Täyttikö Sevilla suuret odotukset?

En tiedä, onko vika kaupungissa vai minussa, mutta Sevilla ei sytyttänyt. Olin varannut sille vähän enemmän aikaakin kuin muille kaupungeille, koska odotukset olivat suuret. Ymmärrän sen vaikuttavuuden ja mahtavuuden, näen sen kauneuden rakennuksissa, mutta en tavoita kaupungin sielua. Sillä tavalla kaupunki jätti kylmäksi. Viihtymättömyydelle on toisaalta helppo löytää syitä, jotka eivät olleet kaupungin vika.

Olen nukkunut huonosti. Niin kivoissa ja näteissä pikkuhotelleissa kuin yövyinkin Granadassa ja Cordobassa, niiden nukkumisominaisuudet olivat surkeat (meluisuus, julmettua ääntä pitävät putket ja paukkuvat ovet). Olen yksinkertaisesti väsynyt. Myös se, että pidin aivan hurjasti Cordobasta, ehkä vaikuttaa siihen, että edes lempikaupunkini Venetsia ei olisi välittömästi Cordoban jälkeen tuntunut upealta. Kolmas syy on aivan järjettömät ihmismäärät. Kaikkialla jonotetaan, ravintolat ovat täynnä, kaduilla ei mahdu kulkemaan. Oma valmistumattomuuteni on neljäs syy. En tajunnut, että Sevilla on näin suuri. Kompaktien Granadan ja Cordoban jälkeen piti oikeasti tietää, mihin on menossa, ei vain haahuilla. Mutta kun ei tiennyt, kertyi päivässä käveltyjä kilometrejä 18,5, vaikka tulin vasta lounasaikoihin kaupunkiin, ja silti tuntui, etten ole nähnyt oikein mitään.

Lue lisää:
Cordoba hurmasi ensihetkestä
Granada (Espanja) kahdessa päivässä

Kyllä minä Sevillan kauneuden ymmärrän ja näen, mutta en vaikutu siitä. Tiedän, että mitä enemmän näkee, sitä harvemmat asiat suorastaan enää tekevät vaikutuksen. Kovasti kehuttu Trianan kaupunginosa keskustasta nähden joen toisella puolella oli muutama kortteli ihan nättejä rakennuksia, joitain superkauniita kohtia, mutta hehkutettua paikallismeininkiä ei ollut. Turisteja olivat muutkin. Plaza de Españan mosaiikit ovat tosi kauniita, oikeastaan upeita, ja rakennus suuri ja massiivinen, mutta kuten kuvista huomaat, koin nekin lähinnä kivaksi lavasteeksi itselleni. Tuli muuten onnistuneita selfieitä, vaikka itse sanonkin.

Trianasta kannattaa lukea lisää Lähtöportti-blogista: Triana – Sevillan kiinnostavin kaupunginosa

Tällaiset muistiinpanot olin kirjoittanut ensimmäisenä iltana. Kuten huomaat, en ollut kovin vaikuttunut. Mutta sitä mukaa, kun aurinko alkoi paistaa, ilmakin vähän lämmetä ja unet parantua, myös reissumuija alkoi lämmetä kaupungille. Syy hitaaseen lämpiämiseen ei siis sittenkään ollut kaupungissa vaan muijassa.

Sevilla on kolmen Unescon maailmanperintökohteen kaupunki. Ne ovat katedraali, Alcazar ja Archivo de Indias. Kaksi ensin mainittua vaativat (ainakin sesonkiaikaan) ajanvarauksen ja lipun etukäteen. Arkistoon ei tarvinnut edes jonotella. Hämmästyttävän vähän se kiinnosti ihmisiä, vaikka sijaitsee aivan suositumpien vieressä.

Katedraaliin olin varannut kierroksen, jossa pääsee katolle. Olen joskus ollut Milanossa Duomon katolla, ja se kokemus houkutteli tännekin. Itse asiassa kierros koostui lähinnä pelkästä katosta, mutta näki siinä kirkkoakin ja vieläpä erikoisista näkökulmista parvilta, joille ei muuten ole turisteilla asiaa. Eipä ole ennen tullut nähtyä vaikkapa alttaria takapuolelta. Alttaritaulu on muuten maailman suurin. Kirkon ehkä tunnetuin seikka on kuitenkin Kolumbuksen hauta, jossa tutkimusmatkailijan jäänteet ovat. Kiistaa niiden olinpaikasta on käyty vuosisatoja, mutta DNA-tutkimus vahvisti niitä olevan ainakin täällä.

Alcazar on muurien ympäröimä ryhmä kuninkaallisia palatseja. Alueella on palatseja ja puutarhoja eri alueilta, koska se on laajentunut vuosisatojen kuluessa. Ensimmäiset osat ovat 1100-luvulta. Arkkitehtuurissa on vaikutteita niin islamilaista Mudéjar-tyyliä kuin ainakin goottilaista, renessanssia ja barokkia. Game of Thronesin ystäville Alcazar lienee tuttu yhtenä kuvauspaikkana. Paikka on kerta kaikkiaan upea, mutta siitä nauttiminen oli väentungoksessa vaikeaa. Valokuvien ottaminen oli vielä vaikeampaa, koska kaikkialla oli joku, jonka piti saada kuva itsestä tai itsestä ja viidestä parhaasta kaverista. Mutta sitten jos osuin vaatimattomiin saleihin, sain olla välillä hetken jopa yksin, koska nehän eivät ole kovin instagrammable. Kokonaisuuksia ei siis massojen vuoksi oikein hahmottanut, mutta yksityiskohtia oli kiva tarkkailla. Alcazar on ihan mahdottoman koristeellinen.

Kolmas Unesco-kohde on Archivo de Indias. Jos pitää järjestyksestä ja harmoniasta, tämä on ihan täydellinen kohde. 1500-luvun lopulla rakennetussa kompleksissa ei siis ole yleisölle nähtävillä mitään muuta kuin valtava jälkikäteen 1700-luvulla rakennettu portaikko ja kymmeniä metrejä hyllyjä, jotka ovat täynnä asiakirjakansioita. Koko arkistossa on noin 80 miljoonaa sivua Espanjan historiaa sen toiminnasta Amerikassa ja Filippiineillä 1400–1800-luvuilta sekä näiden alueiden historiasta ja maantieteestä sekä 8000 karttaa ja piirustusta. Kaikkineen arkistomateriaalia on yli yhdeksän hyllykilometriä.

Yksi erikoisimpia rakennelmia, joita eläissäni olen nähnyt, on Setas de Sevilla (Metropol Parasol). 150 x 70-metrisessä ja 26 metriä korkeassa puurakennelmassa on kuusi sienen muotoista päivänvarjoa – tai siis niin sanotaan olevan. Ihan en ole varma, miten rakennelmaa itse tulkitsisin. Ylös pääsee hissillä, ja siellä kulkee kävelysilta, jolta on kivat näkymät yli kaupungin. Myönnän, että 15 euron lippu vähän kirpaisi, mutta Suomi mainittu -hengessä päätin kuitenkin mennä, ovathan puurakenteet Suomesta. Suosituimpina aikoina eli juuri ennen auringonlaskua pitää lippu ostaa joitain päiviä etukäteen, mutta muuten vapaita aikoja näkyi olevan paljon. Samalla lipulla pääsee myös johonkin ehkä näyttelyyn ja ehkä katsomaan jotain videota (en osaa sanoa tarkemmin, koska en niihin mennyt).

Yritin googlailla myös salattuja helmiä, jotain tunnetuimpien nähtävyyksien ulkopuolisia juttuja, mutta niinhän aina on, että hidden gem onkin yhtäkkiä kaikkien tietämä. Tällainen oli esimerkiksi Plaza del Cabildo, todella kaunis puolikaaren mallinen rakennus aukioineen. Sekin on vanhassa kaupungissa ihan katedraalin kupeessa. Sinne ei ehkä vahingossa eksy, mutta GoogleMaps vie kyllä perille.

Kun olin ensimmäisenä päivänä ihan lannistunut, kysyin Facebookin matkailuryhmässä neuvoja, mihin minun kannattaisi mennä, jotta saisin Sevillan tuntumaan hyvältä. Se olikin muuten hassu kokemus. Sen sijaan, että olisivat antaneet neuvoja, moni vain jankutti, että Sevilla on upea, Sevilla kerta kaikkiaan on ihana, minä rakastan Sevillaa. Mutta miten minä rakastuisin siihen? Moni puhui juutalaiskortteiden puolesta. Siellä olisi paljon ravintoloita ja hyviä tapas-paikkoja. Lähdin etsimään ihan väärästä paikasta ja liian kaukaa, koska korttelit oikeastaan alkavat suoraan katedraalin takaa. Kivannäköisiä kujia ja ravintoloita, ehdottomasti, mutta taas teki joulukuu ja espanjalaisten lomat minulle tepposet: olin väärään aikaan enkä mahtunut syömään, ja milloin mahduin, syy taisi olla se, että paikka oli arvioitu huonoksi TripAdvisorissa tai vastaavassa eikä juuri kukaan muu halunnut mennä. Harvoin joutuu Espanjassa pettymään ruokaan, mutta niinkin kävi. Niinpä ravintolavinkkejä en oikein osaa antaa.   

Sen sijaan Sevillassa on joitakin tosi kivoja aamiais/brunssipaikkoja, joita näin kehuttavan ainakin gluteenittomia kahviloita esitelleessä blogijutussa. Ne tarjoavat osa ainakin omien verkkosivujensa mukaan terveellisiä vaihtoehtoja, mutta en minä jättikokoisia leipiä ja muita vaihtoehtoja nyt yksinomaan terveellisinä pitäisi. Ihan vanhan kaupungin ytimessä olevaa La Mala Brunchia ainakin voin varauksetta suositella.

Koska olin heti joulun jälkeen, jouluvalojen määrä oli suorastaan hengästyttävä. Vaikutti siltä, että Andaluciassa jouluvalot todellakin otetaan tosissaan, eikä Sevilla ollut poikkeus. Jouluun liittyvä paikallinen erikoisuus ovat Belenit. Kävin katsomassa yhtä jossakin kirkossa Granadassa, joten täällä jätin väliin, mutta paljon ne näkyivät ihmisiä kiinnostavan, ja minustakin ehdottomasti näkemisen arvoinen. Belen on siis jouluseimiasetelma ja sen ympärille rakennettu mahdollisesti koko kylän tai vastaavan pienoismalli. Nämä kuvat ovat Granadasta antamassa vähän hahmotelmaa, mistä on kysymys. Tästä espanjankielisestä jutusta näet ainakin kartan ja joitain kuvia vuodelta 2023. Jutun perusteella beleneitä oli ihan Sevillan ytimessäkin kymmenen.   

Kysymykseen, täyttikö Sevilla suuret odotukset, päädyn vastaamaan, että kyllä se täytti. Sinne ja Cordobaan voisin lähteä takaisinkin, mutta ehkä vähän lämpimällä säällä, vaikka näinkin oli hyvä.