneessa juuri joutanut istuskella ulos tuijottamassa: vietin Tampere-iltaa kaupungilla ja myöhäisiltaa ihan kulman takana Telakka-nimisessä baarissa kuuntelemassa live-musiikkia. Sen jälkeen kaaduin vain sänkyyn eikä ollut väliä, mitä verhojen takana on.

Aivan parasta Original Sokos Hotel Villassa on sänky. Näin yhden yön nukkumatuntumalla sanoisin sen olleen samanlainen kuin helmikuussa naapurissa Tornissa koenukkumani peti. Toisaalta ihan parasta oli myös hotellin hiljaisuus. Vieraita oli paljon, mutta huoneeseeni ei kuulunut pihahdustakaan mistään. Tällä kombolla ei voi kuvitella kovin paljon parempia olosuhteita hyville yöunille. Aamulla surin samaa kuin viimeksi Tornissa: Miksi en aamupalan jälkeen voinut palata takaisin huoneeseen ja vetää peittoa korville? Miksi velvollisuudet kutsuivat heti aamusta?

Villan asiakkaat käyvät aamupalalla Tornin ravintolassa. Sinne mennään parkkihallin kautta, mikä ei ole erityisen viihtyisää, mutta eipä sillä väliä, eihän siellä hallissa syödä. Täyteen myyty Torni-hotelli tarkoitti myös ruuhkaista aamupalaa. Mutta kaikesta huolimatta aamupala on monipuolinen ja hyvä. Paluumatkalla nuori mies hihkui hississä, ettei ole parempaa saanut, oli parmankinkkua ja kaikkea.

Kiinnitin Tornissa jo huomiota siihen, miten pienillä yksityiskohdilla on valtavan suuri merkitys. Esimerkiksi kylpyhuoneen roskakori on sekä siellä että Villassa nostettu irti lattiasta niin, ettei jokaisen vanulapun kanssa tarvitse vääntäytyä mutkalle ja kumartua kykkimään. Sen sijaan pientä kritiikkiä antaisin hygieniatuotteiden kertakäyttöpakkauksista. Tuotteet vaikuttivat kyllä laadukkailta, mutta pakkausten avaaminen lienee rakettitiedettä. Lopulta sain suihkugeelini tursuamaan suunnilleen keskelle pakettia tulleesta reiästä.

Jos yksin huoneessa ahdistaa tai hotellikuolema uhkaa, alakerran tunnelmallisessa lobbyssa voi istuksia katosta roikkuvassa korituolissa ja katsella sähkötakkaa ja kuvitella sen tulen lämmittävän. Minusta lobby oli niin viihtyisä, että halusin siihen oleilemaan hetkeksi. Baarin valikoima on verrattain niukka, esimerkiksi viineissä vaihtoehdot liittyivät vain juoman väriin, eivät sen hienosyisempiin eroihin.

Omiin tarpeisiini Original Sokos Hotel Villa sijaitsi aivan optimaalisessa paikassa kivenheiton (tai parin, jos vähän joutuu harhailemaan…) päässä rautatieasemalta ja yliopistolta. Tampere-taloon ei ollut asiaa, mutta sinne näytti olevan matkaa pari korttelin väliä, ja Stockan Hulluille päiville pääsi ryysimään parin minuutin kävelymatkan päässä.

Ai menisinkö uudelleen? Vaikka heti ensi yöksi.

Yhteistyössä Sokos Hotellit / Original Sokos Hotel Villa