Saimaan saaressa pikkuinen norppa

Onni on ystävä, joka kutsuu katsomaan omaa maisemaansa, järvenselkää, auringonlaskua, sumuista aamua ja ukkosmyrskyä mökillä. Onni on ystävä, joka näyttää minulle saimaannorpan, lämmittää savusaunan ja paistaa sen päälle lettuja. Onni on ystävä, joka näyttää minulle Saimaan ja saa taas uskomaan vähän lisää, että Suomikin voi olla ihana matkailumaa. 

Minulla oli ongelma. Lähdin mökille, vaikka en ole mökkeilijä alkuunkaan. Minulla itse asiassa oli muutama vuosi sitten kaunis suvussa kulkenut hirsimökki, jonka laitoin nättiin kuntoon, mutta vähän haikeanakin luovuin siitä, koska en vain ole mökkityyppiä. Savonlinnaan ajellessani mietin, että toisaalta toivoin voivani rentoutua kaukana kaikesta, mutta samalla pelkäsin vähän pahinta: mitä siellä tehdään? En minä tiedä, enhän ole mökkeilijä. 

Olin Juvalla matkalla kohti Savonlinnaa, kun sain viestin: “Nyt paistaa aurinko, tule äkkiä!” Sääennusteet vaihtelivat auringonpaisteesta jatkuviin sateisiin viimeisen vajaan viikon aikana. Tietenkin olin odottanut näkeväni samanlaisen auringonlaskun, kuin ystäväni aiemmin viikolla jakamissa kuvissa. Sitä en nähnyt, mutta näin auringonsäteitä pilvien ja sumun lomassa, näin Saimaan kauneuden, näin hirmuisen pullean norpan illan valossa kivellään. Tunne oli samanlainen kuin nähdessäni ensimmäisen norsun savannilla. Liikutuin. Olin saimaannorpan kotivesillä. 

Aamulla sumu oli niin sakea, että ikkunasta näkyivät vain lähimmät männynrungot. En nähnyt vilaustakaan järvestä. Oli vain syvä harmaus kaikkialla. Lykkäsimme järvelle lähtöä parikin kertaa, ja vielä kun lähdimme vesille, tuntui, että sumu imee sisäänsä kaiken. Saaret tulivat näkyviin vasta melkein kohdalla. Kaikki oli jotenkin aavemaista mutta kaunista. En muista nähneeni yhtä sakeaa sumua koskaan.

Rantauduimme Kongonsaareen, jossa on neuvostojoukkojen varalta sodanaikaisia rakennelmia. Rantauduimme Kalamajasaareen grillailemaan, keittelemään nokipannukahveja ja juomaan skumppaa kuksasta. Alkoi kirkastua. Auringonsäteiden lämmittämät kivet olivat se, mitä odotin. Niille norpat pyllertävät näin keväällä kalasteltuaan ensin aamupäivän. Ja siellä hän oli! Ei edellisen päivän pullukka mutta toinen, joka näytti kalastelleen hänkin ihan riittävästi. Näytti, kuin tyyppi olisi valinnut itselleen vähän liian pienen kiven. Norppa-live tuli todeksi jo toisen kerran!  

Alkoi kaatosade. Ei ollut vaikea päättää, lähdetäänkö luontopolulle vai päiväunille. Sillä aikaa lämpeni savusauna. “Aika hyvin sain pidettyä sinut kolme tuntia saunomassa, vaikka sanoit, ettet ole saunaihmisiä”, ystäväni sanoi. Savusaunan lempeät löylyt, maisemasaunan järvinäköala, illan sininen hetki, kylmä kuohuviini, terassin maisema Saimaalle. Niin siinä vain kuluivat tunnit kuin huomaamatta. Jossain huusi lintu ja pimeä laskeutui. Hyiseen veteen en uskaltautunut. Saavutin kuitenkin taas hetkeksi sen tunteen, jonka vuoksi ymmärrän niin monen suuntaavan mökeilleen viikonloppuisin.

Norppa-Majat on savonlinnalainen perheyritys, joka vuokraa mökkejä Saimaan Pihlajaveden rannalta, 35 kilometriä Savonlinnasta. Ystäväni voi nauttia tällaisesta verrattain kadehdittavasta avioliittoedusta, milloin varauskalenteri ei ole täynnä. Siksi minäkin saatoin nyt sinne päästä. Ihastuin hyvinvarusteltuun mökkiin Arabian astioineen. Viehätyin luonnon kauneudesta. Liikutuin norpista. Rakastuin Saimaahan. Veneretkeä tarjotaan vuokraajille lisäpalveluna, samoin savusaunaa. Kysy ihmeessä pakettitarjousta, milloin innostut varaamaan omaa rantalomaasi. Norppa-Majat löydät täältä.  

Kiitos Heidi, että kutsuit minut. Kiitos Norppa-Majat, minkä elämyksen tarjosit minulle. Heidin upeat kuvat ja lempeän tarinan samasta viikonlopusta voit lukea täältä. Sieltä näet myös ne oranssina loistavat auringonlaskut, jotka nyt sumuisena viikonloppuna jäivät minulta näkemättä.