Type and press Enter.

Eteläntytön ekakerta. Siis Lapissa

Olihan sitä jotenkin noloa myöntää: olen 43, käynyt Suomi mukaan lukien 107 maassa, mutta en koskaan Lapissa, jollei tanhukilpailuja Rovaniemellä 12-vuotiaana lasketa (minusta ei, vaikka palasin Suomen mestarina Turkuun). Kittilän lentokentällä viereisellä tiskillä asioivat Matti ja Teppo. Mihin hyvä tavaton sentään olin tullut? Otin siitä naapuritiskiltä Sixtiltä* vuokraamani Mersun ja lähdin ottamaan selvää.

Levi
Vilkku vasemmalle. Onneksi on kunnon opasteet, sillä navigaattoria en oppinut käyttämään.

Jo lentokoneen ikkunasta näin, että tykkylumisia puita ei enää ole. Olisihan se pitänyt tietää, olihan jo kevät. Mutta kolme Lappi-haavettani olivat sitkeässä, enkä ollut noin vain niistä luopumassa. Mutta lunta noin ylipäätään kyllä riitti. Etelän vähälumiset talvet talvet ovat minulle pettymyksiä. Tällainen määrä valkoista oli kaunista ja puhdasta. Siinä kohden kun poron nähdäkseni upposin nivusiani myöten hankeen jalassa nilkkakorkuiset kengät ja tiukahkot farkut, olin hetken valmis myöntämään, että jokin määrä luntakin voi olla liioittelua. Mutta kun kampesin itseni taas vähälumisemmalle vyöhykkeelle, unohdin moiset höpinät.

Levi
Tytöilläkin voi olla autoiluhaaveita. Minulla yksi oli ajaa tällaisella lumisella tiellä, kokea miltä se tuntuu. 
Galleria Raekallio
Nämä lapioidut käytävät! Ei paljon tarvitse etelässä enää lumitöitäkään tehdä.
Samiland
Kuulin kellon kalkkeen. Se ei voinut tarkoittaa kuin poroa. Loppu olikin nolojen tilanteiden naisen perusssettiä.

Samiland

Samiland
<3

Mutta siis porot! Lappi-haave numero 2, oikeastaan se kaikkein suurin. Mielessä oli tietenkin porotokat tienvarressa, ehkä tielläkin. Ajaisin varovasti lähelle, avaisin ikkunan, saisin ihania kuvia niistä. Vielä ihanampia ovat ne yksittäiset olennot tykkulumisten puiden vierellä. Vähän sillä tavalla kuin taannoisessa Finnairin mainoksessa. Miten kävi? Aidattuina olivat. Hankeen vajosin Samilandin pihassa, kun näyttelyalueen puolelta en ollut onnistunut otuksia näkemään. Paras otos oli Sammuntuvalla. Toisten kuulin sanovan, että ei poroja näin talvella oikein vapaana näe, koska eivät saa lumen alta syötävää. Joku taas sanoi, että onhan niitä, koska on ruokintapaikkoja. Kummassa mahtoi Lapin-lisää olla? Ei ole etelänihmisellä muuta porotietämystä kuin että hurjan suloisia otuksia ovat.

Sammun tupa

Sammun tupa

Sammun tupa

Asuin Break Sokos Hotel Levissä* Sirkan kylän ytimessä. Olo oli jotenkin epätodellinen: kuin olisi ollut pienessä kaupungissa kaikkine palveluineen, mutta ruoka- ja juomapaikkoja oli enemmän kuin keskivertokylässä. Ulkoiluvermeisiä, reippaan näköisiä ihmisiä, osa kyllä after skitä vähän enemmän nauttineita, mutta valtaosa junan- tai koneentuomia. Ja hotellilla monoissa kolistelevia ja suksia kantavia tyyppejä. Ahaa, tällaista on hiihtokeskuksessa! Mutta mitä jos ei hiihdä? Olen kerran ollut laskettelurinteessä. Ensin pärjäsin loistavasti. Sitten en pärjännyt. Sen jälkeen en ole mäkeen mennyt – paitsi Levin huipulle autolla. Ja voi pojat, miten kaunista siellä oli! En minä Einin vetämistä monotansseista oikein innostunut, en oluen juonnista lepotuoleissa kuin etelänmailla, mutta auringossa kylpevistä rinteistä kyllä. Oi jospa minäkin vielä joskus rohkenisin, vaikka muksujen aloittelurinteeseen. 

Levi

Break Sokos Hotel Levi
Hotellissa vähän alppimajafiilistä
Break Sokos Hotel Levi
Yksi parhaita parvekenäköaloja
Levin huippu
Levin huipulla

Levin huippu

Levin huippu

Levin huippu
Hissi tai Mersu – no molemmilla pääsee huipulle.

Entä Lappi-haave numero 3? Se oli revontulet. Päivää ennen Leville menoani sähkömagneettisysteemit olivat vielä kohdallaan ja taivas oli loimunnut kaiketi lähes pilvettömänä. Mutta kun menin, sähkösysteemit olivat hurjan heikkona ja taivas umpipilvessä. Ystäväni kannusti silti yrittämään. Lähetti kuvan, joka oli otettu pilvisenä päivänä, ja tietenkin se oli upea. Niinpä kurvasin illan jo vaihtuessa pian yöksi läheiselle järvelle ja virittelin kameran jalustalle huomatakseni, että alkoi sataa. Ei ole sateella revontulia.

Vaikka oma revontuliretkeni ei oikein ollut antoisa, oli kiva, että minulla oli auto. Saatoin lähteä ihan vain varmuuden vuoksi kylän valojen tavoittamattomiin. Autonvuokran muuten tienaa aika nopeasti takaisin, jos vertaa vaikka revontuliretkien hintoihin. Sixtin halvimmat autot maksoivat keskimääräisen retken verran vuorokautta kohden. Ei retkelle epäilemättä tuollaisena iltana olisi edes lähdetty, mutta huonolle onnelle ei nyt mahtanut mitään.

Levi
Ei nyt ihan tullut revontulia, mutta auton sisävalo loistaa yöhön kivasti.

Mitä minä sitten oikeastaan Levillä tein? Siitä kerron tarkemmin myöhemmin. Mutta parisataa kilometriä ajelin ympäri Kittilää kahden vuorokauden aikana. Voi miten nautinkaan ajamisesta! Ajan paljon kotona pitkän työmatkani vuoksi, mutta ei sitä voi aina nautintona pitää. Mutta eri juttu oli huhtikuinen Lappi. Sulat ja hyväkuntoiset tiet, mukava auto, toisen päivän ihana auringonpaiste. Pikkuteitä reunustavat lumivallit, kuin tie olisi leikattu lumimassan keskelle veitsellä. Tyhjät tiet, kuin olisin ollut maailmassa pitkiä aikoja ihan yksin. Eteläntyttö ihmeissään tällaisesta autiudesta.

Levi

Levi

Levi
Oho, vastaantulija!

Levi

Kittilän lentokenttä
Kun auto vaihtui siipiin ja oli palattava etelään
Levi
Hyvästi Lappi. Kyllä me vielä.

Mitä luulet, saiko Lappi vakuuttumaan? Oletko sinä pohjoisen Suomen lumoissa? Minä taidan joutua palaamaan. En minä Lapin hulluudesta vielä puhuisi, mutta pikkuhiljaa alan lämmetä.

Yhteistyössä SIXT ja Sokos Hotels   

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

10 comments

  1. Jes, odotan kyllä innolla, että pääsen taas pohjoiseen. Ei hullummalta siellä Levilläkään näytä! Mielelläni tuollakin joskus lähtisi käymään. Minäkin olen lasketellut viimeksi 20-vuotta sitten – mahtaisinkohan päästä edes hissillä ylös nykyään :D. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että täytyy koittaa saada ikkunapaikka koneessa, jos muutaman lappiräpsyn saisi sielläkin otettua :).

    1. Minulle ikkunapaikasta on tullut pakkomielle sen jälkeen, kun vuosi sitten sain ylähyllyltä painavan repun päähäni. Se on ikkunapaikka tai kypärä, ei vaihtoehtoja. 🙂

      Kotimaanmatkailu ei ole kiinnostanut minua yhtään ennen kuin ihan ehkä viimeisen vuoden aikana. Olen alkanut hyväksyä, että Suomessakin voisi olla vaikka mitä kiinnostavaa. Ehkä Suomi 100 sai jotenkin myös ajattelemaan vähän kotiin päin. Levi oli erittäin positiivinen yllätys. Ero oli myös melkoinen tuhnuisessa harmaassa säässä verrattuna täyssiniseen auringonpaistepäivään. Jos edes pulkalla olisi voinut vähän laskea. 🙂

  2. Jollet kokeillut lumikenkäilyä jo tällä reissulla, niin seuraavalla kerralla se voisi olla yksi kiva vaihtoehto lajivalikoimaan. Helppoa puuhaa, ja pääsee sellaiseen paikkoihin, joita on muuten vaikea saavuttaa. Lasketteluun kannustan myös, vaikka edelliset kokemukset lajista olisivat jo jokseenkin ikiaikaisia. Nykysukset ovat helpommat hallita kuin ne, joilla joskus muinoin laskettiin, ja hyvä hiihto-opettaja saa laskemisen perusteet kuntoon parissa tunnissa. Kunpa Lappi olisi lähempänä tai muuten helpommin saavutettavissa, niin mä hyppäisin siellä varmaan monta kertaa vuodessa eli ymmärän hyvin sinun orastavan Lappi-ihastuksesi 🙂

    1. Totta! Hiihto-ope voisi olla minulle ratkaisu – ja se muksurinne. Miksi en edes ajatellut lumikenkiä? Ehkä siksi, että olin niin lyhyen aikaa. Murtsikkalenkille olisin ehdottomasti mennyt, jollei olkapäävamma estäisi hiihtämistä. Seuraavalla kerralla menen sitten, kun voin tehdä jotain hyödyllistä myös käsillä.

      itse ajattelen, kuinka onnekkaita keskieurooppalaiset ovatkaan, kun voivat muutamassa tunnissa sujauttaa junalla tai autolla naapurimaihin, kun meillä menee ikuisuus oman maankin sisällä. Nopeammin pääsee lentäen vaikka Ruotsiin kuin Lappiin. 🙂

  3. Minä kun niin jäin odottamaan viidettä ällää ja mukavaa luettavaa kuvineen Bangkokista, niin sieltä se ällä sävähti silmilleni L(appi). Et ehkä tätä tarkoittanut, mutta mixaus oli yllättävä. Lapinjuttu Bangkokista lähetettynä. Onnenhetkiä reissullesi.

    1. Enpä tosiaan ajatellut! L(appi) tai L(evi). Blogi ja minä elämme välillä vähän eri elämää. Seuraava on taas Thaimaasta. 😀

  4. En ole minäkään koskaan vielä Lapissa käynyt, mutta tiedossa on pidennetty viikonloppu ensi marraskuussa. Odotan juurikin valkoisia lumihankia etelän sadekelien sijaan! Marraskuuhun on vielä vain niin pitkä aika.. mukava oli kuitenkin lukea postausta sopivasti juuri tuolta!

    Lumikenkäily ja murtsikka oli itsellä lähinnä mielessä, mutta saa nähdä, mitä kaikkea sitä keksii. Pidin nuorena laskettelusta paljonkin, mutta parinkymmenen vuoden paussi vähän kyllä arveluttaa.

    1. Marraskuussa voisi olla jo niitä tykkylumipuitakin? Onkohan? Ainakaan ei toivottavasti ole etelän syksyn loputonta harmautta! Nyt tuntuu kuin marraskuuhun olisi loputon aika, mutta se tulee yllättävän (pelottavankin!) nopeasti.

  5. Ihania ovat! minäkin haluaisin nähdä poroja omassa elinympäristössään.
    Tähän mennessä olen nähnyt poron ostarilla joulutempausta varten lapsena

    1. Jotenkin ei kyllä ole ostarille roudattu poro ihan sama. 🙂 Minäkin näin reilu vuosi sitten Tallinnan joulutorilla, mutta ei sitä oikein lasketa. Sitä paitsi niidenkin kavereiden paikka olisi ollut jossain ihan toisaalla!