Halusin hotellin sen rannasta, toivoin pääseväni ajelemaan pitkähäntäveneellä sitä pitkin, nautin ruuhkaisissa lautoissa notkumisesta. En pitkään aikaan ymmärtänyt, miksi Chao Phraya joki Bangkokissa viehättää minua. Miksi innostun likaisesta joesta, jonka rantoja ei ole edes maisemoitu kauniiksi, vaikkapa puistoiksi, ihmisten olohuoneiksi tai jonka rannoilla talot voivat uhata sortua milloin tahansa? Miksi haluan ajella lautoilla, joissa saa taistella hyvistä reunapaikoista toisten turistien kanssa? Sitten ymmärsin: minulle Chao Phraya on kuin Canal Grande ja lautat kuin ykkösen vaporetto, jolla voisin ajella ympyrää vaikka koko päivän. Eivät jokea reunustavat talot ole palazzoja venetsialaiseen tapaan, mutta nekin ovat todellisia: ihmisten koteja, temppeleitä, jokunen hotelli ja ravintola. Pitkin jokea kulkevat ihmiset ja rahti. Joella on elämää.
Näköjään taas liioittelin vähän kuvien määrässä, mutta niin käy, kun innostun jostain. Valitettavasti en osannut järjestää niitä kulkemaan alajuoksulta yläjuoksulle, koska kuvia on monelta lauttamatkalta, mutta sen voi epäjärjestyksestäkin huomata, kuinka tunnelmat muuttuvat matkan varrella lasisista kolosseista pieneen ja vaatimattomaan, pyhistä paikoista arkisiin, hoidetuista hoitamatomiin.
4 comments
Hyvä, että innostuit kuvista määrässä, mielenkiintoista nähdä kuvia paikasta, jossa en ole ollut, enkä usko koskaan paikan päälle päätyvänkään.
En myöskään ole kovinkaan vesi-ihminen, mutta oma hulluuteni onkin rakennukset sekä rakennelmat… Ja niitähän noissa kuvissa oli jos jonkinlaista. Oma suosikkikuvani oli 3. viimeinen, talo jossa KTB-kyltti huipulla. Alhaalla vihreä hökkeli, sitten sininen markiisi, jonka jälkeen vuorossa vihreä katto, ja ylimmäisenä ruosteen värinen katos!
5:nnessä alhaalta on hauska katto, ja 6. alhaalta kuin ihan väärässä maassa. Joen rannassa on kyllä kaikenlaista rakennelmaa!
heh 🙂 “Miksi haluan ajella lautoilla, joissa saa taistella hyvistä reunapaikoista toisten turistien kanssa?” Ne turistit jää pois yleensä isoimpien temppeleiden kohdalla kuten varmaan huomasit 😀 Asteen verran säälittävää touhua, mutta vaikea on mennä sanomaan muille, että suurin nähtävyys on itseasiassa JOKI. Että, älkää menkö noihin pakollisiin nähtävyyksiin, vaan istukaa alas, rentoutukaa ja nauttikaa näkymistä. Itse huristelin liki päästä päähän ja välillä ei ollut muita turisteja kuin minä ja mies lautassa. Siinä näki todella hyvin paikallista elämää – Niin lautassa, että rannalla.
Se että kuvat eivät ole aikajärjestyksessä, on merkityksetöntä. Itse koitin etsiä jälkikäteen kartasta, missä olin poistunut kyydistä jne. Liki mahdotonta, mikäli ei kuvaa jokaista laituria nimineen. Ei sen niin ole väliä….
Mahtavaa, löysin ymmärtäjän. 🙂
Pidän kyllä temppeleistäkin, ja jos tämä olisi ollut ensimmäinen kerta Bangkokissa, olisin kyllä halunnut suurimmat kiertää. Monissa paikoissa ihan parasta on vain relata ja kulkea, kuten sanoit, olla vain ja katsoa, mitä eteen tulee. Parhaiten tämä onnistuu, kun olen yksin. Mies ei kestä päämäärätöntä harhailua. 🙂 Hänelle päämäärä on usein liikettä tärkeämpää, minulle läheskään aina ei olisi.