Type and press Enter.

Pohjanmaan puutalokaupunkeja – Raahe, Kokkola, Pietarsaari ja Kristiinankaupunki

Lofooteilta on aika pitkä matka Helsinkiin. Tietenkin matkan voi ajaa mahdollisimman vähien pysähdysten taktiikalla tai sitten käyttää kotiutumiseen melkein viikko ja harrastaa – ainakin minulle vielä aika tuntematonta – kotimaanmatkailua. Me otettiin Kemistä lähdön jälkeen teemaksi länsirannikon vanhat puutalokaupungit. Nyt teen tunnustuksen: jos sää olisi suosinut, olisin viihtynyt pidempäänkin ja mielelläni yöpynyt useammassa. Nyt osa jäi sateen vuoksi liian vähälle, eikä kaupunki päässyt oikein oikeuksiinsa. Mutta mikä hauskinta, kaikissa puutalokaupungeissa on vielä ikkunoissa vanhanaikaisia juorupeilejä. Niistä tulee hyvälle tuulelle.  

Vanha Raahe on Pohjois-Pohjanmaan helmi  

Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että Raahe olisi matkailullisesti mitenkään kiinnostava. Mitä olin edes mahtanut ajatella siitä? Ehkä satama, ehkä jotain teollisuutta. Mutta Pohjanmaan puutalokaupunginosista pidin Raahesta eniten. Se on osa elävää kaupunkia, muutakin kuin hiljainen nukkumakaupunginosa modernin keskustan kupeessa.  

Turistitoimisto on palveleva. Kyseltiin vähän, missä on kauneimmat talot ja mihin kannattaa mennä. Olisi kuulemma ollut joku kännykkäappikin, josta kuunnella historiaa ja katsoa paikkoja, mutta unohdettiin ladata se, kun innostuttiin vain kävelemään pitkin puutalokortteleita. Patsaspuistokin olisi, mutta sekin me unohdettiin käydä katsomassa.  

Raahe
Raahe
Raahe
Raahe

Puu-Raahen hienoin paikka on Pekkatori, josta Visit Raahen sivuilla kirjoitetaan näin: ” Pekkatori on Raahen palon jälkeen tehdyn Gustaf Odenwallin kaavan (1811) tärkein kokonaisuus Wanhassa Raahessa. Tämä italialaisen renessanssin ihanteiden mukainen umpikulmainen torikokonaisuus on säilynyt poikkeuksellisen yhtenäisenä. Pekkatori on kansainvälisesti arvokas ja suomalaisten puukaupunkien toreista Pekkatori on parhaiten säilynyt. Aukiota ympäröi seitsemän asuintonttia. Torin äärelle rakensivat monet Raahen valtasuvuista, kaupungin huomattavimpia porvareita, raatimiehiä, kauppiaita ja laivanvarustajia. Torin ympärysrakennukset edustavat kaikki 1800-luvun puuklassismia.” Keskellä toria seisoo Pietari Brahen patsas.  

The place to be: Langin kauppahuone

Milloin kenenkään kanssa tulee puheeksi Raahe, tuntuu ensimmäinen kommentti olevan aina Langin kauppahuone. Harhaanjohtavasta nimestään huolimatta kyse on vanhaan tyyliin sisustetusta kahvilasta, jonka kakkuhylly luo liikaa tarpeita ja posliinikupit ovat kuin isoäidin pyhäkupit vitriinikaapissa.   

Kokkola vaatii uuden visiitin 

Raahe olisi pitänyt jättää viimeiseksi. Nyt oli vaikea minkään kaupungin yltää enää sen tasolle. Kokkola on ollut minulle tuttu puheissa, koska hyvä ystäväni on sieltä kotoisin, mutta koskaan ei ole tullut hänen kanssaan puheeksi, että kaupungilla on myös oma puutaloalueensa nimeltään Neristan. Se on ihan keskustassa, parinsadan metrin päässä torilta. Se rajoittuu yhdeltä reunaltaan jokeen, mikä tuo alueelle lisää viehätystä.  

Meille kävi huono tuuri, ja alkoi sataa. Kokkola olisi ansainnut pidemmän visiitin, mutta ei idyllisinkään kaupunki ole ihana harmaana. Sitäkin hämmästeltiin, että vaikka Neristan on ihan kaupungin ytimessä, siellä ei ole mitään palveluja. Tykkäsin kuitenkin siitä, että katujen nimikylteissä kerrottiin vähän historiaa. Mutta taas se harmitti, että olin lukenut vanhimpien talojen olevan jopa 1600-luvulta, mutta talojen seinissä ei ollut mitään mainintoja vuosiluvusta.  

Kokkola
Kokkola
Kokkola
Kokkola

Kysyin ystävältäni, mikä on hänen Kokkola-suosikkinsa. Mihin hän menee kotikulmilla käydessään? Sain pitkän listan: ”Neristan (puutaloalue), Suntin ranta, englantilaisten museovene, kahvila Saha, Kaarlelan kirkko ja jos aikaa on niin Tankarin majakka.” Oli aikaa vain yhdelle vanhan kaupungin lisäksi. Valittiin kahvila Saha. Sinnekin oli keskustasta jonkin verran ajomatkaa. Sanotaanko, että jos paikka olisi Helsingissä, sanottaisiin, että joku ei pidä huolta pihastaan. Mutta Kokkolassa, vähän metsän siimeksessä, meren rannalla, se oli kuin iloisen sekamelskan huvikumpu, jossa on tyrmäävän hyvää marjapiirakkaa.  

Pietarsaari yllätti monilla nähtävyyksillä 

Pietarsaari oli Kemin jälkeen seuraava yöpymispaikkamme. Sadehan se täälläkin teki kiusaa, ja koko kaupunki oli harmaata harmaampi. Mutta jos puutaloja tullaan katsomaan, niitä katsotaan vaikka sateessa. Pietarsaaren puutalokaupunginosan nimi on Skata, ja sekin on hyvinkin keskustan tuntumassa.  

Skata poikkeaa Raahen ja Kokkolan puutalokaupunginosista siinä, että suurin osa teistä on hiekkateitä ja sähköjohdot ovat vanhanaikaisesti maan pinnalla. Muualla johdot oli kaivettu maan sisälle. Alue oli selvästi suurempi kuin muissa kaupungeissa, mutta niin vaan oli vailla palveluja tämäkin. Tietenkin keskusta on ihan vieressä, mutta jotenkin kuvitelmissani tällaisissa paikoissa on vähintään kahvila ja jotain käsityöläis- tms. myymälää. Mutta Skata on vaikutti lähinnä hiljaiselta ja kauniilta nukkumalähiöltä.  

Pietarsaari
Pietarsaari
Pietarsaari
Pietarsaari

Pietarsaaressa hengailtiin myös vähän muualla. Siellä oli olo melkein kuin ulkomailla olisi ollut, koska kaupungissa tuntui olevan nähtävää. Yksi oli Koulupuisto. En tiedä, onko tällaisia muualla, mutta majesteettisen lukiorakennuksen ympärillä on puistoalue, jolla kasvaa yli tuhat kasvilajia. Se on perustettu tukemaan 1904 rakennetun oppikoulun kasviopin opetusta (lähde: Jakobstad.fi). Toinen kaunis puistoalue on Aspegrenin puutarha ja Rosenlundin pappilamiljöö. Ylhäältä päin kuvattuna puutarhassa on ihan suuremmankin luokan tuntua symmetrisine muotoineen, mutta maan tasolta katsottuna se oli vaatimattomampi mutta kaunis. Luonnollisesti hyötykasvien kerääminen puistosta ei ole sallittua, mutta kyllähän siellä joku ämpärin kanssa puskassa säästi kauppalaskussa.  

Pietarsaari
Untitled
Untitled

The place to be: Delhi street food ja cocktail 

Harva paikka oli auki sateisessa Pietarsaaren illassa. Delhi street food and cocktail vaikutti siltä, että sieltä saisi jotain kivaa pientä iltapalaa. Niin taisi ajatella aika moni muukin, koska paikka oli täynnä, arki-iltana ilman varausta oli hankala saada pöytää. Ruoka oli hyvää, ilmapiiri mukava, asiakkaina kaikenlaista porukkaa vanhemmista aikuisine lapsineen pariskuntiin ja cocktail-listaa ilmeisesti läpikäyviin naisseurueisiin.

Kristiinankaupungissa vanha kaupunkikin elossa

Kristiinankaupungissa alkoi olla jo vähän puutaloväsymystä. Toisaalta siellä puutalokaupunginosa oli eläväisempi kuin missään muualla eikä pelkkiä asuintaloja. Yhdessä vanhan tavaran liikkeessä pistäydyin ostomeiningissä ja sain pitkään etsimäni Iittalan lasit. Puutalot ovat muutaman korttelin alueella kahteen suuntaan hiljaiselta kauppatorilta. Torin kulmalta lähti jopa pieni pätkä mukulakivikatua, jossa pääsi kunnolla vanhaan fiilikseen.  

Yksi vanhan kaupungin nähtävyyksistä lienee Suomen kapein kaksisuuntainen tie, Kissanpiiskauskuja. Kammottavalta kuulostava nimi ei kuitenkaan liity mitenkään pahan tekemiseen kissoille. Tarinoita nimen takana on enemmän kuin yksi, kuten kai monilla outouksilla tässä maassa.  

The place to be: Gastron lounas

Onneksi reissukaverini on aateekoomiehiä ja mielellään tutkii paikkoja etukäteen. Minulla on paha tapa mennä nälän tullen syömään, mitä nyt kohdalle sattuu tulemaan, ja joskus ärsyttää arvostelujen lukeminen yli kaiken, mutta ilman Tripadvisoria emme olisi osuneet Gastron lounaalle. Se vaikutti hirmu suositulta, mutta aivan syystä. Erinomainen seisovapöytä jälkiruokineen kympillä oli ihan helmi.

Kristiinankaupunki
Kristiinankaupunki
Untitled
Kristiinankaupunki

Instastorin kommenttina minulle suositeltiin myös Kaskisia, joten ajettiin myös sinne. Nättiä sielläkin oli, mutta Kaskinen ei houkutellut jalkautumaan. Kadut olivat pitkiä, talot harvemmassa kuin muissa puutalokaupunginosissa. Enemmänkin vaikutelma oli tavallisesta kaupungista moninaisine taloineen kuin puutalokaupunginosasta. Koko kaupungissa on vain reilut tuhat asukasta, joten lyhyellä ajelulla nähtiin varmaan aika suuren osan kodit.  

Yhden erikoisuuden haluan kertoa vielä. Oikeastaan edelleen harmittaa, ettei pysähdytty tutustumaan enempää. Tultiin pohjoisesta päin, ja aivan yhtäkkiä Närpiön keskustassa tien molemmin puolin on erikoisia rakennuksia, jollaisia en ole nähnyt missään muualla. Googlailemalla selvisi, että ne ovat kirkkotalleja, joihin hevoset on voinut jättää jumalanpalveluksen ajaksi. Vanhimmat säilyneet tallit ovat 1700-luvulta, ja niitä on rakennettu vielä viime vuosisadan alussa – ja minulla on niistä vain tämä yksi auton ikkunasta otettu kännykkäkuva.

Närpiön kirkkotallit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

2 comments

  1. Kiva, että olet löytänyt kotimaanmatkailun ja Pohjanmaan rannikon. Täällä on monta kaunista kaupunkia, ja toki pidän kotikaupunkini Pietarsaaren puolta 😉 oman leimansa täällä antaa myös ruotsinkielisyys mikä lisää entisestään ulkomailla olon tuntua. Skatan kupeessa on pieni Skorpan niminen kahvila, joka on oikein tunnelmallinen paikka itseleivottuine korvapuusteineen. Aspegrenin puutarhasta (joka on ehdoton lempparini)puolet on siirtolapuutarhatyylisiä palstoja, joita kaupunkilaiset ovat vuokranneet. Todennäköisesti se ämpärin kanssa häärinyt oli tekemässä jotain omalla palstallaan ☺ toisen puolen hyötykasveja pappilassa oleva lounasravintola käyttää. Tervetuloa uudelleen, täällä on vielä paljon näkemistä ! 😊

    1. Pietarsaari oli ehdottomasti tosi kiva. Vain huono sää onnistui sitä vähän pilaamaan. Olen aivan varma, että näkemättä jäi paljon. Kaikissa kaupungeissa olisi pitänyt olla ainakin kokonainen vuorokausi, mutta tällä kertaa ei ollut siihen aikaa.

      Ahaa, ehkä hän tosiaan hääri omalla maallaan. En tosiaan tiedä. Oli ihan lähellä pientä huvimajaa, vai mikä se söpö rakennus kuvissanikin on. Mutta eipä tuolla väliä. Kunhan kiinnitin ämpärihenkilöön huomioni. 😊