Lähdin pitkälle retkelleni neljän L:n taktiikalla: luen, liikun, leppoistan ja laiskottelen. Viideskin on, mutta palataan siihen joskus toiste. Liikkumisen ajattelin aloittaa terveellisellä, reippaalla aamukävelyllä Lumpini Parkissa. Se kuulosti samanlaiselta suurkaupungin keitaalta kuin Central Park New Yorkissa. Ideani kaatui nopeasti: lähellä puistoa olevat hotellit, joihin olisin halunnut, olivat Bangkokin hintatasoon nähden tosi kalliita.
Niinpä otin hotellin taas kerran lempipaikaltani Chao Praya -joen rannasta. Aloitin toisella ja kolmannella L:llä: makasin ensimmäisen päivän varjossa uima-altaalla lukemassa ja laiskottelemassa. En edes syömään lähtenyt kylille. Lounaan söin altaalla, illallisen club loungessa (sain upgraden ja loungeoikeuden, koska blogi). Ramada Plaza Bangkok Menam Riverside on neljän tähden hotelli, minkä huomaa paikoin palvelusta ja tiloista verrattuna viiden tähden hotelleihin, joissa olen ennen Bangkokissa majoittunut. Hinta-laatusuhteeltaan tämä on kuitenkin erittäin hyvä. Ja on sellaisiakin palveluja, joita ennen ei ole muualla ollut.
Vasta ehkä viikkoa ennen tuloani, kun hotellin valinta oli kuumeisimmillaan, tajusin, miksi hinnat ovat niin pilvissä: thaimaalainen uusivuosi ja songkran-vesisota. Olin kuullut ja nähnyt kuvia songkranista, mutta niin paljon en kotona ajatellut, että olisin ottanut vesitiiviin kameran mukaan. Ajattelin käyväni vähän kuitenkin katsomassa, mistä on kyse. Hotellilla kerrottiin alkavan siinä viiden tienoilla. Olikin yllätys, kun yhtäkkiä olin Siloam Roadin päässä, kävelin vesipyssykauppiaiden välistä ja yhtäkkiä sain niskaani vettä takaa, oikealta ja vasemmalta eikä kello ollut ehkä kuin kaksi. Mukana oli onneksi vesitiivis pussukka, johon sain käsilaukun ja kameran suojaan. Kännykällä nappailin kuvia, milloin koin sen turvalliseksi.
Kun olin yltäpäältä märkä ja sopivasti ilmajuna-aseman portaiden kohdalla, kiipesin turvaan. Koko ajan tuli uutta porukkaa ja katu alkoi täyttyä. Huomasin pääseväni tunnelmaan. Jos en olisi ollut yksin, olisin epäilemättä ostanut oman aseeni ja lähtenyt mukaan. Olin oikeastaan aika innoissani. Mutta koska en ollut varautunut omin asein, tuntui ihan hyvältä palata kotikumille, istua lämpimässä terassilounaalla kuivattelemassa vaatteita ja palata altaalle kirjan kanssa.
Uneton lento, aikaero, parit päiväunet, kolmeen venynyt nukkumaanmeno. Ei siinä paljon mietitä reipasta liikehdintää yhdessä auringonnousun kanssa. Paljon myöhemmin lämpötila lähentelee 35:tä. Silloin tottumaton hädin tuskin jaksaa raahautua sky train -asemalle, ei todellakaan kirmaile lenkkivermeissä kadulla. Olen itselleni armollinen ja alan liikehtiä ripeämmin vähän myöhemmin. Mutta tulin minä Lumpinipuistoon kuitenkin. Se ei ollut unelmieni keidas, mutta oli mukava seurata paikallisia perheitä viettämässä vapaita, tai chin tapaista (mutta hurja miekka kädessä tehtävää) mielen ja kehon hallintaa ja metrisiä liskoja turvallisen välimatkan päästä.
Illalla kuvittelin meneväni vielä ihan hotellin naapurissa olevaan Asiatique-ulkoilmaostariin songkranin viettoon. Olin päivällä ihan vakuuttunut, että menen, hommaan oman aseen ja nautin menosta. Mutta sitten istahdin iltapalalle club loungeen, join thai mojiton – ja väsähdin. Siispä kuuntelen YouTubea kämpillä ja leppoistan. Aika kiva sekin.
Tästä alkoi lähes neljän kuukauden reissuni, jonka ensimmäinen kuukausi on melkein suunniteltu mutta jonka jatkosta kukaan ei vielä tiedä. Pysy mukana!
6 comments
Hienoa, että reissu on alkanut tarkoituksensa mukaisesti leppoisasti! Songkranista en olekaan kuullut ennen, mutta se kuulostaa hauskalta ja, noh, märältä 🙂 Voin kuvitella omasta perusmatkaseurueestani, että tuo olisi hittijuttu monen mielestä. Thaimaan lämpöasteissa vesi tuo varmasti mukavaa ja kaivattua virkitystä päivään – tosin siihen on hiukan vaikea samaistua just nyt täällä kotosalla, kun lämpömittari näyttää pääsiäisaamun kunniaksi useampaa pakkasastetta. Hyvää matkan jatkoa sinulle, minne nenä sitten seuraavaksi näyttääkin!
Olen vasta nyt aikuisena itse oppinut vähän heittäytymään, osin pakostakin, osin kai ikä tekee armollisemmaksi itselleni. Vielä joitain vuosia sitten en olisi ajatellutkaan osallistuvani. Kannullinen kylmää vettä niskassa oli tosiaan pelkästään miellyttävää. En minä kylmään suihkuun halua, kun pitää itse tehdä päätös, mutta kun vesi tulee yllättäen, ei ehdi kauhistella. 🙂
Ihanaa reissua vielä tänne bloginkin puolelle! Selailen täällä juuri meidän jo muinaisen pitkän reissun kuvia. Reissu päättyi Bangkokiin Songkranin aikaan, joten voi minkä onnellisen haikeuden tämä postauksesi saikaan aikaan. Niin monilla meistä samoja maisemia, mutta aivan omat kokemukset, joita on aina yhtä mielenkiintoista seurata 🙂
Ajaa, teidän loppui, minun alkoi, mutta vesisota sama! Hauskaa! Varmaan fiilikset tosi erilaiset lähtiessä ja kotiin palatessa. Toisaalta myös siinä, jos lähtee ja palaa kaksin kuin että on reissussa yksin. Ja onko tavoitteena ehtiä paljon vai liikkua hitaan lempeästi. Kokeilen nyt itsellenikin ihan uudenlaista lähestymistapaa maailmaan.
Kuulostaa kyllä niin ihanalta ja rennolta. Just tollaista reissua haluaisin itsekin viettää, sitten kun valmistun koulusta ja suunnaksi otetaan Aasia! Siihen on vielä lähes vuosi aikaa mutta suunnitelmia on jo tehty, pelottaa että joku juttu estää lähtemisen koska oon haaveillut siitä niin kauan! Ennen reissua kuitenkin luen kaikki maholliset Aasia-postaukset, varmaan ainakin Bangkokissa tulee käytyä. 🙂
Varsinkin Aasian suurkaupungeissa on mahdollista viettää lomaa myös toisin: suorittaa kaikkea ihan hulluna. Nyt yritän välttää sitä. Ei maailmaa saa valmiiksi matkustettua kuitenkaan. 🙂 Aasia-postauksia kannattaa alkaa lukea jo nyt. Niitä on blogeissa tietty valtavasti. Tännekin tulee seuraavat lähes neljä kuukautta useita viikossa. Alkuun Thaimaasta, sitten Malesian osista Borneota ja aika monesta muusta paikasta, joita en itsekään vielä tiedä. 🙂
Kunpa sinäkin pääsisit toteuttamaan unelmasi! Ei vuosi ole enää pitkä aika odottaa!