Cordoba teki minuun vaikutuksen lähes ensihetkestä. Otin laiskuuttani taksin linja-autoasemalta hotellille, ja kohta jo ajelimme hyvä jos auton levyisiä katuja vanhassa kaupungissa. Asuin parin korttelin päässä moskeija-katedraalista, kaupungin tunnetuimmasta nähtävyydestä. Se on UNESCOn maailmanperintökohde, kuten lähikorttelitkin. En ehkä asunut ihan maailmanperintötalossa, mutta parin askeleen päässä kuitenkin. Cordobassa, kuten Granadassakin, on laaja kävelykeskusta, mitä opin arvostamaan tällä matkalla erityisesti. Oli vapauttavaa kuljeskella ilman liikenteen melua.
Lue lisää: Granada kahdessa päivässä
Sanoin Granadasta kirjoittaessani, että sen katedraali oli vaikuttavin näkemäni uskonnollinen rakennus ikinä. Silloin en vielä ollut nähnyt Cordoban Mezquitaa, moskeija-katedraalia, joka on kerta kaikkiaan aivan käsittämättömän hieno. Olin lukenut muidenkin sanovan, että odotukset olivat suuret, mutta paikka pääsi ylittämään ne. Näin kävi minullekin. Olin ostanut lipun aamukymmeneksi (Huom! Lippu syytä ostaa etukäteen.), ja vielä yhdentoista jälkeen haahuilin ympäri valtavaa rakennusta enkä oikeastaan olisi malttanut lähteä pois.
Kun astuu rakennukseen sisälle, näkee valtavan määrän pylväitä ja kaaria. Tunnelma ei ole suinkaan kuin moskeijassa yleensä, mutta selvästi huomaa olevansa islamilaiseen kulttuuriin liittyvässä paikassa. Kun jatkaa pidemmälle, huomaa tulleensa kristittyyn kirkkoon. Kohta alkaa tajuta paikassa olevan jotain todella erikoista. Seinustoilla voi huomata kaariholvien alla kaikkea kristittyä, ristejä ja kuvia Jeesuksesta. Mutta kun katsoo ympärilleen, luulee olevansa moskeijassa.
Paikkaa, jossa moskeija-katedraali sijaitsee, on käytetty erilaisten jumalien palvontaan muinaisista ajoista lähtien. Visigoottien hallinnon alaisuudessa paikalla on ollut San Vicenten basilika, ja myöhemmin, kun muslimit ostivat osan maasta, rakennettiin moskeija. Jonkin aikaa paikalla on ollut siis kaksi pyhää rakennusta, kunnes moskeija laajeni ja basilika sai väistyä. 1500-luvulla kuningas antoi luvan rakentaa kirkon moskeijan sisälle, ja seuraavien 200 vuoden aikana se sai nykyisen muotonsa alttareineen, saarnastuoleineen ja kupoleineen. Syvällisesti historiaa ymmärtämättömän paikka saa hämilleen. Ensin siis oli kirkko ja kohta tontilla moskeija, muslimien pyhä paikka. Kohta kirkkoa ei enää ollut, ja lopulta moskeijan sisälle rakennettiin katolinen kirkko. Tällaisia paikkoja kun näkee, ei enää yhtä paljon ihmettele eri uskontojen vaikeutta elää rinnakkain, koska epäkunnioitus on ikiaikaista. Olisiko kirkon sittenkin voinut rakentaa jonnekin muualle?
Cordoba on kompaktin kokoinen. Jonkin verran täytyy kuitenkin olla valmis kävelemään nähdäkseen muutakin kuin moskeija-katedraalin lähikortteleineen, vaikka ne ehdottomasti kauneinta Cordobaa ovatkin.
Jos on Andaluciassa paljon linnoituksia ja palatseja, on siellä myös niihin liittyviä pihoja ja puutarhoja. Vaikka mikään ei luonnossa ole parhaimmillaan joulukuussa, muutama puutarha oli silti ehdottomasti näkemisen arvoinen. Toinen näkemistäni kuuluu Alcazar de Los Reyes Criastianosin linnoitukseen. Sinne ei tarvinnut jonottaa yhtä pitkästi kuin moskeija-katedraaliin, mutta sisällä oli niin älyttömät ruuhkat, että jätin tornit katsomatta ja menin ihailemaan ulkoalueita suihkulähteineen ja altaineen, muotoon leikattuine appelsiinipuineen.
Jos lisäksi haluaa nähdä pienempää ja intiimimpää, ehkä vähän salaisten puutarhojen tuntua, Palacio de Vianan lukuisat pikkupihat kannattaa käydä katsomassa. Sinne saa lippuja joko sisätiloihin ja ulkoalueisiin tai vain ulkotiloihin. Jos kävelee keskustasta Palacio de Vianalle vähän pienempiä kujia, näkee myös vähän erilaista Cordobaa. Sain enimmäkseen kävellä itsekseni, koska suurin osa turisteista valitsi pääkadun. En tiennyt minussa olevan minkäänlaista puutarhageeniä, mutta niin vain päädyin ihastelemaan tännekin. Innostukseni lähti siitä, että luin kaupungissa vietettävän Cordoba Patio Festivalia toukokuussa. Patio tarkoittaa ’sisäpihaa’, ’pihaa’. Jos ne kerran ovat festivaalin arvoinen juttu, halusin nähdä ainakin yhden tunnetuimmista.
Guadalquivirjoen varsi oli aurinkoisella säällä ihastuttava alue. Siellä on lukuisia ravintoloita vieri vieressä ja kaikilla pöytiä ulkona. Hetken tuntui melkein kesältä (vaikka kaikilla oli talvitakit vielä päällä). Hotellilta neuvottiin myös pari hyvää ravintolaa, jotka olisivat edullisempia kuin paikat ihan ytimessä ja paikallisten suosimia. Suosittelen itse enemmän Moriles Riberaa, johon kannattanee ainakin viikonloppuna ja loma-aikoina varata pöytä. Sen vieressä on La Taberna del Rio, joka sekin oli ihan kelpo. Joen rantaa kuljeskellessa näkee väkisin myös Ponte Romanan, joka on rakennettu ensimmäisen kerran jo ennen ajanlaskumme alkua. Sillan lasketaan kuuluvan Cordoban historialliseen keskustaan, joka siis on UNESCOn maailmanperintökohde. Sillan kupeessa on myös vanha vesimylly, joka on alun perin ilmeisesti 800-luvulta. Nykyturisti saattoi itse rakennelmaa enemmän olla kiinnostunut sen jalustalla ja siivillä hengailevista pitkäkarvaisista kissoista.
Yöelämästä tai baariscenestä en osaa kertoa, mutta ehdin huomata, että Cordoba on muutakin kuin historian havinaa. Aloitetaan Plaza de la Correderasta. Sanoisin, että siellä on kauniilla säällä ikuisen vapun meininki. Vaikka oli vielä viileä, ihmiset viihtyivät aukiolla syömässä, juomassa, tapaamassa tuttuja, pitämässä hauskaa. Siellä oli oikeastaan aika mieletön meininki. Mukana ovat myös niin lapset kuin koirat. Kiertelin aikani ja päädyin perimmäisessä nurkassa olevaan La Fuenteen. Siellä näytti olevan paras meno. Oikeastaan paikka oli oviaukkoon tuotu myyntitiski ja aukiolle levittäytyneiden pöytien meri. Suosituin artikkeli näytti olevan 2,20 maksava Estrella Galicia olut. Itse päädyin maistamaan mangolikööriä, joka ehkä oli mangomehua ja tequilaa.
On todettava, että aukion asiakkaat eivät enimmäkseen olleet kaltaisiani keskiluokkaisia (ja -ikäisiä), mutta oli tosi kiva hetken vain katsella meininkiä. Osalla näkyi olevan omia pullojakin pöydällä, mutta se kuuluu uudenvuodenaattona ehkä asiaan. Yhtäkkiä alkoi aurinkokin paistaa, tai ainakin näyttäytyä, oltuaan koko päivän paksun pilviverhon peitossa. Olisipa kaveri, tuumin. Jäisin pidemmäksi aikaa nauttimaan atmosfääristä. Uudenvuodenaattoiltana palasin vielä aukiolle. Ajattelin saavani ruokaa. Suurin osa keskustan ja jokirannan ravintoloista oli kiinni tai tarjosi vain kallista erikoisillallista. Oli kuin olisin tullut eri paikkaan. Ikuinen vappu oli päättynyt. Jäljellä oli vain siivoushenkilökuntaa ja lokkeja osingoilla sekä kebabkiska kuin odottamassa krapulaisia. Söin ykköset päällä mautonta kebabia ja yritin nähdä tilanteessa jotain positiivista.
Minä olen aina ajatellut, että espanjalaiset alkavat varsinaisesti herätä eloon vasta iltasella. Hehän syövät myöhään, joten bileetkin ehkä alkavat joskus puolen yön jälkeen. Niinpä hämmästykseni oli lähes rajaton, kun poikkesin kauppahalli Mercado Victoriassa. Siinä on häivähdys jotain samaa kuin kyllästymiseen asti kehumassani Madridin Mercado de San Miquelissa eli pieniä ruokapaikkoja ja pystybaareja, mutta siis vain häivähdys. Mutta paikassa oli kerta kaikkiaan hämmentävää se, että jo iltaseitsemältä siellä oli täysi meno päällä. Nuoret naiset olivat sonnustautuneet lyhyimpiin hameisiinsa ja pienimpiin toppeihinsa ja olivat selvästi lähteneet radalle. Vähän erillään olevaan tilaan, jossa tanssimusiikki pauhasi, oli ovimiehet, joten ajattelin siellä olevan yksityistilaisuus. Kysäisin, ja vielä mitä, ihan avoin paikka kaikille. Jengi juopotteli ja jorasi after workien aikaan. Ei muuten olisi ollenkaan huono konsepti niille (meille), jotka mielellään jo puolilta öin ovat kotona harjaamassa hampaita.
Cordoba oli kerta kaikkiaan ihana. Sinne olisi pitänyt jäädä ehdottomasti pidemmäksi aikaa, mutta tiedänpä, mihin palata. Keväällä tai syksyllä pitäisi mennä. Kesällä Cordoba taitaa olla kaupunkilomailuun liian kuuma. Joulun jälkeinen espanjalaisten lomakausi teki myös sen, että kaikkialla oli järjettömästi ihmisiä ja kaikkialle piti jonottaa, vaikka oli lippu ostettuna etukäteen. Tämä vähän söi omaa fiilistä, mutta kaupungin hohtoa se ei himmentänyt.
8 comments
Onpa tuo moskeija-katedraali erikoinen, en ollut siitä kuullutkaan. Enkä nyt muista kyllä muitakaan vastaavia paikkoja – onkohan sellaisia? Myös nuo puutarhat kuulostavat oikein mukavilta.
Se todella on erikoinen! Sevillan katedraalikin on rakennettu jollain tavalla moskeijan pohjille, mutta ei todellakaan moskeijan sisälle! Paikka on todella hämmentävä. Järjettömästä koosta ei saa kuvista käsitystä eikä oikein sen upeudestakaan, mutta vaikka hengailin siellä lähemmäs 1,5 tuntia, voisin milloin vain mennä uudelleen.
Cordobaan pääsisi Malagasta junalla tunnissa. Sitä en voi minäkään pitää minään mahdottomana ponnistuksena, ja asemakin näyttäisi olevan ihan keskustassa. Eli tämä menee ehdottomasti korvan taakse, eikä vähiten tuon moskeija-katedraalin vuoksi. Ymmärsinkö oikein, että siinä rakennuksessa toimii nykyisin siis kirkko mutta sen ohella edelleen myös moskeija?
Googlemapsista pisti silmään Sinagoga de Córdoba ja hämmensi. Valokuvat nimittäin muistutavat erehdyttävästi tuota moskeija-katedraalia. Onkohan sekin ollut joskus moskeija?
Konvertoituja rakennuksia on maailma täysi Hagia Sofiasta lähtien. Oranissa, Algeriassa on suuri synagoga konvertoitu moskeijaksi (ja kirkko kirjastoksi). Eikä siitä ole kauaa, kun joku ehdotti Rastilan kappelin konvertointia moskeijaksi, kun kappelille ei ole enää tarvetta ja toisaalta moskeijalle olisi. Aika käytännöllistä.
Appelsiiniaika taisi olla, kun on noin paljon oranssia puissa. Muutenkin näyttää mukavalta kaupungilta, joulukuussakin.
No niin, pikkuhiljaa alat laajentaa reviiriä pois lentokenttäkaupungeista. Tuntia ei tosiaan voi pitää pahana. Huomasin itse bussit paljon junia halvemmiksi. Siksi ajelin enimmäkseen bussilla. Malagan kentältä lähti suoraan ainakin Granadaan ja Sevillaan. Luulisi että myös Cordobaan. Sevillaan lähti samaan aikaan kuin omani Granadaan. Sen enempää en ottanut selvää.
Jos oikein ymmärsin, moskeija-katedraali toimii kirkkona edelleen, mutta ei moskeijana. On ollut kaiketi kristitty pyhäkkö siitä asti, kun katedraali rakennettiin. Synagogasta en osaa sanoa mitään. Olin niin vähän aikaa, että siihen en tullut tutustuneeksi.
Rakennusten ”uusiokäyttö” on kiinnostava ilmiö. Moskeija-katedraalin historia (se vähän, mitä siitä luin) ei oikein jätä rauhaan. Että miksi piti läntisen maailman merkittävimpään moskeijaan tuolla tavalla tunkeutua.
Cordoba on hieno ja ihanan monipuolinen paikka. Olen ihan samaa mieltä kanssasi, keväällä ja syksyllä on vielä hienompaa nähtävää. Silloin varsinkin ne patiot, katukuvat, puistot ja puutarhat ovat parhaimmillaan, kukkia riittää. Totta kai kesälläkin, mutta helle on helle, ei välttämättä kiva. Olemme käyneet sekä keväällä helmikuun lopussa että syksyllä ja yksi ihana juttu oli se, että olimme yötä siellä niin kuin sinäkin, ja se tarjosi ihanasti valaistuja katuja, siltoja ja jokinäkymiä. Ja tietysti tuo Mezquita on se fantastisin nähtävyys ja myös tosi vaikuttava historiansa ja uskontojen yhdistelyn takia. Aila
Vuodenvaihde oli epäilemättä ehkä huonoin ajankohta, mutta se ei varsinaisesti haitannut. Aurinkoisena päivänä tunnelma oli mieletön, kun jokiranta oli täynnä ihmisiä ja ulkona tarkeni istua. Voin vain kuvitella, kuinka ihana olisi vaikka maaliskuu. Minustakaan Cordobaan ei kannata mennä vain päiväretkelle. Olin itse kaksi yötä, ja kivasti olisi kulunut aika olemalla pari lisää. 🙂
Nyt heräsi kyllä suuri kiinnostus tätä paikkaa kohtaan. Jos olisin toissa syksynä tiennyt tästä, olisin käynyt. En tiennyt ja lojuin vain Malagan liepeillä tyhjän panttina yli kaksi viikkoa 🙂 Täytyy siis lähteä uudelleen, koska sain taas yhden syyn lisää. Ja onhan sitä kyllä paljon enemmänkin nähtävää. Puistot kuuluvat ilman muuta nähtävien juttujen sarjaan!
Ihanaa, että onnistuin herättämään kiinnostuksen! Itse lähdin Andaluciaan Unescon maailmanperintökohteet mielessäni, ja Cordoban lisäksi näin niitä Granadassa ja Sevillassa. Nautin todella paljon.